Posted in cold cases, homicide

Kuka murhasi Jill Dandon?

BBC-kanavan rikosohjelmaa CrimeWatch juontanut Jill Dando ammuttiin kotiovelleen huhtikuussa 1999. Hän oli kuolessaan 37-vuotias.

Jill Dando

Kylmänverinen murha järkytti koko Britanniaa, ja mm. kuningatar Elisabeth ja pääministeri Tony Blair esittivät surunvalittelunsa suositun tv-persoonan kuoleman johdosta.
Tapausta pidettiin selvitettynä, kunnes viime perjantaina, 1. elokuuta. 2008, brittiläinen tuomioistuin teki lievästi sanottuna yllättävän päätöksen. Jill Dandon murhasta 02.07.2001 elinkautiseen vankeuteen tuomittu Barry George ei olekaan Dandon murhaaja. Oikeus katsoi että riittävää näyttöä hänen syyllisyydesta ei ole ollut joten George vapautettiin 8 vuotta kestäneestä vankeudesta.

Dando nousi Devonissa sijaitsevan BBC:n paikallisradion uutistenlukijaksi vuonna 1985. Hän siirtyi BBC South Westiin ja Lontooseen muuttamisen jälkeen valtakunnalliseen televisioon. Dando juonsi uransa aikana useita BBC:n televisio-ohjelmia, kuten Breakfast Newsia, Britannian kuuden uutisia, matkaohjelma Holidayta, rikossarja Crimewatchia sekä ajoittain Songs of Praisea.
BBC:n Crime Watch oli erittäin suosittu TV-ohjelma, jota Dando juonsi yhdessä Nick Rossin kanssa. Ohjelma käsitteli mm selvittämättömiä henkirikoksia. Ohjelmassa tehtiin useita rekonstruktioita (rikoksen tapahtuman jäljittely mahdollisimman todenmukaisesti) ja pyydettiin yleisöltä vihjeitä, jotka johtaisivat mahdollisesti rikoksen selviämiseen.
Dandon murha ja tutkinta
Jill Dando oli kävelemässä 26.4.1999 miesystävänsä asunnolta kotiinsa Fulhamissa Länsi-Lontoossa , kun hänet ammuttiin hänen kotiovelleen noin kello 11:30 aamulla. Dando surmattiin ammattimaisesti yhdellä laukauksella päähän. Luoti oli ammuttu lähietäisyydeltä. Yksi silminnäkijä oli nähnyt surmapaikan läheisyydessä hyvin pukeutuneen miehen.
Surmapaikka, Dandon kodin etupiha Gowan Avenue:lla

rikospaikka

Noin vuosi enne kuolemansa Dando oli kertonut kollegalleen, että hän on saanut uhkauksia sekä kirjeitse että puhelimitse. Myös eräs psyykkisesti häiriintynyt mieshenkilö seurasi häntä sillon-tällöin, mutta poliisin mukaan hänellä ei ole ollut osuutta Dandon surmaan.
Dando kiidätettiin sairaalaan, jonne saapuessa hänet todettiin kuolleeksi.
Henkirikoksen tutkimukset kestivät noin vuoden. Kuuden kuukauden kuluttua tutkimusryhmä oli ehtinyt jo puhua asian tiimoilta yli 2 500 ihmiselle. Surma-asetta ei löytynyt koskaan.

