Posted in henkirikos, justice, kuriteod

Viro:Türin kaksoissurma/Kirkkoherra Merin raaka murha 1990

Türin kirkkoherra, Viron Järvamaan rovasti Harald Meri, 72 v. ja hänen kotiapulainen Valve Klein löydettiin 14 huhtikuuta vuonna 1990 haudattuna ja raa’asti murhattuna läheltä Kolun kylää, joka sijaitsee noin 15 km Türiltä Raplaan päin.

Tänä vuonaa tuli kaksikymmentä vuotta täyteen paljon puhutusta kaksoismurhasta, kuitenkaan yksikään virolainen mediakanava ei vaivautunut huomioimaan, myös aikoinaan Suomessakin paljon huomiota saanutta raakaa surmaa.

Meri oli haudattu metsähautaan yhdessä taloudenhoitajansa kanssa. Kun ruumiit nostettiin haudasta, todettiin, että niistä löytyi useita väkivallan merkkejä ja molempia uhreja oli kidutettu. Vainajissa havaittiin useita pisto- ja viiltohaavoja. Merin kaulassa roikkui köysi. Ruumiinavauksissa selvisi että uhrit kuolivat tukehtumisen seurauksena, joten on mahdollista että molemmat haudattiin elävänä. Hauta löydettiin saattumalta, tekijät tai tekijä olivat heittäneet kirveen, lapion ja Merin laukun haudan lähellä sijaitsevaan louhukseen. Kuivuuden takia vedenpinta aleni ja Merin laukku tuli näkyviin. Haudan syvyys oli163 cm ja haudan pohjalle oli laitettu kuusenoksia.Haudalle oli riposteltu noin 20 cm paksuinen kerros kloorikalkkia, jonka päälle oli laitettu kuusenoksia. Oli perin outoa että haudalle oli laitettu oksista tehty risti.

Türin kaksoissurma herätti suurta huomiota myös Suomessa. Lehdet kirjoittivat tapauksesta useaan otteeseen ja ja Suomen televisio esitti Meren murhatapahtumista ainakin kaksi ohjelmaversiota Tapaus jäi pimmeäksi ja syyllisiä ei koskaan saatu kiinni. Vuosien saatossa on tullut esille useita nimiä, joita on epäilty yhteyksistä Türin surmiin, mutta näyttöä heitä vastaan ei ole saatu.Käsittääkseni Viron lainsäädännön mukaan tapaus on jo vanhentunut ja tutkinta on kokonaan lopetettu tämän kaksoissurman osalta.

Tutkinnassa aikoinaan varmistui että heidät surmattiin huhtikuun 4.4 – 5.4. välisenä yönä. Seuraavana yönä Türin pappila poltettiin, siita jäivät jäljelle vaan rauniot.
Murhia ja sen syitä ei pystytty selvittämään. Oli vain sarja olettamuksia, joihin monet uskovat. Murhaajienkin uskottiin olevan joidenkin tiedossa, mutta heitä ei uskalleta paljastaa. Mitä ovat nämä olettamukset?

Rohkeimpien arvioiden mukaan lähes 100.000 virolaista joko tapettiin tai pakkosiirrettiin Neuvostoliittoon, useimmat Siperiaan, vuosina 1939-1956.
Jotta näin suuret siirrot olivat mahdollisia, tarvittiin myös paikallisia apulaisia. Vähän ennen traagista kuolemaansa Harald Meri piti puheen Siperiaan pakkosiirrettyjen muistomerkin paljastustilaisuudessa. Tässäkin puheessa mutta myös puheissaan muualla, Harald Meri toisti, että näihin hirmutekoihin osallistuneet virolaiset joutuvat tilille teoistaan. Kukaan ei koskaan nähnyt Harald Merellä mitään nimilistoja, ja voidaan myös otaksua, että Meri tarkoitti pappismiehen kielellä tilille joutumisella ”viimeistä tuomiota”. Türin kirkkoherra oli hyvä puhuja, hän siunasi useita muistomerkkejä kommunismin uhreille. Kerran hän sanoi puheessaan ”Nämä venäläiset ovat aina meitä virolaisia tappaneet, ja jos tilaisuus tulee, ne tappavat taas”.

