Posted in henkirikos, mielentilatutkimus, oikeus

Anneli Auerin mielentila syynissä

Tänään Iltalehti julkaisi jutun jossa kerrotaan että Auer omalta osalta ei aio millään tavalla vaikeuttaa mielentilatutkimusta, jota hän on vastustanut alusta asti.

Auer ei kuitenkaan aio sabotoida tutkimusta eikä hän sitä pelkää. Olisihan hänen mahdollista olla siellä vain mykkänä, mutta ei hän sitä halua tehdä, vaan hän haluaa olla avoin, Auerin asianajaja Juha Manner sanoo.

Järkevästi toimittu. Mutta mitä pelättävä hänellä olisi?

Vaikka henkilö kieltäytyisi yhteistyöstä niin tämä ei olennaisesti vaikuttaisi hänen mielentilan selvittämistä. Rikostutkinta ja mielentilatutkimus ovat aivan eri asioita jotka ovat menneet nyt asianajajalla sekaisin.

Auerin intressin mukaista olisi että hänet todetaan terveeksi, niin hän voi rauhassa viedä asian eteenpäin hovioikeuden puitavaksi, erilaiset stressireaktiot näinkin traumaattisten kokemusten jälkeen ovat hänen asemassaan täysin normaaleja. Mikäli näitä ei ilmene, tämä taas ei ole normaalia.

Auerin käytöstä on usein pidetty liian rauhallisena, tosin esim sokkitilassa ihmiset reagoivat eri tavalla.

Mitään paniikkireaktiota tai hysteerisiä tunteenpurkauksia ei ole missään vaiheessa, esim häkepuhelun aikana tai oikeudessa, havaittu.

Ei kyyneleitä, ei itkua, ei suurta surua, ei edes seuraavana päivänä sairaalassa, tunteet hän on pitänyt hyvin kurissa, toisaalta voi olla että sellaisia tunteita hänellä ei ole ollutkaan.

Tässä jutussa on jo alla käräjäoikeuden päätös jonka mukaan Auer on syyllinen miehensä surmaan.

Ruumiinavausraportti on salainen, mutta käräjäoikeuden perustelu on paljonpuhuvaa

Jukka Lahdelle aiheutetun vammojen laatu ja määrä sekä väkivallan teossa käytetyt esineet huomioiden käräjäoikeus määrää Anneli Auerin mielentilan tutkittavaksi. (sivu 47)

Eli jos hän kärsii sellaisista mielenterveydellisistä ongelmista jonka johdosta häntä ei voida tuomita teosta, niin Auer on heikoilla kun juttu päätyy hoviin. Silloin voidaan jo otaksua että hän on varmemmin tekijä kun siinä tapauksessa kun hänet todetaan terveeksi.

Mielestäni aivan aukottomasti hänen syyllisyyttä ei ole kyetty tässä vaiheessa osoittamaan.

Jos rikospaikkatutkinta tehdään joiltain osin ‘yleissilmayksellä’, niin tulos ei vakuuta juurikaan ketään.

Auer sairaalakuulustelussa kuvaili tekijää sarjakuvahahmonai, joten todellisuustajun heikentyminen on varsin todennäköistä. Skitsofrenia on esim sairaus jota ei aina edes lähiomaiset välttämättä huomaa, sillä jossakin tapauksissa älykkäämpi henkilö osaa hyvin piiloutua terveen ihmisen naamion taakse.

Psykopaattiset tai narsistiset piirteet eivät tee henkilöstä mielisairasta, kuitenkin siinä tapauksessa hänet voidaan todeta alentuneesti syyntakeiseksi.

Author:

Writing about crime