Posted in henkirikos, justice, rikoshistoria, rikostutkinta, uutiset

Orderud – murhat (Norja)

Orderud murhat ovat varmasti yksi Norjan rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista.

Tapaus on melkein kuin thrilleri, jonka pirullinen juoni hämmästytti ja ihmetytti norjalaisia, osallisia ei voi syyttää ainakaan mielikuvituksen puutteesta.

Norjan puolustusministerin sihteeri Anne Paust Orderud löysi puoli kiloa räjähteitä autonsa alta, heinäkuussa 1998. Poliisi selvitti tapausta mutta ei saanut selville kuka oli teon takana. Elokuussa samana vuonna Anne Paustin aviomies, Per Paust joka oli Norjan ulkoministeriön korkea virkamies,  ilmoitti että joku oli yrittänyt murhata heidät. Pariskunnan talon eteen Osloon, oli jätettu kaasusäiliö jonka hana oli auki. Poliisin mukaan jos tankki olisi räjähtänyt, koko talo olisi tuhoutunut.

Kuvassa Anne Paust Orderud (nyhetsspeilet.no)

Taas poliisi ei saanut selville kuka oli murhayrityksen takana.
Pariskunta matkusti tämän jälkeen New Yorkiin, he palasivat Norjaan tammikuussa 1999. Per Paust sairasti syöpää ja hän kuoli toukokuussa. Muutama viikko hänen kuoleman jälkeen tuli poliisille puhelu jossa kerrottiin että Anne Paust Orderud ja hänen vanhempansa murhataan. Taas ei saanut poliisi uhkailijaa selville.

22. Toukokuuta, noin viikko uhkailusoiton jälkeen, löytyivät Anne Paust Orderud ja hänen iäkkäät vanhempansa, Marie, 84, ja Kristian Orderud, 81, murhattuina.


Heidät oli ammuttu Anne Paustin vanhempien kotona, joka sijaitsi Sørumissa, Akershusin kunnassa. Kaikkia kolmea uhria oli ammuttu lähietäisyydeltä. Murhaaja oli tunkeutunut taloon toisessa kerroksessa sijaitsevan, terassin ikkunan kautta, keskellä yötä.
Anne Paust ja hänen äitinsä ilmeisesti heräsivät meluun kun murhaaja löi ikkunan rikki, Paustin isä oli ammuttu sänkyynsä. Ruumiit löysi Kristianin veli. Paust Orderudille oli tiettävästi tarjottu poliisin suojelua, mutta hän oli kieltäytynyt.

Orderud-talo, jossa surmattiin kolme ihmistä

Poliisin mukaan tekijä tai tekijät todennäköisesti tunsivat uhrinsa, Anne Paust oli heidän pääkohde.

Tekijät olivat hyvin selvillä Paustin liikkeistä ja ilmeisesti surmatalo oli heille tuttu.
Kesäkuussa neljä henkilöä saivat syytteet murhasta: nämä olivat Per Kristian Orderud,45, joka oli Anne Paustin veli, Veronica Oderud, 27, joka oli Per Kristianin vaimo, Kristin Kirkemo (Haukeland), 26,  joka oli Veronican sisarpuoli, ja Lars Grønnerød, 41, joka oli Kristinin ex-miesystävä.
Teon taustalla oli riita rahasta, eli Marie ja Kristianin perinnöstä, maatilasta ja talosta. Kuka oli ampuja, ei saatu selville, voi olla kyseessä oli palkattu tappaja ja että hän on edelleen vapaana.

Lars Grønnerød tuomittiin 2,5 vuodeksi vankeuteen ampumaaserikoksesta. Muut saivat 21 vuoden murhatuomion. Hovi lyhensi yhden osallisen, Kirkemon tuomiota 16 vuoteen, Per Orderudin ja hänen vaimonsa tuomiota ei muutettu, mutta Grønnerød tuomittiin 18 vuodeksi vankeuteen. Norjan Korkein oikeus ei muutanut Kirkemon tuomiota, muiden osalta hylkäsi valituksen.

Kuvassa Per Orderud, joka tuomittiin vanhempiensa ja siskonsa murhasta tai osallisuudesta murhaan (kuva scanpix) Hän kiistää edelleen ja tukee vaimoaan, joka sairastaa rintasyöpää.

Kuvassa Veronica Orderud, hän kiistää syyllisyytensä kolmoismurhaan, opiskelee teologiaa vankilassa, (kuva tv2.no)

Grønnerødin sellistä löytyi huumausaine-kätkö, ainakaan vielä einole uutisoitu että olisi vapautumassa.

