Posted in homicide investigation, justice

‘L’Affaire Grégory. Ranska 1984

Gregory Affair

Tämä tapaus kuohutti aikanaan Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.
Tapaus tunnetaan nimellä ‘l’Affaire Grégory’ (Gregory Affair)
Tapauksesta on kirjoitettu satoja lehtijuttuja, julkaistu kirjoja ja tehty elokuvia.
4 vuotias pikkupoika Gregory Villemin asui vanhempiensa Christine and Jean-Marie Villemin Itä-Ranskassa, Lépanges-on-Vologne’ssa, noin 1000 asukkaan kylässä.
Hänen vanhemmat olivat töissä paikallisella tekstiilitehtaalla, hänen isänsä oli menestynyt ja perhe oli ostanut hiljattain uuden talon.
4-vuotias Gregory katosi kun hän oli pihalla leikkimässä hiekkalaatikosta lokakuussa 1984.
Muutama tunti myöhemmin, kun poliisi ja perhe etsivät epätoivoisesti pikkupoikaa, sai pojat eno puhelinsoiton, jossa soittaja kertoi ‘Olen tappanut pojan, nyt olen kostoni saanut’

Samana iltana löytyi hänen ruumis Volognen joesta.
Tästä sai alkuunsa murhamysteeri joka on yksi synkimmistä ja puhutuimmista Ranskan rikoshistoriassa.
Tekijä oli sitonut pojan jalat ja kädet köydellä.
Kuolinsyy oli hukkuminen/hukuttaminen, asiantuntijat olivat kuitenkin eri mieltä siitä oliko poika
hukutettu jokeen vai muualla. Muutama päivä myöhemmin löytyi joen rannasta myös laatikko jossa oli insuliini ruisku, asiantuntijat sanoivat että ruumiinavauksessa insuliinia ei ole mahdollista jäljittää, pistojälkiä ei ollut tuolloin huomattu tutkia.

Pojan perheille tuli herjakirjeitä ainakin neljä vuotta surman jälkeen ‘Rahasi ei auta sinua saamaan poikaasi takaisin, olen kostoni saanut, paskiainen’, kirjoittaja haukkui

Mm monet huippu asiantuntijat ja käsialaekspertit ovat tutkineet näitä kirjeitä, mutta lopullista selvyyttä kuka nämä lähetti, ei saatu. Vain yksi asia oli varma, kirjeiden lähettäjä todellakin vihasi Jean-Marie’a.
Poliisi on nyt avannut uudelleen Gregorin kansion pojan vanhempiensa pyynnöstä ja toivoo että DNA
johtaa tekijän tai tekijöiden jäljille.
Uudella huipputekniikalla on nyt kirjeistä eristetty DNAta ja näytteitä on jo vertailu pojan vanhempien DNA.han, ja näytteet eivät sopineet.

Gregory’n vanhemmat Jean-Marie, ja Christine Villemin, 1989

Jutussa on vuosien varrella ollut useita dramaattisia käänteitä
Murhasta oli aikanaan pidätettynä ja syytettynä Bernard Laroche, joka oli pojan isän Jean-Marie
Villemin serkku, hänet kuitenkin vapautettiin syytteestä oikeudessa, sillä oikeus ei kelpuuttanut hänen
vastaan kerättyjä todisteita. Mm syyttäjän 15 vuotias avaintodistaja joka oli Larochen vaimon sisko,
sanoi televisiossa että poliisi oli painostanut todistamaan häntä Laroche’a vastaan. Yhden teorian
mukaan Larochen motiivi olisi ollut katellisuus sillä hänen oma poika oli lievästi kehitysvammainen.

Laroche saapuu oikeuteen v 1984

Pojan isä oli kuitenkin varma että juuri Laroche on surmannut pojan ja kun mies vapautui, hän ampui
tämän kuoliaaksi.Jean-Marie sai syytteen taposta ja kärsi tuomiotaan vankilassa 4 vuotta.
Oikeus myöhemmin päätti ettei poliisi ollut tehnyt riittävästi Larochen suojelemiseksi.

Toinen epäilty oli pojan äiti Christine Villemin, silminäkijät kertoivat poliisille että olivat nähneet naisen postitoimistossa, sinä päivänä kun yksi näistä herjakirjeistä lähetettiin.
Myös käsialaekspertit epäilivät että äiti oli kirjoittanut kirjeet.

