Posted in justice

The West Memphis Three. Arkansas 1993

The West Memphis Three-nimellä tunnetaan Yhdysvalloissa monenlaisia tunteita herättänyt ja paljon julkisuutta saanut tapaus, kolmen pikkupojan katoamiset ja murhat josta tuomittiin kolme teiniä. Tämä kiistelty ja karmea tapaus on varmasti tuttu monelle aiheesta kiinnostuneelle.

Tästä tuomiosta on USAssa kiistelty vuosia, eikä loppuä näytä tulevan.
Suomessa tietysti epäselvissä tapauksissa tapaus ratkaistaan syytetyn eduksi.
USAssa asiat eivät ole niin yksikertaisia,
heillä on se ‘beyond the reasonable doubt’-periaate joka tarkoittaa sitä että näytön syyllisyydestä on oltava sellaista, että kaikki järkevä tai varteenotettava epäily syyllisyydestä on voitu sulkea pois.

Mutta jossakin tapauksissa kuten tämäkin tapaus osoittaa niin henkilö voidaan tuomita kiistanalaisten aihetodisteiden perusteella, jopa mielipiteiden tai ennakkoluulojen perusteella.
Myös teknisen näytön osalta asiantuntijat kiistelevät tästä tapauksesta, on eriäviä mielipiteitä, tulkintoja ja ylitulkintoja.

On näitä jotka uskovat heidän syyllisyyteen, mutta myös niitä jotka pitävät heitä syyttöminä
Jälkimmäisten joukkoon on liittynyt myös näyttelijä Johnny Depp joka on vedonnut tuomittujen syyttömyyden puolesta, aikaisemmin on heille ilmaissut tukensa useita julkkiksia mm Pearl Jamin laulaja Eddie Vedder, Dixie Chicks county-bändin laulaja Natalie Maines, näyttelijät Winona Ryder, Jack Black, punk-rockin ikoni Henry Rollins jne

On aika löytää oikeat syylliset, sanoo Depp

Johnny Depp

Rikos

Toukokuun 5. päivä 1993 alkoi kuin mikä tahansa päivä West Memphisin kaupungissa Yhdysvaltojen Arkansasissa. Kahdeksanvuotiaat Steve Branch, Christopher Byers ja Michael Moore lähtivät kouluun, kävivät tuntinsa läpi ja lähtivät kotiin noin kello kolmen aikaa iltapäivällä.
Poikien perheiden mukaan viimeinen havainto heistä oli katoamispäivän iltapäivältä noin klo 17.30-18, pojat olivat tulleet koulusta kotiin, mutta lähteneet pian ulos leikkimään.

Chrisin isäpuoli, John Mark Byers teki katoamisilmoituksen pojasta noin klo 20.00
Samana iltana poikia etsittiin noin klo kahteen yöllä sekä poliisin että paikallisten toimesta,
etsinnät jatkuivat heti aamusta.

Chris Byers, 8; Michael Moore, 8; Steve Branch, 8

Seuraavana iltapäivänä poikien alastomat ja pahoin runnellut ruumiit löydettiin Robin Hood Hillsin alueen läpi virtaavan puron rantamilta. Paikalliselle poliisille kyseessä oli ensimmäinen tämän raakuus- ja kokoluokan rikos.
Kun oikeuslääkäri saapui rikospaikalle noin klo 16, oli ruumiit jo toimitettu sieltä pois poliisin toimesta.

Christopher Byersiin kädet oli sidottu kengännauhoilla, Byersin murha oli viimeistelty vielä kastraatiolla. Byersilla oli myös useita, aikaisempia pahoinpitelyvammoja. Hänen isäpuoli esim selitti että hän oli samana päivänä hieman kurittanut poikaa, sillä tämä ei ollut tullut kotiin määrättyyn aikaan.

Rikospaikalla oli vähän verta, surma-välinettä ei löytynyt.
Poikien vaatteet ja pyörät oli heitetty puroon, joten aika vähän todisteita jäi poliisille tutkittvaksi.
Rikospaikka oli siivottu hyvin, noin puoli vuotta surmien jälkeen poliisi löysi metsästä kaksi keppiä, sanoen että nämä löytyivät surmapaikalta.

crime scene

Rikosprofiloija Brent Turveyn mukaan on mahdollista että pojat surmattiin aivan muualla kun ruumiiden löytöpaikalla,
silloin oli jo etsinnät käynnistetty ja paljon paikallisia metsässä liikkeellä, joten tekijöillä olisi todennäköisesti ollut niukasti aikaa surmatöihin, saati sitten rikospaikan siivomiseen.
Nämä etsijät olisivat todennäköisesti kuulleet myös poikien huutoa.