Kristin Kirkemo vapautui vuonna 2011. Hyvin pitkälti hänen tunnustuksen perusteella Orderud-pariskunta pidätettiin. Kirkemo kertoi että hän oli ostanut kaksi käsiasetta, jonka toimitti Orderud-pariskunnalle. Hän oli myös kuullut, miten pariskunta suunniteli kolmoismurhaa. Kirkemon mukaan murhaan motiivi oli että Orderud pariskunta pelkäsi että he menettäisivät maatilan ja sitä kautta elantonsa. Kirkemon todistelun mukaan Orderud pariskunta tiedusteli häneltä, voisiko hän jugoslavialaisen tuttunsa kautta tilata palkkamurhaajan. Kirkemon mukaan hän sanoi ei. Lisäksi Orderud-pariskunta halusi lainata häneltä vasaraa, jolla olisi saanut helposti ikkunan rikottua. Pariskunta oli myös keskustellut miten pitäisi toimia ettei rikospaikalle jäisi todisteita, kuten DNAta, tulisi käyttää muovia tms

Orderud-pariskunta työskenteli Orderudin maatilalla. Maatilan arvo oli vähän yli puoli miljoona euroa.
Per Orderudilla oli riitaisa suhde vanhempiinsa, he eivät ole olleet puheväleissä. Hänen puolustus viittaisi kuitenkin kuulusteluraporttiin jossa Anne Paust ja hänen vanhempansa kertoivat poliisille, että he uskovat että Per ei ole uhkailujen takana.

Kuten kohutapauksissa yleensä käy, on monia jotka epäilevät että oikeat henkilöt tuomittiin, joku puhuu jugoslavian mafiasta, joku ulkomaalaisesta salajuonesta.
Joka tapauksessa tekijät tuomittiin ns aihetodisteiden nojalla, suoraa näyttöä ei ollut, myös surma-ase on edelleen kateissa.
Tapaus otetaan esille aika ajoin mediassa ja se puhuttaa Norjassa varmaan pitkään.

Uskotaan että surma-ase viskattiin mereen Atlantic Road-sillalta

KohuTapaus ei unohdu, Kuvassa nuoret sukeltajat etsivät surma-asetta vuonna 2008

Lähde wikipedia, Telegraph, aftenposten, RB.no, Dagladet.no

Advertisements
Posted in henkirikos, kadonneet, oikeus, rikoshistoria, uutiset

Kadonneen Sinin mysteeri selvinnyt

Kadonneen Sinin mysteeri selvisi – ruumis löytyi ojasta

19-vuotias Sini Länkinen katosi lauantain 5.3. ja sunnuntain 6.3.2011 välisenä yönä klo.02-03.30 välisenä aikana asunnoltaan Muhoksen Ervintieltä.

Kuvassa Sini Länkinen

Oulun poliisi kertoo löytäneensä maaliskuun alussa kadonneen Sini Länkisen surmattuna.

Länkistä oli aiemmin etsitty laajasti maastosta muun muassa helikopterilla ja poliisikoiran avulla.

19-vuotiaan naisen ruumis löytyi Pohjois-Pohjanmaan Muhoksen alueelta ojasta tänään aamupäivällä.

Poliisille muhoslaisen Sini Länkisen tapaus oli hankala, koska ruumista ei löytynyt ennen kuin poliisi julkaisi viime perjantaina kuvan autosta, jolla todennäköisesti on osuutta tapahtumaan. Auton tuntomerkkien julkistamisen jälkeen poliisi sai ratkaisevan vihjeen, jonka perusteella ruumis vihdoin löytyi.

Tapauksen saaman suuren julkisuuden jälkeen paine poikaystävän lähipiirissä kasvoi niin suureksi, että tänään poliisi sai yleisövihjeen, jonka avulla se löysi Sini Länkisen kuolleena Muhokselta ojasta. Vuonna 1991 syntyneen poikaystävän epäillään tappaneen 19-vuotiaan Sinin heidän yhteisessä kodissaan Muhoksella ja kuljettaneen ruumiin useiden kymmenien kilometrien päähän ojaan, jonka läheisyydessä ei ole asutusta. Poliisin mukaan Sini kuoli riidan päätteeksi.

Pariskunta asui samassa osoitteessa Muhoksen Ervintiellä, jossa Länkinen viimeisen kerran nähtiin elossa sunnuntain vastaisena yönä 6. maaliskuuta. Hän oli aiemmin illalla viettänyt aikaa muun muassa omaistensa luona.

Illalla hän oli palannut parin yhteiseen kotiin. Ovella kello kahden aikaan käyneet vieraat kertovat kuulleensa Länkisen ääniä.