Raskaana olevaa naista kuulusteltiin poliisiasemalla 9 tuntia jolloin hän lopulta pyörtyi ja kiidätettiin sairaalaan. Joidenkin lähteiden mukaan hän menetti silloin toisen vauvoistaan. Arvellaan että juuri tämä on ajanut miehen tappamaan Larochen, sillä teon aikana nainen oli vielä sairaalassa. Lehtijuttujen mukaan Larochen viimeiset sanat olivat ‘olen syytön’.
Jotkut ranskalaiset lehdet julkaisivat etusivuilla dramaattisia kuvia joissa Laroche makasi kuolinvuoteellaan sureva leski vieressä.
Koko Ranska huokasi helpotuksesta kun epäsuosioon joutunut perheen jäsen eli Christine lopulta
pidätettiin 1985 , tärkein todiste häntä vastaan oli juuri käsiala-asiantuntijan lausunto. Cristine oli
tuolloin kuudennella kuukaudella raskaana, hän kiisti syyllisyyden tekoon ja meni nälkälakkoon vankilassa.
Oikeus vapautti hänet ja perusteli päätöstään sillä ettei motiivia löydy. Vapaudessa häntä suojeli 24/7 kolme poliisia. Hänet vapautettiin kaikista epäilyistä 1993.
Myöhemmin hän kirjoitti koettelemuksistaan kirjan ‘Let Me Tell You’, jossa mm epäili joitakin perheenjäseniä pojan surmasta
Juttua tutki parhaimmillaan noin 50 poliisia. Edellinen DNA analyysi tehtiin 2003, mutta tämä ei johtanut tekijän jäljille.
Poliisitutkinta, jota on tässä tapauksessa usein kritisoitu, esim tietojen vuotamisesta lehdistölle, suoritettiin valtavan julkisuuden painostuksen alla. Poliisilla oli kovat paineet saada joku vastuuseen, poliisia syytettiin myös todisteiden lavastamisesta. Paul Prompt, Larochen perheen asianajaja on sanonut että ‘Tutkinnassa on tehty kaikki mahdolliset virheet’.

Myös median toiminta on paheksuttu, joka otti milloin syyttäjän, milloin taas puolustajan roolin.
Vuosien aikana perhe on haastanut useita lehtiä ja toimittajia oikeuteen herjaamisesta. Valtio on maksanut vuonna 2004 molemmille 35 000 euron korvaukset.

———————————————————————————————————————-
Gregory by Anthony Davis, Crime Magazine (03.2009)

Ranskan maaseudun kylissä, kuten pienillä paikkakunnilla eri puolilla maailmaa, pinnan alla kytee monenlaista intohimoa: on kateutta ja kaunaa toisten asemaa ja menestystä kohtaan, sitä on miltei yhtä paljon kuin ylpeyttä oman perheen omaisuudesta (jota mitataan kuinka paljon maata kukin omistaa, ei väliä kuinka köyhä ja karu tontti on kyseessä) .
Murha, jos se tapahtuu, liittyy usein suvun- tai perheen sisäisiin kiistoihin.

Villeminin suku oli etuasemassa Lepangessa, he kuuluivat eräänlaiseen sinikaulus-eliittiin, jotka yleensä saivat aina parhaat työpaikat paikkakunnalla. Monet asukkaat olivat sukulaissuhteissa, syntyperäisesti tai avioliiton kautta, mutta Gregoryn äiti Christine Villemin oli poikkeus.

Hän oli syntynyt ja kasvanut toisessa kyläsä, eri pitäjässä, joten ulkopuolisena hän oli Lepangen kyläyhteisössä heikommassa asemassa ja suvun jäseneksi häntä ei koskaan hyväksytty.

Häntä pidettiin onnenonkijana joka yritti parantaa sosiaalista asemaansa menemällä naimisiin varakkaan ja vaikutusvaltaisen Villeminin suvun jäsenen kanssa, tämä aiheutti suvussa katkeruutta, joka kasvoi Jean-Marien taloudellisen menestyksen myötä.

Kolme vuotta ennen tragediaa Jean-Marie Villemin ylennettiin tekstiilitehtaalla työjohtajaksi, häntä pidettiin joskin autoritaarisena esimiehenä, joka toi hänelle lempinimen Le Chef ( “pomo”)

Vaikka pikkupojan murha olikin kyläläisille shokki, kuvasi itse tapahtuma sosiaalisia jännitteitä jotka olivat muhineet pienessä, suljetussa yhteisössä jo pitkään, myös Jean Marien vanhemmat olivat saaneet uhkauksia kirjeitse.