Ennennäkemätön ja raaka rikos järkytti hartaan uskonnollisen 28 000 asukkaan pikkukaupungin asukkaita ja niinpä alkoi syyllisten jahtaaminen.
Kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä, kuka moiseen julmuuteen olisi voinut kyetä – paitsi paikallisella nuorisovalvojalla. Hän oli jo vuosia ”joutunut” kuulustelemaan tummatukkaista, tummiin pukeutuvaa ja synkänoloista Damien Echolsia, mikäli jotain rikollista ilmeni.

Damien tiettävästi kärsi masennuksesta, hän tutki erilaisia uskontoja, muutti nimensä erään katolisen papin mukaan Damieniksi, kuitenkin huhuttiin että nimen hän oli muuttanut Omen-kauhuelokuvan innoittamana. Vuosina 1991-1993 hän yritti itsemurhaa useita kertoja.

Hänen osuutta useisiin rikoksiin tutkittiin, jotka olivat poliisin mielestä paikallisten ‘saatanapakvoijen’ tekemiä. Näin ollen Echolsista tulikin pääepäilty poikien surmajutussa, häntä kuulusteltiin
tapauksen johdosta ensimmäistä kertaa pari päivää surmien jälkeen , jolloin poliisi otti myös kuvia hänen tatuoinnestaan
Poliisin uskomuksen mukaan teon oli tehnyt mitä ilmeisimmin hänen johtamansa okultisttikultti.

Erinäiset syyllistämisyritykset tuottivat hedelmää vasta kun 17-vuotias kehitysvammainen Jessie Misskelley ilmoittautui silminnäkijäksi. 12 tuntia kestäneen, vain osittain tallennetun kuulustelun aikana hän onnistui syyllistämään paitsi Echolsin, myös itsensä sekä ikätoverinsa Jason Baldwinin. Hän kertoi että Baldwin ja Echols pahoinpitelivät poikia, ja raiskasivat heidät, hän itse oli katsonut lähinnä vierestä.

Ongelmana oli myös se että Jessea kuulusteltiin alaikäisenä, ilman hänen vanhempiensa kirjallista suostumusta, siitä että tämä on valmis luopumaan ns Mirandan oikeuksista (jolloin rikoksesta epäillylle tulee poikkeuksetta lukea tämän oikeudet, niin sanotut Miranda-oikeudet, joissa kerrotaan oikeus neuvotella asianajajan kanssa ja oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan, ennen kuin esitutkinnassa on aloitettu epäillyn kuulustelut.), silti hänen lausunto kelputettiin todisteeksi, vaikka hänen perustuslaillisia oikeuksia oli rikottu. Jesse siis oli siinä uskossa että häntä kuullustellaan todistajana eikä epäiltynä.

Pikkukaupungin julma huhumylly piti huolen asioiden kulusta, vaikka minkäänlaisia konkreettisia todisteita nuorten syyllisyydestä ei ollut. Koska heidän alibinsa perustuivat vain tuttujen ja sukulaisten todistuksiin, niitä ei pidetty pitävinä.
Syyttäjän mukaan Echols oli kertonut kuulusteluissa seikkoja, jotka eivät ole olleet tuolloin yleisesti tiedossa, kuten se että Chrisiin oli kohdistettu raaempaa väkivaltaa kuin muihin poikiin.

Jesselle tehtiin myös valheenpaljastuskokeet, mutta valheenpaljastuskokeiden asiantuntijan Warren Holmes lausuntoa tuomari ei kelpuuttanut todisteeksi oikeudessa. Holmesin näkemyksen mukaan Jesse ei ollut valehdellut kokeessa, kuten poliisi asian tulkitsi vaan testin tulokset viittasivat pikemminkin siihen että hänellä ei ole mitään tietoa surmista. Hän myös sanoi että kysymykset olivat johdateltuja ja vaikeasti ymmärettäviä. Jessen IQ oli tiettävästi 72,

Siitä huolimatta keissi rakennettin pitkälti Jessen tunnustuksen varaan.
Todisteena Echolsia vastaan käytettiin Stephen Kingin kirjoja, Baldwinin taas syyllistivät mustat bändi-t-paidat sekä Blue Oyster Cultin ja Pink Floydin sanoitukset.