20-vuotias seinäjokelaistaustainen opiskelija otettiin kiinni heti katoamista seuranneella viikolla. Hänet kuitenkin vapautettiin viikko vangitsemisen jälkeen, sillä poliisilla ei ollut riittävästi todisteita vangittuna pitämiseen.

Poliisikuulusteluissa mies vakuutti syyttömyyttään. Hän myös osallistui aktiivisesti Facebook-keskusteluihin heti katoamisen jälkeen jakaen omaisten huolen.

– Tapauksen saaman julkisuuden myötä paineet epäiltyä kohtaan kasvoivat liian suuriksi. Tämä edesauttoi rikoksen selviämistä, kertoo rikoskomisario Kari Rantanen MTV3 uutisille.

Nyt poikaystävä on teon tunnustanut

LISÄYS: Sinin surmasta on vangittu hänen poikaystävä Pavel Harjunpää. (kuvassa)

Pavel Harjunpää

Pavel on syntynyt Romaniassa vuonna 1991, josta hänet adoptoitiin Suomeen. Jossain vaiheessa otettiin huostaan, asui seka sijaisperheessä Lapualla että perhekotissa Muhoksella.
Nuorukainen on harrastanut painia sekä Seinäjoella että Oulussa. Hänellä on yksi pieni lapsi aikaisemmasta parisuhteesta.
Epäiltyä on painijapiireissä luonnehdittu ujoksi ja hiljaiseksi pojaksi, joka mieluiten oli omissa oloissa eikä pitänyt suurta meteliä itsestään.
Poikaystävä on aiemmin jäänyt kiinni näpistyksistä, mutta mitään vakavampaa rikostaustaa hänellä ei ole. Kuulusteluissa aikaisemmin vaitonainen nuori mies on nyt ollut poliisin mukaan hyvin yhteistyöhaluinen rikoksen taustojen selvittämisen suhteen.
Kuolinsyy ei ole vielä selvinnyt, mutta teräasetta ei ole maikkarin uutisoinnin mukaan käytetty.

Sini Länkinen asui tässä Ervintiellä sijaitsevassa talossa

Kuvat ja teksti MTV3.fi linkki

Posted in henkirikos, homicide, julkisuus, justice, missing, news, rikostutkinta, tv

48 Hours Mystery: Only Casey Knows

ORLANDO, Fla. – It has been two-and-a-half years since Casey Anthony was first arrested and charged with murdering her 2-year-old daughter, Caylee, in a criminal case that has become a public obsession.

Casey was a 22-year-old single mother. She and her daughter lived with Casey’s parents, George and Cindy, in their Orlando home

Casey Anthony

“People hate her!” Casey’s father, George Anthony, told “48 Hours” in 2009.

“She’s been portrayed as an evil person,” added Cindy Anthony.

The little girl was described by most everyone around her as incredibly cute, happy and outgoing.

“She was just a beautiful child,” said Cindy.

But Caylee disappeared that summer after Casey took her daughter and left her parents’ home. Even more startling, is that Casey waited an entire month before revealing to her family and authorities that her child was missing. Casey claimed her nanny, a woman no one could find – much less even prove existed, had kidnapped the child. Six months after Caylee disappeared in December 2008, her skeletal remains were discovered in a wooded area not far from her grandparents’ home

But now for the first time, a former member of Casey’s defense team tells “48 Hours Mystery” the nanny claim is a lie. Lawyer Linda Kenney Baden, who left the defense team in October, said, “She lied. Sure. I think everyone knows that was a lie.”

In Full: Open-and-shut case? Maybe not… Troy Roberts goes inside the defense of Casey Anthony link

Posted in henkirikos, murha, oikeus

Smoking gun Ulvilan surmajutussa? Kertoiko Auer veljelleen teon motiivista?

Iltalehti uutisoi näin:

Anneli Auerin yllättävä puhelu veljelle

Jukka S. Lahden murhasta käräjäoikeudessa tuomittu Anneli Auer kävi yllättävän puhelinkeskustelun veljensä kanssa syyskuussa 2009, jolloin poliisi jo epäili häntä surmasta.

Anneli Auer. Kuva IL

Aueria kuulusteltiin ensimmäistä kertaa epäiltynä syyskuussa 2009. Hänet pidätettiin muutamaksi päiväksi ja laskettiin vielä hetkeksi vapaaksi “muistelemaan surmayötä”.

Auerin ollessa vapaana poliisilla oli käräjäoikeuden lupa Aueriin kohdistuvaan telekuunteluun. Noiden päivien aikana Auer puhui useasti veljensä kanssa puhelimessa.

Auer mainitsi veljelleen, että ihmiset ovat joskus pimahtaneet pienestäkin asiasta ja menettäneet sitten muistinsa.