Neljä tutkintalinjaa

Poliittisesti motivoitu murha, tekijä on serbialainen palkkamurhaaja?
Yksi poliisin ensimmäisistä teorioista oli, että Dandon surman takana olisi ollut serbialainen palkkamurhaaja ja että murha olisi ollut kosto sotilasliitto Naton ilmaiskuista Jugoslaviaan. Kolme päivää ennen murhaa Naton pommittajat tuhosivat Serbian Yleisradion rakennuksen Belgradissa. Iskussa kuoli ainakin 16 työntekijää. Päivä murhan jälkeen tuli puhelinsoitto BBC:n TV keskukseen jossa soittaja joka puhui englantia itä-eurooppalaisella korostuksella, ilmoitti että Dandon murha oli kosto NATO:n iskusta. Soittaja uhosi myös että seuraavaksi murhataan BBC johtaja Tony Hall.
Israelin tiedustelupalvelu oli varoittanut brittejä tämäkaltaisesta iskusta. Dando osallistui myös hyväntekeväisyysprojektiin, joka keräsi varoja Kosovon albaanipakolaisille. Myös Interpol sai tiedon että serbialainen sotajohtaja Arkan olisi murhauttanut Dandon. Joidenkin arvioiden mukaan teoria oli kuitenkin aika kaukaa haettua. Britannian tiedusteluasiantuntijat eivät pitäneet tätä teoria uskottavana.

Murha oli alamaailman kosto?

Poliisi tutki versiota jonka mukaan teon motiivi olisi liittynyt Dandon työhön, varsinkin ohjelman CrimeWatch. Tämän teorian mukaan alamaailma oli palkannut palkkamurhaajan kostamaan Dandolle, joka oli paljastanut ohjelmassaan yksityiskohtia selvittämättömistä henkirikoksista. Tiedetiin että CrimeWatch ohjelma oli auttanut poliisia selvittämään useita vakavia rikoksia. Poliisi selvitti mm agenttien avulla, ettei mikään rikollisliiga ole tilannut Dandon murhaa ja tämäkin versio hylättiin.

Satunnainen uhri?

Dandon asunto oli myynnissä ja viimeaikoina hän oli asunut miesystävänsä luona. Valvontakameran kuvista selvisi että kukaan ei seurannut Dandoa samana aamuna.

Viimeinen kuva Jill Dandosta (ostoskeskuksen valvontakameran kuva)
viimeinen kuva uhrista

Poliisi tutki teoriaa, jonka mukaan Dando valikoitui uhriksi sattumanvaraisesti.
Kun Dando ei käynyt säännöllisesti asunnolla ja kukaan ei ole seurannut häntä, niin miten tekijä on tiennyt Dandon saapuvan juuri silloin asunnolleen?
90 % tapauksista uhri ja tekijä tuntevat toisensa. Tuntemattoman tekijän kiinnisaaminen on poliisille huomattavasti vaikeampi tehtävä.

Häiriintyneen ihailijan kosto?

Viimeisessä haastattelussa Jill Dando kertoi onnellisena että on kihlautunut ja löytänyt rinnalleen miehen jonka kanssa aikoo naimisiin.
Oliko tämä saanut hullun liikkeelle? Tutkinnan aikana poliisi kuulusteli ca 140 ihmistä, jotka olivat olleet pakkomielteisesti kiinnostuneita Dandosta.
Profiiliin sopii erinomaisesti psyykkisesti häiriintynyt Barry George.

15.toukokuuta v. 2001 poliisi pidätti murhasta epäiltynä Dandon naapurustossa asuneen Barry Georgen, joka oli todistajien mukaan “pakkomielteen omaisesti kiinnostunut julkisuuden henkilöistä”. Viime aikoina hän oli mm. vaihtanut nimeään ja esiintynyt rocklaulaja Freddie Mercuryn serkkuna. 41-vuotias Barry George kiisti syyllisyytensä loppuun saakka eikä hänen motiiviaan saatu selville. Georgen pidätyksen yhteydessä paljastettiin, että hänellä oli jo ennestään ainakin jonkin verran rikollista taustaa. Hän oli mm. pyrkinyt murtautumaan Kensingtonin palatsiin, kun prinsessa Diana asui siellä. Luultiin että Dando ehkä muistutti Dianaa ystävällisellä olemuksellaan.
Georgen hallustaan löydettiin myös luetteloita, joihin oli kirjattu lähes sadan naisen henkilötietoja (mm. osoitteita) ja valokuvia. Diana oli ollut heidän joukossaan. George oli menneinä vuosinaan myös esiintynyt kadulla poliisina väärennettyjen lupakirjojen kanssa. Oikeudenkäynnissä itseään Paul Gaddiksi väittänyt mies oli pukeutunut glam rock -vaatetukseen. Georgella oli tuomioita seksuaalirikoksista, ja häntä tutkinut psykologi totesi miehen kärsineen erilaisista persoonallisuushäiriöistä.