Tekninen todistusaineisto oli vähäinen, kotietsinnäissä poliisi löysi Jason ja Damienin asunnoistaan samannkaltaisia kangaskuituja kun uhrien vaatteissa, puolustus taas väitteli että varmuutta siitä että nämä kangaskuitut olisivat juuri uhrien vaatteista ei ole.
Jason Baldwin kotitalon takana sijaitsevasta järvestä löytyi veitsi, jolla oli sahalaitainen terä ja joka olisi asiantuntijan mukaan sopinut surmavälineeksi.
Asiantuntijat kuitenkin kiistelevät siitä oliko poikien ruumiissa eläinten puremien jälkiä vai veitsen tekemiä viiltoja.

Pidätyksen jälkeen myös Damien kaulakoru lähetettiin rikoslabraan tutkitavaksi,
siinä näytti olevan veritahroja, mutta vain veriryhmä pystyttiin testeissä määrittelemään, yksi tahra oli Damienin ja toinen olisi sopinut Jason Baldwiniin ja Steven Branchin, sekä 11% maapallon väestöön.
Surmapaikalta löytynyt kengänjälkeä vertailtiin poikien omistamiin kenkiin, mutta se ei täsmännyt.

Poliisin toiminta tapauksen tutkinnassa on arvosteltu laajasti, sillä muut tutkintalinjat unohdettiin varsin nopeasti ja todisteet hylättiin jos nämä eivät tukeneet syyttäjän ja poliisin näkemystä satanistisesta rituaalimurhista.
Esim Chrisin isäpuolen John Mark Byers osuutta ei tutkittu kunnolla.

Rikospaikalta uhrin vaatteista löytynyt hiuskarva olisi voinut olla sekä Damienin että Byersin, mutta tarkempia kokeita ei suoritettu. Surmien aikana Byers käytti masennuslääkkeitä ja Tegretol nimistä lääkettä, Tegretolia oli lääkäri määrännyt myös Chrisille, lääkettä löytyi hänen verestä ruumiinavauksessa. Chrisilla oli todettu ADHD-tauti (tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö).

Hänen äitinsä Melissa Byers oli epäillyt neuvolassa että poikaa oli joko hyväksikäytetty tai kaltoinkohdeltu.
Byersista samalla huhuttiin että hän oli poliisin informaattori, hänellä oli myös useita rikoksia tilillään. Surmien jälkeen hän erosi Chrisin äidistä, tuomittiin vankilaan 15 kuukaudeksi ryöstöstä ja hänen toinen vaimo kuoli epäselvissä olosuhteissa.

Terry Hobbsin, Stevie Branch isäpuolen, DNAta (hiuskarvan muodossa) löytyi surmapaikalta, hänen syyllisyyttä nyt ei sulje pois edes hänen ex-vaimonsa. Tapauksen esitutkintapöydäkirjasta ei löydy Hobbsin poliisihaastattelua. Häntä kuulusteltiin vasta vuonna 2007. Hobbs sanoi että DNAlle löytyy luonnollinen selitys, sillä pojat leikkivät heidän kotona.
Vuonna 1994 Hobbs pahoinpiteli vaimoaan ja ampui tämän veljeään Jackie Hicks’a, joka vammautui pysyvästi. Hobbs joutui vankilaan puoleksi vuodeksi. Vuonna 2003 hänet pidätettiin huumausainerikoksista.

Hobbs ja hänen silloinen vaimo Pam

Rikospaikkaa tutkiessaan (ja myöhemminkin) viranomaiset syyllistyivät taitamattomuuttaan todistusaineiston tuhoamiseen ja hukkaamiseen.
Tutkinta-apua saatiin FBIlta, mutta heille lähetettiin vain osa rikospaikkaraporteista.

Jessen avustaja kysyi poliisilta oikeudessa, onko tekijä profiloitu, poliisi sanoi että ei.
Myöhemmin hän sai tietää että FBIn tekemään profiilin mukaan oli kartoitettu mm paikallisia Vietnam-veteraaneja tapaukseen liittyen.

Vaikka näyttö oli heikko, oli viranomaisilla kovat paineet saada joku vastuuseen teoista paljon julkisuutta saanut tapauksessa. Esim todistajille luvattiin maksaa palkkioita lausunnoistaan tai lieventää heidän tuomioita, joitakin uhkailtiin jne.

Niinpä pitkällisen käsittelyn jälkeen oikeus päätyi tuomitsemaan Echolsin kuolemaan sekä Baldwinin ja Misskelleyn elinikäiseen vankeuteen vuonna 1994.

CBS 48 Hours mystery

TIETOJA TODISTEISTA
Americanchronicle.com
Voima.fi

Author:

Writing about crime