Puhelu kokonaisuudessa luettavissa Iltalehden sivuilla linkki

Tässä puhelussa ei tule esille se onko Auer tehnyt teon, vaan sisarukset puhuvat siitä onko poliisilla riittävästi näyttöä Auerin syyllisyydestä.

Teon mahdollista motiivia valoitetaan myös: joskus vain ihmiset pimahtaa.

Anneli Auer totesi veljelleen, että hän haluaa kantaa vastuun teosta, jos hänet osoitetaan surmaajaksi. Kyseessä taisi olla ensi hetken paniikkireaktio, myöhemmin hän avustajansa rohkaisemana on kiistänyt jyrkästi koko teon ja jopa syyttänyt poliisia aivopesusta.

Mutta sinänsä hyvä veto poliisilta.

Posted in crime, henkirikos, homicide investigation, kadonneet, kidnapped, missing, news, oikeus, rikostutkinta

Video: Sveitsiläisten kaksosten etsintä/ Search for missing Swiss twins

Search for missing Swiss twins underway in Switzerland, near Geneva, in rural area of Confignon

Sveitsiläisten kaksosten etsintää jatkuu Sveitsissä, Genevan lähistöllä, Confignon’in kunnassa

 

Search for missing Swiss twins
Posted in henkirikos, oikeus, rikos, rikoshistoria

Rasistinen isäpuoli Harry Liber pahoinpiteli pikkulapsen kuoliaaksi Virossa, vuonna 1995

 

Oli 28 marraskuuta, 1994. Tallinnan Lastensairalaan tuotiin viisivuotias Helander Stock, jolla oli lukuisIa vakeita vammoja eri puolilla vartaloa. Pikkupoikaa oli pahoinpiteilty erittäin raa’asti. Sairaalan henkilökunta teki ilmoituksen poliisille. Tutkinnassa selvisi, että pojan isäpuoli Harry Liber oli kiduttanut ja pahoinpitellyt pikkupoikaa mitä raaimmilla tavoilla. Sadisti oli hakannut pientä uhria sähköjohdoilla ja lyönyt tätä talouspuukon kahvalla, kiduttanut lasta julmasti mm, pistellyt lasta neuloilla ja pakottanut lasta laittamaan neuloja ihonsa alle aiheuttaen lapselle useita, hengenvaarallisia vammoja mm luumurtumia, vasemman munuaisen repeämmän, aivoshokin. . child2

Pikku-Helanderin äiti oli virolainen ja hänen biologinen isä oli tummaihoinen, joka opiskelujen päätyttyä Tallinnan Merimiesten yliopistossa, muutti takaisin kotimaahansa.

Äiti puolustaa miestään, ei lastaan

Helanderin äiti Marian pyysi oikeudessa miehelleen lievempää rangaistusta ja vetosi puolustuspuheessaan mm siihen että mies joskus käyttäytyy ’hieman’ agressiivisesti, sillä hän on taistellut Neuvosto-Armeijassa Afganistanissa ja Tsetseniassa. (eli Hirviö-isäpuoli katsoi sitten parhaaksi siellä opittuja metodeja sovittaa myös lapsen kasvatukseen). Hän viittasi myös siiheen että mies oli sodassa menettänyt parhaan ystävän, jonka surmaaja oli joku tummanihoinen. Mies oli Tallinnassakin hakannut tummaihoisia turisteja.

Oikeus päätti että mies voidaan vapauttaa heti tutkintavankeudesta ja tuomioksi tuli 3 vuotta ehdollista vankeutta. Oikeus otti huomioon päätöksessään lapsen äidin mielipiteen.

Helanderin äiti katsoi että elämää saa jatkua entiseen malliin ja hänellä ei ole aihetta harkita eroa miehestään tms.
Liberillä oli sen verran vaikea luonne että hänet irtisanottiin kaikista työpaikoista, sillä entisen kollegan mukaan ’kukaan ei pystynyt työskentelemään hänen kanssa’. Lopulta hän päätyi ns koti-isiksi ja vaimo ryhtyi perheen elättäjäksi, hankkimalla itselleen myös toisen työpaikan. Vaimon työpäivät kestivät usein noin 12 tuntia. Sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet perheen tilanteeseen. Liberilla ja Helanderin äidillä oli myös toinen, yhteinen poika.