Raskauttavana todisteena häntä vastaan käsiteltiiin seikkaa että Georgen takin taskusta löytyi teknisissä tutkimuksissa mikroskooppisen pieni jälki ampuma-aseesta.

Barry George
Barry George

Tuomion jälkeen Barry George oli vaatinut uutta oikeudenkäyntiä moneen otteeseen.
Uusintaoikeudenkäynnin aikana Georgen puolustus väitteli että George IQ oli vain 75, joten hän ei olisi kyennyt suunnittelemaan ja toteuttamaan Dandon murhaa.

Britannian sisäministeriö ilmoitti että hallitus maksaa hänelle vapauttavan päätöksen myötä korvauksia, arvioiden mukaan korvaussumma on vähintään 500 000 englannin puntaa.

Kuka murhasi Jill Dandon?
Tähän kysymykseen vastausta ei vielä toistaiseksi ole.
Lisätietoja Telegraph.co.uk

Guardian

Posted in cold cases, homicide, justice

1991, Austin, Texas: Jogurttikaupan murhat . The Yogurt Shop Murders

Vuonna 1991, joulukuussa ennen puoltayötä löytyi palanneesta jogurttikaupasta Austinissa, Texasin osavaltiossa, neljän nuoren naisen/tytön ruumiit.

 

Tapaus on täynnä yllättäviä käänteitä joten CBS toimittajan mukaan joka on seurannut tapausta alusta asti, tarvitset kartan, saadakseen niistä selvää, mutta vastausta kysymykselle kuka tai ketkä surmasivat nämä tytöt ei ole saatu.
Poliisitutkintaa kuvaillaan usein epäammattimaiseksi ja sotkuiseksi.
Tapaus tunnetaan USAssa nimellä The Yogurt Shop Murders’ eli jogurttikaupan murhat.

Perjantai 6 joulukuu 1991, juuri ennen puoltayötä, huomasi poliisipartio savun tulevan jogurttikaupan takapuolelta.
Paikalle hälytettiin useita palokuntia, ja ja kun liekit saatiin sammutettua, tekivät palomiehet kammottavan löydön.
Palanneesta kaupasta löydettiin neljän naisen ruumiit.
Tutkimuksessa selvisi että nuoret naiset oli surmattu ja sen jälkeen kauppa poltettu.

Naiset oli sidottu, riisuttu ja ammuttu teloitustyylillä päähän.
Kolme ruumista oli laitettu päällekkäin, mutta yksi ruumis löytyi kaupan toisesta huoneesta. Uhreille oli tehty myös seksuaalista väkivaltaa.

Nämä uhrit olivat iältään 13-17 vuotiata,
kuvassa myötäpäivää

Amy Ayers, Eliza Thomas, ja siskokset Jennifer Harbison ja Sarah Harbison.

Kaupungin asukkaat olivat ymmärrettävästi kauhuissaan, ja vaativat perusteellista tutkimusta ja syyllisiä tilille teoistaan, mutta heti tuli tutkimuksissa ongelmia.
Palomiehet ja pelastushenkilökunta, joita saapui paikalle noin 50 henkeä, olivat rikospaikan niin pahasti sotkeneet että tämä haittasi rikospaikkatutkintaa, palon sammutustöissä käytetty vesi huuhtoi pois todisteita..
Palomiehet velvoitettiin vaikenemaan mutta tiedot vuosivat siitä huolimatta julkisuuteen.

Ruumiinavaus raportit julistettiin salaiseksi.
Poliisin mukaan viitteitä murrosta ei ollut.

