Posted in cold cases, homicide, justice

1991, Austin, Texas: Jogurttikaupan murhat . The Yogurt Shop Murders

Vuonna 1991, joulukuussa ennen puoltayötä löytyi palanneesta jogurttikaupasta Austinissa, Texasin osavaltiossa, neljän nuoren naisen/tytön ruumiit.

 

Tapaus on täynnä yllättäviä käänteitä joten CBS toimittajan mukaan joka on seurannut tapausta alusta asti, tarvitset kartan, saadakseen niistä selvää, mutta vastausta kysymykselle kuka tai ketkä surmasivat nämä tytöt ei ole saatu.
Poliisitutkintaa kuvaillaan usein epäammattimaiseksi ja sotkuiseksi.
Tapaus tunnetaan USAssa nimellä The Yogurt Shop Murders’ eli jogurttikaupan murhat.

Perjantai 6 joulukuu 1991, juuri ennen puoltayötä, huomasi poliisipartio savun tulevan jogurttikaupan takapuolelta.
Paikalle hälytettiin useita palokuntia, ja ja kun liekit saatiin sammutettua, tekivät palomiehet kammottavan löydön.
Palanneesta kaupasta löydettiin neljän naisen ruumiit.
Tutkimuksessa selvisi että nuoret naiset oli surmattu ja sen jälkeen kauppa poltettu.

Naiset oli sidottu, riisuttu ja ammuttu teloitustyylillä päähän.
Kolme ruumista oli laitettu päällekkäin, mutta yksi ruumis löytyi kaupan toisesta huoneesta. Uhreille oli tehty myös seksuaalista väkivaltaa.

Nämä uhrit olivat iältään 13-17 vuotiata,
kuvassa myötäpäivää

Amy Ayers, Eliza Thomas, ja siskokset Jennifer Harbison ja Sarah Harbison.

Kaupungin asukkaat olivat ymmärrettävästi kauhuissaan, ja vaativat perusteellista tutkimusta ja syyllisiä tilille teoistaan, mutta heti tuli tutkimuksissa ongelmia.
Palomiehet ja pelastushenkilökunta, joita saapui paikalle noin 50 henkeä, olivat rikospaikan niin pahasti sotkeneet että tämä haittasi rikospaikkatutkintaa, palon sammutustöissä käytetty vesi huuhtoi pois todisteita..
Palomiehet velvoitettiin vaikenemaan mutta tiedot vuosivat siitä huolimatta julkisuuteen.

Ruumiinavaus raportit julistettiin salaiseksi.
Poliisin mukaan viitteitä murrosta ei ollut.

Tapahtumien kulku

Muutama päivä surmien jälkeen kahta teiniä kuulustellaan josta toinen tunnustaa surmat, tämä tunnustus osoittautui kuitenkin vääräksi ja teinit vapautetaan.
Tällöin rikostutkijaa Hector Polanco syytettiin siitä että hän oli pahoinpidellyt teiniä tunnustuksen saamiseksi.
Poliisi ilmoittaa nyt että heillä on vähän johtolankoja rikokseen selvittämiseksi.

Seuraavaksi tutkijoiden katseet kohdistuvat kolmeen meksikolaiseen mieheen jotka olivat Carlos Saavedra, Alberto Cortez and Ricardo Hernandez. Yksi miehistä Carlos Saavedra jopa tunnustaa surmat ja raiskauksen 1992 lokakuussa, motiiviksi hän ilmoitti että hän yritti ryöstä
kauppaa, mutta pelkäsi että tytöt jotka olivat silloin kaupassa, tunnistaisivat hänet, jolloin hän surmasi heidät. Muut miehen olivat odottaneet autossa.
Myöhemmin hän pyörtää puheensa, sanoen että meksikolaiset tutkijat kiduttivat häntä.
Koska todisteita miehen syyllisyydestä ei ole, hänet vapautetaan.

Yksi epäillyistä oli myös amerikkalainen sarjamurhaaja Kenneth McDuff, jota on epäilty ainakin 14 surmasta, mutta tuomittu 4 naisen raiskauksesta ja murhasta, mutta hänet suljettiin pois tutkimuksista.

Seurasi 8 vuotta hiljaisuutta jolloin poliisilla ei ollut mitään uutta tiedotettavaa kunnes vuonna 1999 poliisi ilmoittaa että jogurttikaupan surmissa on tullut tunnustus.

Michael Scott on tunnustanut että hän ja hänen kolme muuta ystävää Michael Pierce, Forest Welborn, Robert Burns Springsteen, Jr ovat tehneet surmatyöt. Kaikki neljä miestä pidätetään ja he saavat syytteen murhasta. Näitä miehiä oli poliisi kuulustellut myös heti surmien jälkeen.

Oikeusrumba

Seuraavaksi alkaa aikaimoien ‘oikeusrumba’.

Tuomari päättää että Pierce and Welborn, jotka olivat rikoksen aikana 15 ja 16 vuotiata, vastavat syytteisiin aikuisina.

Syyttäjät pyytävät kuolemantuomiota kaikille, paitsi Piercelle sillä hän on alaikäinen.
Tuomari kuitenkin hylkää syytteet Welbornia vastaan.