Isäntä ja orja

Helanderin nöyryyttäminen ja kiduttaminen jatkui samaan maliin. Helander ei saanut esim koskea pikkuveljen leluihin, tällisestäkin ’rikkeesta’ saattoi seurata ankara rangaistus, joskus hän pieksi poikaa remmillä, joskus pakotti poikaa tekemään kyykkyjä montakymmentä kertaa samalla lasta halveksuen ja pilkaten. Samoin 5v lapsi pakotettiin tekemään suuren osan kotitöistä, pyykinpesu, tiskaaminen, siivominen jne

Poikaa hän ei kutsunut Helanderiksi, vaan joko apinaksi tai neekeriksi.

”Minä olin isäntä ja pikkupoika oli minun orja. Hän totteli käskujäni mukisematta ja vieläpä juoksujaloin”, Liber oli todennut erittäin tyytyväisenä oikeudessa.

Hänellä oli tapana kutsua poika ’likaiseksi’, viron kielellä sana ’musta’ tarkoitta myös ’likaista’. Hän lähetti pojaan suihkuun joskus 4-5- kertaa päivässä ja kommentoi samalla: Ei tää parane yhtään, poika on edelleen musta (likainen). Jos perhe lähti esim matkalle, niin Leber sanoi: Otammeko tämän ’likaisen’ pojan mukaan, hän varmsti likaa kaikki paikat ja nauroi samalla omalle vitsilleen.Pojan äiti oli tietoinen tästä, mutta poika tarvitsee isää ja’kyllä mies tietää mitä mies tekee’, ajatteli tämä.

Pikkupoika kuolee pahoinpiteyn seurauksena

Kolme kuukautta tuomion jälkeen isäpuoli toimitti Helanderin Loksan sairalaan. Poika oli hengenvaarallisessa tilassa ja koomassa, joten hänet kiidätettiin teho-osastolle Tallinnan sairaalaan. . Helanderin isäpuoli selitti että he joutuivat autonnettomuuteen kolaroidessa hirven kanssa, heidän toisella lapsella ei ollut taas mitään vammoja muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.

Lääkärit sanoivat et mies oli rauhallinen jopa välinpitämätön. Lääkärit tutkivat lapsen vammoja ja päättelivät että mistään hirvikolarista ei ole ollut kyse vaan lasta on raa’asti pahoinpitelty. Sairaalan henkilökunta ilmoitti tapauksesta poliisille. Helander oli edelleen kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Pojalla oli aivoturvotus, aivotärähdys, kallonmurtuma ja useita ruhjeita ja mustelmia kasvossa ja eri puolilla vartaloa.
Seuraavana päivänä Helanderin äiti haettiin kuulusteltavaksi, äiti kertoi että edellisenä päivänä lapset ja Liber ajoivat autolla mökille. Hän piti mahdollisena että isäpuoli oli käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan.

25.elokuuta 6-vuotias Helander Stock kuoli tulematta tajuihinsa sairalaan teho-osastolla.

Tutkinta ja tuomio

Kuulusteluissa Harry Liber esitteli useita eri versioita tapahtuneesta, mutta autosta ei löydetty mitään kolariin viittavaa. Miehellä itsellä ei ollut minkäänlaisia vammoja. Teknisissä tutkimuksissa selvisi että Liber valehtelee ja on itse aiheuttanut pojan väkivaltaisen kuoleman.

13. syyskuuta sai Harri Liber syytteen kuolemantuttamuksesta. Liber kiisti kaikki syytteet.
Syyttäjä Ylvisten mukaan Liber toimi silkkaa pahuuttaan.
Oikeuden edessä hirviö-isäpuoli oli jopa vuodatti muutaman kyynelen, anosi oikeudelta armoa, mutta vakuutti edelleen olevansa syytön.

21. kesäkuuta 1996 hänet tuomittin 9 vuodeksi vankeuteen. Liber valitti hoviin mutta tuomio pysyi samana.

Kun lapsen äidiltä kysyttiin oikeudessa, miksi tämä ei halunnut auttaa poikaansa, kun lapsi kärsi tälläisen tyrannin, väkivaltaisen ja rasistisen ihmisen mielivallan alla, niin lapsen äiti Marian sanoi hiljaisella äänellä lattiaa tujottaen: ’’Kyllä minä lapsiani rakastan.’’

Rakkautta näemmä on niin monenlaista.