Tapahtumien kulku

Muutama päivä surmien jälkeen kahta teiniä kuulustellaan josta toinen tunnustaa surmat, tämä tunnustus osoittautui kuitenkin vääräksi ja teinit vapautetaan.
Tällöin rikostutkijaa Hector Polanco syytettiin siitä että hän oli pahoinpidellyt teiniä tunnustuksen saamiseksi.
Poliisi ilmoittaa nyt että heillä on vähän johtolankoja rikokseen selvittämiseksi.

Seuraavaksi tutkijoiden katseet kohdistuvat kolmeen meksikolaiseen mieheen jotka olivat Carlos Saavedra, Alberto Cortez and Ricardo Hernandez. Yksi miehistä Carlos Saavedra jopa tunnustaa surmat ja raiskauksen 1992 lokakuussa, motiiviksi hän ilmoitti että hän yritti ryöstä
kauppaa, mutta pelkäsi että tytöt jotka olivat silloin kaupassa, tunnistaisivat hänet, jolloin hän surmasi heidät. Muut miehen olivat odottaneet autossa.
Myöhemmin hän pyörtää puheensa, sanoen että meksikolaiset tutkijat kiduttivat häntä.
Koska todisteita miehen syyllisyydestä ei ole, hänet vapautetaan.

Yksi epäillyistä oli myös amerikkalainen sarjamurhaaja Kenneth McDuff, jota on epäilty ainakin 14 surmasta, mutta tuomittu 4 naisen raiskauksesta ja murhasta, mutta hänet suljettiin pois tutkimuksista.

Seurasi 8 vuotta hiljaisuutta jolloin poliisilla ei ollut mitään uutta tiedotettavaa kunnes vuonna 1999 poliisi ilmoittaa että jogurttikaupan surmissa on tullut tunnustus.

Michael Scott on tunnustanut että hän ja hänen kolme muuta ystävää Michael Pierce, Forest Welborn, Robert Burns Springsteen, Jr ovat tehneet surmatyöt. Kaikki neljä miestä pidätetään ja he saavat syytteen murhasta. Näitä miehiä oli poliisi kuulustellut myös heti surmien jälkeen.

Oikeusrumba

Seuraavaksi alkaa aikaimoien ‘oikeusrumba’.

Tuomari päättää että Pierce and Welborn, jotka olivat rikoksen aikana 15 ja 16 vuotiata, vastavat syytteisiin aikuisina.

Syyttäjät pyytävät kuolemantuomiota kaikille, paitsi Piercelle sillä hän on alaikäinen.
Tuomari kuitenkin hylkää syytteet Welbornia vastaan.

Springsteenin oikeudenkäynti alkaa huhtikuussa 2001 ja hänet tuomitaan kuolemaan. Myöhemmin tuomio muuttui elinakautiseksi
Syyskuussa 2002 Scott tuomitaan elinkautiseen vankeuteen. Seuraavana vuonna kaikkia syytteet Piercea vastaan hylätään näytön puutteessa ja hänet vapautetaan.
Vuonna 2007 oikeus päättää että Scottin tunnustusta käytettiin väärin Springsteenia vastaan, kaikki syytteet hylätään ja molemmalle miehelle määrätään uusi oikeudenkäynti

Näin saatiin tunnustus, poliisikuulustelija Robert Merrill osoittaa pistoolilla Scottia päähän.

Oikeudessa Merill kiisti että hän oli uhannut Scottin henkeä, hän väitti että kyseessä oli ‘roolipeli’
Hän kuitenkin myönsi oikeudessa että kyseinen toimenpide voidaan tulkita ‘pakottamiseksi’.

Vuonna 2008 puolustus esittää oikeudelle asiakirjoja jotka todistavat että rikospaikalta löytynyt DNA ei sopinut yhtenkään syytetyn miehen DNA jälkeen.
Miehet vapautetaan ja syytteet hylätään 25 kesäkuuta 2009.