Tiedetään että Türin kirkkoherra ilmeisesti pelkäsi jotain, kirkon työntekijän Andres Natuksen mukaan Merillä oli kotona aina ase käden ulottuvilla ja patruunoitakin aamutakin taskussa. Hänellä oli kaksi rotukoiraa, toinen pihalla ja toinen talossa ja hän ei avannut koskaan ovea tuntemattomille ihmisille. Luultavasti häntä oli uhkailtu.

Tutkinnassa selvisi, että uhreja ei surmattu pappilassa. Pappila sijaitsi pienen, hiljaisen kaupungin pääkadun varrella ja lähellä sijaitsi useita taloja, joten tekijät eivät halunneet ottaa riskejä tai herättää huomiota.Kuten sanottu Merillä oli kaksi äänekästä koiraa, jotka eivät päästäneet vieraita sisään ilman isännän suostumusta. Merin talossa ei ollut murtojälkiä, joten Meri oli itse päästänyt murhaajat sisäälle. Tästä kaikesta voi päätellä että nämä keskellä yötä pappilan pyrkineet henkilöt olivat Merin tuttuja.Uhrit pakotettiin kädet sidottuna ja suut tukittuna takaoven kautta ulos rakennuksesta ja kuljetettiin Merin omalla autolla metsään. Merillä oli päällä alusvaatteet ja aamutakki, Kleinille yöpaita ja molemmilla jalassa aamutossut. 5. päivä huhtikuuta kävivät Valve Kleinin työkaverit katsomassa, miksi Klein ei ollut tullut töihin, mutta kaikki talon ovet olivat lukossa ja ketään ei näyttänyt olevan kotona.

Saatuan tiedon pappilan palosta, saapuivat paikalle 6. päivä illalla Merin lapset Meeli ja Mihkel Meri. ”Pappilassa vallitsi täysi sekasorto, kertoo Meeli Meri. Kaikkialla oli papereita, kirjoja, nuotteja ja muuta tavaraa sikin-sokin. Iso joukko ihmisiä ramppasi edes-takaisin pappilan pihalla ja talossa”.

Mitä tapahtui Türin pappilasa 4. huhtikuuta?

Päivällä, 04 huhtikuuta Klein ja Meri kävivät erään tutun hautajaisissa. Kello 7 illalla alkoivat pappilassa Järva-Madise kirkkokuoron harjoitukset, kuoron jäsenet poistuvat vähän ennen kello 21.00.

Noin kello 21 illalla vierili pappilassa Merin vävy Eduard Irmann. Meri oli lähtenyt Irmannin mukaan erään vainajan siunaamistilaisuuten ja myös Natus oli osallistunut siinä. Tilaisuuden jälkeen Natus lähti suoraan kotiin ja Irmann kuljetti Merin autolla takaisin pappilaan. He juttelivat vielä pappilan kansliassa ehkä noin puolisen tuntia. Irmann poistui pappilasta klo. 10 jälkeen illalla.
Samana iltana juhlittin paikallisessa pienessä autoliikkeessä. Liikkeen kassanhoitaja Mimmi Avik pyöräili juhlista poistumisen jälkeen kotiin pappilan ohi. Hän huomasi että pappilassa olivat kaikki valot päällä ja hän näki talon ikkunassa kirkkoherran väittelevan kiivasti jonkun kanssa. Kello oli silloin noin 23.30. Tämä silminnäkijä ei nähnyt kenen kanssa Meri väitteli.