Lähde: Kriminaalne Eestimaa-kirja, osa 2, Tiiu Põld (Tammeraamat 2007)

Posted in henkirikos, kuriteod, oikeus, rikoshistoria

Äidin sydän, 2 vuotiaan Mailisin katoamistapaus vuonna 1989 Virossa

Pärnu-Jaagupin poliisikomisario Heino Õige oli juuri tullut kotiin työpäivän jälkeen kun hän sai puhelun. Oli perjantai-ilta, 19 toukokuuta 1989. Puhelu tuli hätääntyneeltä naiselta Ertsman kylästä, joka kertoi että hänen 2–vuotias tytär on kadonnut.
Lapsen äiti Malle kertoi, että hänen tyttärensä 2-vuotias Mailis oli leikkinyt pihalla hiekkalaatikossa, lapsen äiti oli mennyt vähäksi aikaan taloon pesemään pyykkejä ja palatessa huomannut että lapsi on kadonnut. ’Lapseni on siepattu, lapseni on tapettu ja raiskattu’ huusi hysteerinen äiti. Hän pyysi poliisia tuomaan heti vainukoirat paikalle.

Etsinnät


Poliisikomisario kiirehti tapahtumapaikalle ja ilmoitti asiasta Pärnun poliisilaitokseen. Uutinen levisi pienellä paikkakunnalla nopeasti ja oli saanut liikkeelle myös naapuruston asukkaat. Kadonneen lapsen perhe asui kerrostalossa, lähellä sijaitsi vanhan kartanon puisto ja muita rakennuksia, kuten autotalli ja varasto, joiden takana sijaitsi lammikko. Poliisin saapuessa paikalle, etsinnät olivat jo käynnissä vapaaehtoisten voimin. Kun lapsen äidiltä kysyttiin, onko tyttöä etsitty näistä varastorakennuksista, onko katsottu oliko tyttö tippunut lammikkoon, niin äiti sanoi: ’Ei hän näin kauas ole voinut mennä.’ Oli kaunis kevätpäivä, naapurit yrittivät rauhoittaa paniikissa olevaa äitiä: eihän tässä mitään hätää ole, kyllä hän varmasti on ihan kunnossa, luultavasti pikkutyttö harhailee jossain lähistöllä, ehkä hän väsyi ja nukahti matkalla.

Etsinnät suoritettiin heti paikallisten voimin. Paikalliset koululaiset pyöräilivät pitkin kylää huudellen Mailisia. Lapsen äiti ei itse osallistunut etsintöihin, vaan näytti olevansa sekavassa tilassa, hän hoki jatkuvasti ’Lapseni on siepattu, hänet on raiskattu ja tapettu!’ Äidin outo käyttäytyminen laskettiin sokin piikkiin.
Naapurit yrittivät puhua hänelle ja tarjota hänelle apua, lapsen itkevä äiti oli kuitenkin sanonut että mitään ei ole enää tehtävissä ja sillä ’äidin sydän’ sanoo ettei lapsi ole enää elossa.
Todistaja Meelis Lehtsalu: ’’Pyöräilin naapurustossa etsien pikkutyttöä. Etsin häntä puistosta ja tarkistin, oliko tyttö pudonnut ojaan tai kaivoon. Sitten ajelin paikkaan missä sijaisti tämä lammikko ja huomasin että vedessä kellui pienen tytön ruumis’’.

Ruumis nostettiin vedestä ja myöhemmin selvisi että lapsi oli ollut vedessä muutamia tunteja. Aluksi paikalla ollut poliisi kirjasi tapahtuman onnettomuudeksi. Myös paikalliset rauhottuivat ja pitivät tapausta selvänä. Kaikki muistelivat eloisaa pikkutyttöä surullisena. Lapsen äitiä ei kuitenkaan ymmärretty, miksi hän oli jättänyt näinkin pienen lapsen yksin leikkimaan pihalle, joka ei ollut edes aidattu ja muutaman silminnäkijän mukaan joskus jopa tunneiksi. tiik

Kuva by tulp ei liity tapaukseen.

Tutkinnassa tapahtuu yllätyskäänne

Ruumiinavauksessa selvisi järkyttävä fakta, lapselle oli tehty raakaa seksuaalista väkivaltaa. Oikeuslääkärin raportin mukaan lapsi oli kuollut tukehtumisen seurauksena, ei ollenkaan hukkumalla lammikkoon. Samalla selvisi että lapsi oli surmattu sisätiloissa ja ruumis oli heitetty lammikkoon myöhemmiin. Lapsen äiti oli siis ollut oikeassa!! Poliisi ilmoitti asiasta lapsen isälle, joka järkyttyneenä kertoi uutisen avovaimolleen. Tämä oli sanonut uhmakkaana: ’Ihanko totta? Mitä mitä sanoin, tämä venäjän miliisi ei tiedä mistään mitään.’  (Virossa tosiaan silloin poliiseja kutsuttiin miliiseiksi)

