Posted in henkirikos, julkisuus

Surmatun Emilian äiti ‘Täällä ei välitetä’

14-vuotias Emilia Nieminen surmattiin raa’asti Keravalla koripallokentällä v 2008

emilia02_070309STL_uuKuvassa Emilia Nieminen

Emilia harrasti koripalloa ja hän oli kohtalokkaana iltana heittämässä yksin palloa kotinsa läheisyydessä sijaitsevalla kentällä kun myöhemmin syyntakeettomaksi todettu 18-vuotias mies surmasi hänet. Tekijä puukotti uhria 47 kerta.

Uhri raahautui vaikeasti loukkaantuneena useita metrejä, mutta menehtyi pian verenhukkaan, tekijä toimi selvästi surmaamistarkoituksessa.

Tekijä Jan-Peter Kukka

Poliisille hän kertoi että hänellä oli ‘surmaamistarpeita’, motiiviksi hän ilmoitti hoitoon pääsyyn. Ja hoitoon hänet myös laitettiin. Tekijä oli luonteeltaan epäsosiaalinen, uutisoinnin mukaan viihtyi lähinnä kotonaan pelaamassa tietokone-pelejä, asui vanhempiensa kanssa. Hän ei opiskellut missään eikä hän käynyt töissä. On varsin selvä että ko henkilön sopeuttaminen yhteiskuntaan tulee olemaan äärettömään vaikea, ehkä jopa mahdoton tehtävä. Ei ole tiedossa onko tekijä saanut apua ahdistukseensa, joka tapauksessa hoidossa hän ei ole ilmeisesti viihtynyt kun kesäkuussa 2009 hän karkasi Vanhan Vaasan sairaalasta.

Tekijä oli surmapaikan läheisyydessä liikkunut useita päiviä, etsiessään sopivaa uhria ja tilaisuutta.

Eija Nieminen on niitä harvoja henkirikoksen uhrien omaisia jotka ovat halunneet kertoa julkisuudesta ajatuksistaan. Suomessa ei ole tällaista mediakulttuuria kuten esimerkiksi Ruotsissa tai Yhdysvalloissa, myös rikoksentekijän henkilöllisyyttä suojellaan, ei julkisteta esimerkiksi nimeä tai kuvaa hänestä.

Henkirikos-tapauksista kertoo media yleensä ohimennen ja pääpiirteittäin (suuri osa suomalaisista henkirikoksista ovat kylläkin ns ryyppyporukoiden keskinäisiä riitoja, suomalaisilla on muutenkin taipumus hakea apua ahdistukseen viinasta), Alibi julkaisee ‘kohuhaastattelun’ syytetyn kanssa ja usein huomion keskipisteessä onkin tekijä ja hänen asemansa, uhrit ja heidän läheisensä jäävät vähemmälle huomiolle, toisaalta saattaa olla että läheiset eivät haluakaan kertoa tuntemuksistaan julkisesti, jolloin heitä ehkä tullaan syyttämään kenties ‘rahastamisesta ja julkisuus-hakuisuudesta’. Tällaisissa tapauksissa toki, pitää muistaa että uhrin omaisten lisäksi kärsivät myös tuomitun läheiset.

Surmatun Emilian äiti Eija Nieminen keskusteli Inhimillinen tekijä -ohjelmassa tyttärensä kohtalosta.

Kuvassa Eija Nieminen

emilia_1710MN_uu

14-vuotiaan Emilian äiti Eija Nieminen tuntee tyttärensä surman takia yhä vihaa yhteiskuntaa kohtaan. Nieminen kertoi olevansa yhä katkera ja vihainen lapsensa surmasta.

– Meillä on niin huonosti nämä asiat. Annetaan pilleripurkki vaan käteen. Minun lapseni kuoli sen takia, että Suomessa on niin retuperällä nämä asiat, täällä ei välitetä.

– Kuulen jatkuvasti tapauksia, että tuolla kävelee sairaita ihmisiä kadulla, tikittäviä aikapommeja. Kuka on sitten se seuraava äiti ja isä, joka joutuu tällaiseen helvettiin, Nieminen sanoi ohjelmassa.
Nieminen kertoi muistavansa tyttärensä kuoleman edelleen joka ikinen päivä.

– Joka päivä se asia tulee mieleen. Sen muistaa kuin eilisen päivän. Kun se ajatus tulee minun päähäni, kun näen sen tilanteen, Emilian koripallokentällä, niin lähden jonnekin, teen jotakin. En kestä sitä ajatusta, en voi pysähtyä paikalleni.

– Tunnen vihaa tekijää, yhteiskuntaa ja päättäjiä kohtaan. Kun avaan jonkun lehden ja luen päättäjien toilailuja, niin minun tekisi mieleni huutaa, että eikö teillä ole parempaa tekemistä. Se tuntuu tosi pahalta, Nieminen kyynelehti

Äidin haastattelu. YLE  Areenassa

Advertisements

Author:

Writing about crime