Vaikka kukaan ei tunnistanut uhkapuhelujen soittajaa, kyseessä täytyi olla hyvin perheen tunteva henkilö, hän tiesi että esimerkiksi Gregory kutsui eno Barnardia lempinimellä “Popof”, ja oli hyvin perillä perheen menneistä ja nykyisistä kinasteluista.

Pääepäilty oli Jean-Marie Villemin serkku, Bernard Laroche, 29, joka asui Aumontzay-kylässä muutaman kilometrin päässä Lepangesta. Hänet tiedettiin olevan katkera serkkunsa menestykselle. Christine kertoi että että Laroche oli yrittänyt vietellä häntä. Vuonna 1976 hän meni naimisiin Marie-Ange Bollen kanssa, ja heillä oli samanikäinen poika (10 päivää vanhempi kuin Gregory), poika oli kehitysvammainen ja tarvitsi jatkuvasti hoitoa.

Larochen äiti ja isä kuolivat, kun hän oli nuori, ja Jean-Marie Villemin vanhemmat ottivat pojan kasvatettavakseen, joten kaksi serkkua varttuivat yhdessä. Vaikkakin läheisiä, Jean-Marie kieltäytyi kun Laroche pyysi häneltä suosituksia kun yritti saada työpaikkaa tehtaalta.

Tutkinnan alkuvaiheessa toinen epäilty oli Jean-Marie oma veli, Michel, joka oli myös saanut (niin hän väitti) vähintään yhden puhelun Corbeau’lta (‘korppi’ uhkailijalle annettu ranskankielinen kutsumanimi). Oli yleisesti tiedossa, että Michel oli kateellinen veljelleen ja vain kaksi päivää ennen murhaa pariskunnat olivat tavanneet pitkästä aikaa, – ja tuolloin Jean -Marie oli heille tyytyväisenä näyttänyt uutta taloaan, ja esitellyt nahkakalusteita ja modernia keittiötä.

Lehdistön mielenkiinto oli valtava. Olihan tapauksessa kaikki ainekset kohujuttuun: julma rikos jonka uhrina suloinen pikkupoika, surevat vanhemmat, herjakirjeet, lukuisia epäiltyjä jne. Kuten tuomari Lambert ja poliisi, niin myös lehdistö oli vakuuttunut siitä, että kyseessä on ns family affair. Sen jälkeen kuin Lambert oli vahingossa vuotanut luottamuksellisia tietoja lehdistölle tutkinnan edistymisestä, alkoivat toimittajat haastattelemaan potentiaalisia todistajia, jota jossain tapauksissa poliisi ei ollut ehtinyt heitä vielä kuulustella, joten pian tiesi suuri yleisö asioista yhtä paljon tai jopa enemmän kuin poliisi.

Marie-Ange Laroche

Myös Bernard Larochen vaimoa Marie-Ange Laroche kuulusteltiin, poliisi piti epäilyttävänä että hän oli hyvin aktiivisesti kiinnostunut tutkinnasta, selvisi myös että hän ei ollut tullut töihin sinä päivänä kun Gregory murhattiin eikä myös seuraavana päivänä. Tiedettiin myös että hän oli soittanut poliisille kadulla sijaitsevasta puhelimesta, kun hän teki kantelun eräästä eläkeläispariskunnasta, vaikka hänellä oli kotona puhelin.

Kuulusteluissa avaintodistaja, Marie-Ange sisko -15 vuotias Murielle Bolle – kertoi että Laroche oli hakenut hänet koulusta autolla iltapäivällä, sanoen että hänellä on tytölle töitä. Hänen mukaansa he nappasivat Gregoryn kotiinsa pihalta ja sitten ajoivat läheisen kylään Docelles’een ja autö parkeerattiin syrjäiseen paikaan Vologne joen rannassa.