Tutkinta

Tapausta alettiin tutkimaan seksuaalimurhana. Kauhea uutinen järkytti koko paikkakuntaa. Vanhemmat pelkäsivät lastensa puolesta, joista isommat leikkivät usein ulkona ilman valvontaa.
Myös isommat lapset, jotka ymmärsivät, mitä oli tapahtunut, olivat peloissaan.
Ensimmäisenä kuulusteluihin joutuivat naapurit. Kukaan ei ollut huomannut katoamispäivänä mitään erikoista tai epäilyttävää, ei tuntemattomia ihmisä tai autoja liikkumassa kylällä. Selvisi että valtaosa naapureista olivat kyseisenä päivänä kotona, jotkut lomalla, joillakin taas vapaapäivä jne
Viimeinen havainto tytöstä oli klo 13.30, jolloin naapuri näki hänet pihalla leikkimässä kissanpennun kanssa. Tämän jälkeen oli useita havaintoja Mailisin äidistä joka liikkui vanhan kartanon pihalla ja puistossa. Luultavasti hän oli etsinyt tyttöä yksin ennen kuin nosti metelin.
Poliisi alkoi käymään läpi omia rekistereitä, mm maakunnassa asuvien seksuaalirikollisten alibit tarkistettiin.

Epäilty

Poliisin katseet kohdistuivat pian Mailisin perheen naapuriin Zinoviin. Hän oli 47-v yksin asuva mies. Hän oli muuttanut Viroon Venäjän Tshuvassiasta, mies oli alkoholisoitunut ja tiedettiin että hän harrasti itsensäpaljastelua varsinkin lapsien edessä. Hän oli kutsunut myös nuoria poikia asuntoonsa ja tarjonnut näille viinaa. Poliisi oli aivan varma että tekijä on paikallinen henkilö ja Zinovista tuli pääepäilty. Zinovi haettiin kuulusteluihin ainakin kolmeen otteeseen, mutta epäilty kiisti jyrkästi että hänellä olisi jotain tekemistä rikoksen kanssa. Zinovin asuntoon tehtiin kotietsintä, mutta mitään todisteita hänen mahdollisesta osallisuudesta rikokseen ei saatu. Poliisi passitti miehen myös mielentilatutkimukseen.
Tutkinnanjohtajalla oli jo pidätysmääräys valmiina. Kun hän keskusteli asiasta syyttäjän kanssa, niin tämä pyysi odottamaan. Jos Zinovi on syytön, niin rikoksentekijä on edelleen vapaana. Poliisilla ei ollut todisteita häntä vastaan eikä myös tunnustusta.
Tosin surman ajankohtana Zinovi väitti olleensa yksin kotona, hän asui Mailisin perheen viereisessä asunnossa. Kukaan ei pystynyt vahvistamaan hänen alibia.
Zinovi sopii loistavasti profiiliin, mutta poliisi päätti että häntä ei ollut siinä vaiheessa syytä vangita.

Tutkinta jatkuu

Valitettavan usein rikostutkinnassa käy näin että jos poliisi epäilee vahvasti jotain henkilöä rikoksesta, joka ns sopii profiiliin, niin kaikki voimavarat käytetään todisteiden löytämiseksi häntä vastaan. Kaikki muut tutkintalinjat unohdetaan. Jos kyseinen henkilö osoittautuu lopulta syyttömäksi, niin tutkinta on taas alkupisteessä tai umpikujassa, ja kallisarvoista aikaa on menetetty. Kyseisen rikoksen tutkinnassa tälläiset karit pystyttin kiertämään.
Seuraavaksi poliisi alkoi haastattelemaan lähipiiriä, sillä valitettavan usein tekijä on lapsen perhepiiriin kuuluva henkilö.
Kuulusteluissa tuli esille että Malle oli äitinä pahimmasta päästä. Mallen isoäiti kertoo: ’hän on huolimaton ja laiska. Pientä tytärtä hän kohteli todella huonosti, hän kuritti lasta kovin ottein, huusi tytölle ja läpsi ja löi tätä usein. Mielestäni hän ei edes kärsinyt lapsensa menetyksen johdosta.’

Mallen ex-puoliso Alar: Asuimme yhdessä joitakin vuosia, meillä on yhteinen tytär. Malle oli väkivaltainen, kävi jopa kimppuuni, hän oli äärimmäisen mustasukkainen.
Tutkinnassa selvisi myös että Mallen yhteiselo uuden avomiehen Mailisin isän Matin kanssa ei sujunut. Malle halusi lopettaa suhteen. Mati oli kuitenkin uhkaillut Mallea, että mikäli Malle jättää hänet, niin hän tappaa tämän. Hän oli esim. kätkenyt Mallen passin. Mies ei ollut valmis missään nimessä luopumaan tyttärestään. Mallen ex-mies Alar oli pyytänyt tätä palaamaan luokseen.

