Posted in henkirikos, rikostutkinta, sarjamurhaajat, serial killers

Sydän muovikassissa – virolainen sarjamurhaaja ja kannibaali Andreas Hanni

Sarjamurhaajan tarina

Oli maaliskuun alku ja vuosi oli 1982. Neuvosto-Viron miliisi oli naistenpäivän lähestyessä juhlatuulella (naistenpäivä oli Neuvosto-Virossa virallinen pyhäpäivä) kun tuli tieto: Tallinnan Nömmen kaupunginosasta, kerrostalon takapihalta on löytynyt miehen ruumis. Uhria oli puukotettu useita kertoja eri puolille vartaloa, hänen kurkkunsa oli viilletty auki, ja hänen kasvoissa oli myös puukkohaava. Uhrin reidestä oli leikattu iso, noin tiilikiven kokoinen palaa irti.

Uhrin henkilöllisyys varmistui pian. Hän oli Saarenmaalta kotoisin oleva merimies.

Seuraava karmiva löytö tehtiin saman vuoden maaliskuussa, jolloin Viron kohtla-Järveltä löytyi 75-vuotiaan Ivanin ruumis. Uhri oli surmattu raa’asti ja häneltä oli silvottu mm sukuelimet. Heinäkuussa löytyi keskiikäisen Jelenan ruumis, Jelenaa oli mm raiskattu. Uhri oli surmattu puukottamalla ja ruumis oli osin paloiteltu.

Jopa kokeneemmat rikostutkijat eivät olleet nähneet mitään vastaavaa. Miliisi tutki tapausta kuumeisesti mutta mitään johtolankoja ei ollut. Siihen aikaan Virossa ei murhista lehdissä kirjoitettu. Viranomaiset eivät muka halunneet aiheuttaa paniikkia ja kauhua, mutta kuului ‘ajan henkeen’ ettei ikävistä asioista puhuttu, sillä kommunistisessa valtioissa kaikki on aina hyvin.
Kaupingilla pyörivät kuitenkin sitkeät huhut ihmisiä jahtaavasta sarjamurhaajasta ja kannibaalista ja pariskunnasta jotka kaupittele mm ihmislihasta valmistettyjä säilykkeitä Tallinnan torilla.

Pillen ja Andreaksen tarina

Pille ja Andreas tutuistuivat toisiinsa jo teini-iässä. Molemmat varttuivat uskonnollisissa perheissä, jotka kuuluivat paikallisen baptistiseen seurakuntaan. Andreaksen isä oli seurakunnan pappi. Pille rakastui Andreakseen ensi silmäyksellä. Andreas ei ollut kuitenkaan kiinnostunut hänestä ja hänellä oli useita muita tyttöystäviä. Andreaksen rikollinen elämä alkoi varsin nuorena, jonka seurauksena hän joutui jo 15 vuotiana nuorisovankilaan. Vankilakierre jatkui vuosia.
Pille puolestaan keskittyi opiskeluun, hän mm kävi yliopiston ja kouluttautui vakaamuksensa mukaisesti teologiksi. Kun Andreas taas kerran vankilasta vapautui, hän yhtäkkiä kiinnostui Pillestä ja alkoi lähettelemään hänelle mm kukkia. Hän hankki itselleen myös työpaikan. Muutaman kuukauden seurutelun jälkeen Pille ja Andreas menivät naimisiin. Andreas oli komea mies ja osasi tarvittaessa käyttäytyä herrasmiesmaisesti. Hän oli töissä pääkaupungin ehkä maineikkamman hotellin Palacen ravintolassa tarjoilijana.

Pille ihmetteli usein miksi mies nukkuu naisten pinkissä yöpaidassa tai miksi hänellä on tallelokerossa kalleita naisten alusvaatteita, muttei kuitenkaan sanonut mitään. Pille tiesi että miehellä oli useita muita rakastajia, sekä miehiä että naisia. Välillä Andreas oli hyvin mustasukkainen ja uhkaili naista.
Eräänä iltana kun Pille tuli kotiin, mies odotti tätä. Pille aavisti että jotain on tapahtumassa ja he menivät yhdessä kävelylle läheiseen Glehnin puistoon. Siellä mies tunnusti Pillelle tehneensä nämä kauheat surmatyöt. Pille päätti antaa miehelleen ns hiljaisen tuen eikä antanut tätä ilmi. Andreas ei kuitenkaan luottanut siihen ja päätti hoitaa vaimonsa pois kuvioista. Eräänä elokuisena yönä Pillen nukkuessa Andreas iski tätä kaksi kertaa vasaralla päähän. Pille ei kuitenkaan kuollut iskujen seurauksena, joten Andreas toimitti hänet sairaalan. Sairaalassa hän kertoi, että joku tuntematon oli hyökännyt naisen kimppuun kotimatkallaan, Pille vahvisti tarninan.