Murielle Bolle

Tutkijat ensin uskoivat että Murielle’n tehtävä oli rahoittaa poikaa jotta tämä ei alkaisi huutamaan ja itkemään. Murielle kertoi kuitenkin että hän ei ollut aikaisemmin tavannut poikaa, joten tuskin lapsi olisi luottanut tuntemattomaan ihmiseen. Hän asui siskon perheen luona ja hän oli ilmeisesti hoitanut myös Larechen kehitysvammasta Sèbastien-poikaa. Joten hänen tehtävä oli ilmeisesti rauhoittaa häntä joka oli siis myös autossa mukana.
Murielle kertoi että Laroche oli sitten poistunut Gregoryn kanssa ja palanut yksin.
Muriellen lausunnon perusteella Laroche pidätettiin, ja jopa tuomari Lambert kertoi televisiokameroille hymy huulillaan että tapaus on selvitetty.

Mutta kuinkas kävikään.

Jo seuraavana aamuna Marie-Ange Laroche soitti TV asemille, pyytäen toimittajia paikalle. Suorassa lähetyksessä Murielle kertoi että hänen kertomus ei pidä paikkansa ja hän oli antanut poliisille lausunnon vain kovan painostuksen alla (siitä huolimatta että hän oli kuulustelupäivänä kehunut että poliisi oli kohdellut häntä hyvin.)
Murielle oli vähä-älykäs, ei erityisen heikkolahjainen, mutta hidas oppimaan. ulkonäöltään aika vaatimaton, joten hän käytti jokaista tilaisuutta hyväkseen jotta saisi tuntea itsensä tärkeäksi.

Joten tuomari mitätöi hänen tunnustuksen poliisitutkijoiden vihaisesta vastalauseesta huolimatta.
Poliisin mukaan tunnustuksen jälkeen tyttö ei olisi saanut päästä takaisin Laroche’n taloon, jossa häntä painostettiin vetämään tunnustuksensa pois. Marie-Therése Lamboley, yksi perheen jäsenistä paljasti myöhemmin että iltalla Murielle oli joutunut pakenemaan talosta kovan riidan jälkeen.
Murielle kertoi nyt että hän oli tullut bussilla kotiin, kukaan ei ollut häntä kuitenkaan bussissa nähnyt ja myös hänen antama kuvaus bussikuljettajasta ei pitänyt paikkansa.

Pian tutkinta siirrettiin pois Gendarmerie’lta, joka kuuluu puolustusvoimiin mutta hoitaa myös poliisin tehtäviä ja juttua alkoi tutkimaan Police National, joka on kilpaileva siviilipoliisi.Sandarmien työtä haittasi myös tutkintaa valvovan tuomari Lambertin kyvyttömyys hoitaa tehtäviään.

Esim haastatteluja suoritettiin ilman lain vaatimaa kolmannen osapuolen läsnäoloa, alkuperäiset käsiala-asiantuntijoiden lausunnot mitätöitiin, sillä nämä olivat virheellisesti merkitty tai näitä ei ollut kyetty lisäämään tutkintamateriaaliin määräajassa.
Edellä mainituista syistä ei kelpuutettu todisteeksi esim käsiala-asiantuntijan lausuntoja jotka vahvistivat Larochen olevan kirjeiden lähettäjä, eikä asiantuntija-lausuntoja, jonka mukaan kirjeissä löytyi painautumia josta ilmenivät nimikirjaimet B.L.

Myös puhelujen nauhoituksien laatu heikkeni huomattavasti sillä nauhoja oli kuunneltu niin monta kertaa.
Näin ollen 4 helmikuu 1985 Laroche vapautettiin, vastoin syyttäjän neuvoja.

Kolmen viikon kuluttua Laroche vapauttamisesta, Jean Ker (joka oli journalisti ja ystävystynyt Villemin’ien kanssa), oli jotenkin saanut käsiinsä kopion Murielle Bolle’n kuulustelunauhoista.
Näitä nauhoituksia kuunnellessa Jean-Marie raivostui, otti sitten metsästysaseensa ja vannoi kostoa.

Ker rahoitti häntä kunnes sai Jean-Marielta lupauksen ettei hän tee mitään harkitsematonta.
Aamuneljältä Ker kuitenkin heräsi ja huomasi että Jean Marien auto ei ollut parkissa, joten hän kiirehti Larochen taloon. Laroche oli ollut yövuorossa ja hänen piti saapua kotiinsa pikapuolin jossa Jean Marie odotti häntä aseen kanssa.
Ken sai vakuutettua hänet palaamaan takaisin kotiin, myöhemmin hän tietysti kirjoitti tapauksesta lehteen kohujutun
Kun Police nationale alkoi tutkimaan juttua, he päättivät aloittaa jutun tutkinnan puhtaalta pöydältä, tutkinnanjohtajaksi nimettiin Commissioner Corazzi.