Tiedetään että Merillä olivat pahasti tulehtuneet välit apulaispapin Arne Hiobin kanssa, joka silloin tarttui pulloon melkein päivittäin ja oli joskus jumalanpalveluksessakin vahvassa humalassa, josta Meri tietysti ei pitänyt. Meri oli uhannut Hiobia, että vetää kaikki suositukset pois, jonka hän lähetti Teologian Instituuttiin ja oli kyseenalaistanut hänen kykyä hoitaa papin virkaa. Hiob oli diagnosoitu skitsofreenikko, Hiobin mukaan diagnoosi oli ’muodollisuus’, hän oli esittänyt hullua lääkärille, jotta hänen ei tarvitsisi mennä neuvosto-armeijaan.
Myöhemmin Hiob on tehnyt aikamoisen uran kirkon piireissä, kouluttautunut teologianmaisteriksi ja väitellyt teologian tohtoriksi vuonna 2000. Myös toista paikallista miestä, Ennu Gansenia, epäiltiin myös julkisesti, sillä myös hän oli riitantunut Merin kanssa. Hänellä oli tilillään useita tuomiota, mm pahoinpitelyistä, ryöstöistä ja aseellisesta uhkaamisesta.Kaikki epäillyt kiistivät syyllisyytensä surmiin.

Viron Eduskunta ent. Ülemnõukogu perusti lautakunnan joka ’tutki’ Türin kaksoissurmaa, mutta tietysti tuloksetta. Lautakunnan puheenjohtaja Enn Leisson väitti Viron presidentille Lennart Merille ja pääministeri Siimannille lähettämässä kirjeissä että Harald Meri oli KGB agentti joka vainosi niitä viron kansalaisia jotka tekivät sodan aikana yhteistyötä saksalaisten kanssa. Leissonin version mukaan siitä syystä murhasivat Merin ERSP.n eli Viron Itsenäisyyspuolueen jäsenet. Muuten muutama päivä Merin ja Kleinin katomisen jälkeen kertoi Leisson Hymy-lehdelle, että todennäköisesti surmasi Meri itse Valve Kleinin mustasukkaisuuspuuskassa ja lähti tämän jälkeen karkumatkalle.

Harald Meri on haudattu Harjunmaalle Raasikulle, jossa sijaitsee Meren hyvin hoidettu sukuhauta. Pappilan tilalle rakennettiin 2000-luvulla uusi marketti.

Harald Meri siunaa Kautlan muistomerkin

Siinä yllä olevassa kuvassa, Meri siunaa Kautlan muistomerkin, joka pystytettiin Kautlan kommunismin uhrien muistoksi. Avajaisten jälkeen Meri olikin saanut useita tappouhkauksia siellä pitämänsä puheensa takia, jonka vahvistivat kuulustelussa sekä Merin poika Mihkel että Merin kollega Valgan kirkkoherra Peep Audova, joille Meri kertoi asiasta. Muistomerkki koostui kahdesta isosta kivestä, joihin oli kiinnitetty laattoja, joissa oli näiden paikallisten ihmisten nimiä, jotka surmattiin puna-armeijan hävityspataljoonan toimesta v 1941 Kautlassa ja samoin tuhottujen kylien ja maatilojen nimet. Kautlassan käytiin ns Ernan ryhmän . (Suomesa koulutetut virolaistaistelijat ja metsäveljet) ja punaisten hävityspataljoonan välisiä taisteluita.
Puolitoista kuukautta myöhemmin muistomerkki ryvetettiin, kivet murskattiin ja sotkettiin punaisella maalilla.
4. elokuuta 1990 avattiin muistomerkki ’Kautlan memoriaali’ Ernan taistelijoille. Mustasta marmorista 1,5 tonnia painava muistomerkki tuotiin Suomesta.
5. joulukuuta samana vuonna Kautlan muistomerkki räjähdettiin. Voimakas räjähdys lennätti kivenpalasia jopa sadan metrin päähän. Tekijät olivat venäjän armeijan sotilaita. paikallisten mukaan he saapuivat paikalle panssarivaunulla ja heillä oli aseet mukana.
Vuonna 1999 avattiin Kautlan muistomerkki uudelleen. Ensimmäisen kerran muistomerkki tuhottiin sodan jälkeen.

Muuten pastori Meri oli Viron entisen presidentin Lennart Merin sukulainen, kaukainen tosin.

Lähteet Virkko Leppassal Valusalt valgem’

http://kultuur.elu.ee/ke486_liim.htm

http://wiki.zzz.ee/index.php/Harald_Meri

Karkkilan seurakunnan jäsenlehti

Author:

Writing about crime

One thought on “Viro:Türin kaksoissurma/Kirkkoherra Merin raaka murha 1990

Comments are closed.