Springsteenin oikeudenkäynti alkaa huhtikuussa 2001 ja hänet tuomitaan kuolemaan. Myöhemmin tuomio muuttui elinakautiseksi
Syyskuussa 2002 Scott tuomitaan elinkautiseen vankeuteen. Seuraavana vuonna kaikkia syytteet Piercea vastaan hylätään näytön puutteessa ja hänet vapautetaan.
Vuonna 2007 oikeus päättää että Scottin tunnustusta käytettiin väärin Springsteenia vastaan, kaikki syytteet hylätään ja molemmalle miehelle määrätään uusi oikeudenkäynti

Näin saatiin tunnustus, poliisikuulustelija Robert Merrill osoittaa pistoolilla Scottia päähän.

Oikeudessa Merill kiisti että hän oli uhannut Scottin henkeä, hän väitti että kyseessä oli ‘roolipeli’
Hän kuitenkin myönsi oikeudessa että kyseinen toimenpide voidaan tulkita ‘pakottamiseksi’.

Vuonna 2008 puolustus esittää oikeudelle asiakirjoja jotka todistavat että rikospaikalta löytynyt DNA ei sopinut yhtenkään syytetyn miehen DNA jälkeen.
Miehet vapautetaan ja syytteet hylätään 25 kesäkuuta 2009.

 

CBS rikostoimittaja Erin Moriarty ‘Tapaus joka ei unohdu’

Murhaoikeudenkäynneissä ei ole onnellisia loppuja. Uhrit eivät tule takaisin. Omaisten suru ei lopu koskaan. Parasta, mitä voimme toivoa, että syylliset saadaan kiinni, ja he kärsivät rangaistuksensa.

Erin Moriarty

Valitettavasti jopa ns selvissä tapaukissa syytteen ajaminen ei ole yksinkertainen prosessi. On puolustuksen aloitteita, oikeudenkäyntiä edeltävä kuuleminen ja viivästyksiä, jotka kaikki lisäävät paineitä sekä uhrien että epäillyn omaisille. Harvoin murhajutuissa on ollut mukana
enemmän viivästyksiä, sekaannusta ja uuvuttavia henkisiä paineita kun tässä tapauksessa, joka tunnetaan nimellä Austinin Jogurt Shop Murders.

Tunnen tapauksen hyvin, olen raportoinut siitä lähes yhtä kauan kun olen työskennellyt CBS kanavalla, olen puhunut tutkijoiden kanssa, ja itkenyt yhdessä surmattujen perheiden kanssa..
CBS 48 Hours ohjelmassa käsittelin tapausta 18 vuotta sitten, muutama viikko tapahtuman jälkeen.Mutta tapaus on edelleen selvittämättä.

Miksi? Mikä meni pieleen? Suurin piirtein kaikki

Ongelmia oli heti alusta alkaen, rikospaikka oli sotkettu. Salaisia tietoja oli vuotanut julkisuuteen.
Jossain vaiheessa tutkintajohto vaihdettiin, jonka jälkeen edelliset poliisitukijat suljetiin kokonaan tutkimusten ulkopuolelle eikä heidän kanssa enää missään vaiheessa neuvoteltu.

Sitten jumiutuneet tutkimukset: kahdeksan pitkää vuotta ilman pidätyksiä. Sitten vuonna 1999, neljä miestä, joista osa olivat teinejä. asetettiin syytteeseen. Kaksi miestä jopa tunnusti mutta heidän lausuntojen tueksi poliisilla ei ole todisteita.
Heidän nauhoitetut lausunnot näyttävät uskottavalta, kuitenkin faktatiedoissa on virheitä, he olivat kuin papukaijia, jotka toistavat sen mitä tutkija on jo sanonut. Miehet tuomittiin, vaikka fyysisiä todisteita heidän syyllisyydestä ei ollut.

Austin Piirisyyttäjä Rosemary Lehmberg määräsi DNA-testit toivoen, että hän saisi lisää todisteita Scottin ja Springsteenin syyllisyydestä, mutta tutkimuksessa selvisi että DNA omistaja on toistaiseksi tuntematon henkilö-

Ei enää uusia tutkimuksia Robert Springsteen ja Michael Scott osalta, ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Viime syksynä, DA Lehmberg pyysi syytteiden hylkäämistä. Hän on edelleen sitä mieltä he ovat syyllisiä, hän sanoo, että heitä ei voi asettaa syytteeseen ennekuin
DNA omistaja on selvillä.Tarkoittaako se, että mukana oli myös viides miehistä, joka avusti Springsteen ja Scott? Vai onko syyttäjä ollut väärässä koko ajan? Tuomittiinko viattomat ihmiset näistä murhista?

Saadaanko tämä karmea rikos joskus selvitettyä, pitävätkö oikeuslaitoksen lupaukset paikkansa.

Kaikista vaikeinta tämä on ollut uhrien omaisille, loputtomat oikeustaistelut ja käänteet, mutta oikeutta ja näinollen edes jonkinlaista mielenrauhaa, ei milloinkaan.

Police interrogations (CBS)

48 Hours Mystery: Full Episode

"The Case I Can’t Forget": Erin Moriarty Blogs on the Yogurt Shop Murders

Author:

Writing about crime