 

CBS rikostoimittaja Erin Moriarty ‘Tapaus joka ei unohdu’

Murhaoikeudenkäynneissä ei ole onnellisia loppuja. Uhrit eivät tule takaisin. Omaisten suru ei lopu koskaan. Parasta, mitä voimme toivoa, että syylliset saadaan kiinni, ja he kärsivät rangaistuksensa.

Erin Moriarty

Valitettavasti jopa ns selvissä tapaukissa syytteen ajaminen ei ole yksinkertainen prosessi. On puolustuksen aloitteita, oikeudenkäyntiä edeltävä kuuleminen ja viivästyksiä, jotka kaikki lisäävät paineitä sekä uhrien että epäillyn omaisille. Harvoin murhajutuissa on ollut mukana
enemmän viivästyksiä, sekaannusta ja uuvuttavia henkisiä paineita kun tässä tapauksessa, joka tunnetaan nimellä Austinin Jogurt Shop Murders.

Tunnen tapauksen hyvin, olen raportoinut siitä lähes yhtä kauan kun olen työskennellyt CBS kanavalla, olen puhunut tutkijoiden kanssa, ja itkenyt yhdessä surmattujen perheiden kanssa..
CBS 48 Hours ohjelmassa käsittelin tapausta 18 vuotta sitten, muutama viikko tapahtuman jälkeen.Mutta tapaus on edelleen selvittämättä.

Miksi? Mikä meni pieleen? Suurin piirtein kaikki

Ongelmia oli heti alusta alkaen, rikospaikka oli sotkettu. Salaisia tietoja oli vuotanut julkisuuteen.
Jossain vaiheessa tutkintajohto vaihdettiin, jonka jälkeen edelliset poliisitukijat suljetiin kokonaan tutkimusten ulkopuolelle eikä heidän kanssa enää missään vaiheessa neuvoteltu.

Sitten jumiutuneet tutkimukset: kahdeksan pitkää vuotta ilman pidätyksiä. Sitten vuonna 1999, neljä miestä, joista osa olivat teinejä. asetettiin syytteeseen. Kaksi miestä jopa tunnusti mutta heidän lausuntojen tueksi poliisilla ei ole todisteita.
Heidän nauhoitetut lausunnot näyttävät uskottavalta, kuitenkin faktatiedoissa on virheitä, he olivat kuin papukaijia, jotka toistavat sen mitä tutkija on jo sanonut. Miehet tuomittiin, vaikka fyysisiä todisteita heidän syyllisyydestä ei ollut.

Austin Piirisyyttäjä Rosemary Lehmberg määräsi DNA-testit toivoen, että hän saisi lisää todisteita Scottin ja Springsteenin syyllisyydestä, mutta tutkimuksessa selvisi että DNA omistaja on toistaiseksi tuntematon henkilö-

Ei enää uusia tutkimuksia Robert Springsteen ja Michael Scott osalta, ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Viime syksynä, DA Lehmberg pyysi syytteiden hylkäämistä. Hän on edelleen sitä mieltä he ovat syyllisiä, hän sanoo, että heitä ei voi asettaa syytteeseen ennekuin
DNA omistaja on selvillä.Tarkoittaako se, että mukana oli myös viides miehistä, joka avusti Springsteen ja Scott? Vai onko syyttäjä ollut väärässä koko ajan? Tuomittiinko viattomat ihmiset näistä murhista?

Saadaanko tämä karmea rikos joskus selvitettyä, pitävätkö oikeuslaitoksen lupaukset paikkansa.

Kaikista vaikeinta tämä on ollut uhrien omaisille, loputtomat oikeustaistelut ja käänteet, mutta oikeutta ja näinollen edes jonkinlaista mielenrauhaa, ei milloinkaan.

Police interrogations (CBS)

48 Hours Mystery: Full Episode

"The Case I Can’t Forget": Erin Moriarty Blogs on the Yogurt Shop Murders