Pillen parantumisen jälkeen Andreas Hanni päätti että pariskunnan on tehtävä yhteinen surmatyö, jotta Pillestä tulisi tiivimmin hänen rikoskumppaninsa. Hän laati suunnitelman, jonka mukaan heidän olisi surmattava joku taksinkuljettaja. Surmatyötä valmisteltiin huolella ja kaikki yksityiskohdat käytiin läpi. Eräänä iltana pariskunta meni bussipysäkille Tallinan Nömmen kaupunginosassa, he pysäyttivät ensimmäisen taksin. Jostain syystä taksi ei ottanut heitä kyytiin vaan kiirehti pois paikalta. Toinen taksi kuitenkin pysähtyi ja pariskunta pääsi ‘hommiin’. Pienen ajelun jälkeen, he pyysivät kuljettajaa pysäyttämään taksin, jolloin Andreas iski takapenkiltä puukolla kuskia kaulaan. Hän käski vaimoa puukottamaan uhria suoraan sydämeen. Pille ei kuitenkaan pystynyt siihen. Taksikuski kamppaili hengestään, sai vedettyä puukon kaulastaan, avasi auton oven ja pakeni paikalta.
Pille oli älykäs nainen, hän tiesi että heitä oli nähty ja kuljettaja voi mahdollisesti tunnistaa hänet. Pille meni ystävän työpaikalle ja alkoi kirjottamaan tämän koneella tunnustusta, kirjettä viranomaisille, kaikesta mitä tiesi. Pille ei ehtinyt koskaan lähettämään tätä kirjettä sillä joku huomasi tämän ja teki siitä ilmoituksen viranomaisille.
Pariskunta pidätettiin välittömästi.

Tuomio

Miliisi kävi hakemassa Andreaksen tämän työpaikaltaan, kuulusteluissa Johannes Andreas Hanni myönsi heti syyllisyytensä kolmeen murhaan ja kahteen murhan yritykseen. Pian pidätyksen jälkeen teki kannibaali ja sarjamurhaaja Andreas Hanni Tallinnan keskusvankilassa itsemurhan hirttäytymällä. Itsemurhakirjeessä hän syytti vanhempiaan ja heidän ankaraa kasvatusta teoistaan. Hänen mukaan he olivat uskonfanaattikkoja jotka olivat ilmeisesti sitä mieltä että ‘lapsen sielu on tehty puusta’. Hänen vanhempansa sanoituvat irti pojastaan eivätkä suostuneet hautamaan tätä.

Siihen aikaan Virossa pahimmat murhaajat teloitettiin ampumalla, ja Hanni olisi varmaan saanut kuolemantuomion.

Johannes-Andreas Hanni

Kun syyttäjä kysyi Pilleltä onko hän pahoillaan tai tunteeko hän häpeää, Pille vastasi: pitääkö minun hävetä rakkauttani?
Pille muistaa vieläkin ‘sen kamalan ihmislihan hajun’ kotonaan. Hän kertoo että paistinpannua oli putsattava ainakin 3 päivää ennen kuin haju siitä lähti.
Tuomari ei uskonut Pillen selityksiä joiden mukaan hän toimii miehensä väkivaltaisen painostuksen alla.
Helmikuussa vuonna 1983 tuomittiin Pille Hanni ehdottomaan vankeusrangaistukseen 12 vuodeksi, josta 1,5 vuotta hän istui eristyssellissä. Tuomio tuli osallisuudesta miehensä henkirikoksiin, todisteiden hävittämisestä, tietojen pimittämisestä tms. Pille oli vankilassa yhteensä 10 vuotta, jonka jälkeen presidentti armahti hänet.

Pille meni vähän aikaa ennen vapautumistaan naimisiin ja muutti pian Suomeen, jossa hän aloitti uuden elämän uuden henkilöllisyytensä turvin ja missä hän edelleen tiettävästi asuu. Pille on kirjoittanut elämästään kirjan ‘Ma armastasin kiskjat’ (‘Mä rakastin petoa’).

Ekspress

Author:

Writing about crime