Poliisin rekonstruktio

Poliisin katseet kääntyivät heti Christineen jota myös sandarmit olivat alkaneet epäilemään.
Poliisi halusi painostaa Christinea ja samalla valmistella yleisöä, joten ilmoitti lähestyvästä pidätyksestä mediassa. Cristine oli parhaillaan autossa anoppivanhempiensa kanssa kun pidätysuutinen radiossa kerrottiin. Raskaana oleva Christine sai järkytyksen seurauksena verenvuodon ja hänet kiidätettiin sairaalaan

Vaimon ollessa sairaalassa, epäiltynä murhasta, ja Larochen ollessa vapaana, epätoivoinen Jean-Marie Villemin päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
29. maaliskuuta noin puolenpäivän jälkeen, kun Bernard Laroche oli poistunut työpaikaltaan, Jean Marie ampui häntä kerran ylävartaloon. Laukaus oli kohtalokas.
Jean Marie ilmiantoi itsensä poliisille mutta sitä ennen hän kävi sairaalassa Christinen luona ja kertoi hänelle mitä hän oli tehnyt

Christine joutui nyt kohtamaan kaiken yksin, kun mies oli vankilassa, hän muutti vanhempiensa luo.
Mutta poliisin toivomaa tunnustusta ei tullut.

Huhtikuussa, kun Gegory murhasta oli kulunut kuusi kuukautta, Lambert ja hänen liittolaisensa väittävät löytäneensä auton renkaan jälkiä lähellä paikkaa, jossa poika oli luultavasti heitetty jokeen.. Jälkien kerrottiin olevan peräisin Renault Ami merkkisestä autosta, jonka omisti Christine.
Tätä johtolankaa seuratessa kuitenkin selvisi että Christine oli myynyt autonsa 3 kk aikaisemmin ja uusi omistaja oli ajanut autolla yli 1000 kilometriä, joten näiden jälkien perusteella ei häntä ei voitu pidättää.
Seuraavaksi löytyikin raskauttava todiste Christine vastaa, eli ullakolta pojan sitomiseen käytettyä narua.

Christine väitti että kyseisen narun he olivat saaneet Larochelta
Kuitenkaan Larochen taloon kotietsintää ei suoritettu ja samoin ihmetytti ettei tekijä ole muistanut tätä narua hävittää vaan jättänyt sen ullakolle poliisille löydettäväksi. Monet epäilivät lavastusta.
Hänet pidätettiin 5 heinäkuuta.

Poliisi arveli että Cristine oli tehnyt rikoksen ‘hulluuden hetkellä’,
useat psykriatit tutkivat häntä vankailassa mutta mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia ei löydetty

Valitettavasti suurin osa lehdistöstä noudatti tuolloin virallista linjaa, ja Cristine leimattiin syylliseksi.
Yleinen mielipide oli vielä pitkään häntä vastaan.

Christinen onneksi, syyttäjän puuttui tilanteeseen. Hän päätti, että näyttöä häntä vastaan on vähän. Hänet vapautettiin 11 päivää sen jälkeen kun hänet oli vangittu. Vuonna 1994 hänelle 70000 euroa korvauksia virheellisesti pidätyksestä.

Jean Marie myönsi syyllisyytensä Larochen surmaan.
Marraskuussa 1993 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen , mutta koska hän oli kärsinyt suuren osan tuomiotaan, hänet päästettiin vapaaksi muutaman viikon kuluttua.

Nyt Ranskan poliisi tutki nyt tapausta uudestaan.

Uuden oikeudenkäynnin on määrä alkaa 11 huhtikuuta, 2011.

Vastoin huhuja, että Christinen ja Jean-Marien avioliitto ei ollut onnellinen – ajatus joka ruokki epäilyjä Christinea kohtaan – ovat Villeminet edelleen yhdessä,. He asuvat Lèpanges at Ètampessa,
n 100 km Pariisista. Heillä on kolme lasta, kaksi poikaa Julien, 23, ja Simon, 10, ja tytär Emelyne, 18.

crime magazine

Daily Mail

Author:

Writing about crime