Mitä jos Malle halusi aloittaa uuden elämän ja pikkutyttö oli tiellä? Pikkutyttö oli ainoa kytkös mieheen jonka kanssa hän ei halunnut enää elää. Mallen tuttavapiiri selosti poliisille, että tytön hautajaisissa nainen oli käyttäytynyt oudosti. Hän ikäänkuin näytteli, hänessä ei ollut mitään aitoa, hän vaan esitti kärsivää äitiä, sanoivat nämä. Ei, Malle ei ollut kovin suosittu persoona, mutta joskus ihmiset vaan puhuvat pahaa toisistaan, tutkinnanjohtaja pohti.
Heti katoamisen jälkeen Malle puhui siitä että hänen lapsensa on raiskattu ja surmattu, mistä hän tiesi tämän, oliko hän selvännäkijä, vai oliko hänellä poikkeuksellisen vahva äidinvaisto.
Kaiken varalta poliisi halusi tehdä perheen asuntoon kotietsinnän, mutta ensin päätettiin hakea tytön äiti kuulusteluihin.

Myös poliisi osaa tehdä teatteria

Kun Malle saapui poliisiasemalle, häntä pyydettiin vähän aikaa odottamaan ja hänet siirrettiin odotushuoneeseen. Pian saapui samaan huoneeseen kiukkuinen mustalaisnainen, joka valitti Mallelle että poliisi ahdistelee häntä ja syyttää huijariksi. Mutta hän ei ole mikään huijari, hän ihan oikeasti näkee tulevaa sekä korteista että ihmisen kädestä. ’Koko ihmisen elämänkaaren saa selville ihmisen kädenviivoja katsomalla, kertoi mustalainen. Malle pyysi mustalaisnaista ennustamaan. Mustalaisnainen (joka oli siis poliisin apulainen) kertoi Mallelle asioita hänen elämästään. Nämä olivat tietysti tietoja joita poliisi oli kerännyt hänestä. ’Kaikki pitää paikkansa’, sanoi Malle. ’Kerro nyt tulevasta!’ . ’Mustalaisnainen’ kertoi :Hyvänen aikaa, mitä minä näen! Näyttää aivan siltä että sinä joudut vankilaan, mitä pahaa sinä olet tehnyt?’ tuijottaen samalla syvälle Mallen silmiin.

Malle karjahti ja pakeni paniikissa ulos kadulle. Siellä pysäytti hänet rikoskomisario: Malle XXXX? Minne te olette menossa eikö teidän pitäisi tulla tänään poliisikuuusteluihin.’ Malle palasi poliisiasemalle. Kyseinen menettely oli tietysti sallitun ja kielletyn rajalla. Kyse oli jossain määrin epäillyn manipuloinnista ja provokaatiosta, mutta poliisi laski paljon sen varaan että mikäli Malle on syytön, niin eihän hän ’mustalaisen’ höpinöistä välitä. Tietysti poliisilla oli siinä vaiheessa jo vahva epäily todellisesta tekijästä.

Tunnustus

’Olkaa hyvä istukaa’, sanoi rikoskomisario.’Saisinko teidän passin?’ Mallen kädet tärisivät kun hän ojensi rikostutkijalle passin.
Kokenut kuulustelija huomasi että nainen pelkäsi tilanteessa todella paljon.
Kuulustelu kesti useita tunteja. Epäilty, tytön äiti tunnusti että hän oli surmannut tytön ja lavastanut tytön surman seksuaalimurhaksi.
Epäilty kuitenkin kiisti että kyseessä olisi ollut suunniteltu teko. ’Pesin pyykkiä ja tyttö häiritsi minua. Käskin häntä menemään ulos leikkimään. Mutta hän ei kuunnellut minua ja pyörii jatkuvasti jaloissani.. Raivoistuin hänelle ja vihapuuskassa kuristin hänet. Hänen ruumiin kätkin pyykin joukkoon ja heitin sitten ruumin siihen lammikkoon, samalla kuin vein pyykkejä ulos kuivumaan’. Tytön äiti ilmaisi katumusta teostaan.
Lapsen äiti tunnusti myös että hän oli itse aiheuttanut lapselle vammat, jotka viittaisivat seksuaalirikokseen, johtaakseen poliisin väärille jäljille. Kotietsinnöissä löytyi hellan polttopuiden välistä pyyhe jossa oli tytön verta. Tekijä oli unohtanut polttaa tämän.

26. lokakuuta 1989 tuomittiin Malle 8 vuodeksi vankeuteen tyttärensä surmasta.

Lähteenä käytin tässä jutussa Viron entisen syyttäjän Heino Tõnismäen muistelmia (Ajaroimad – Viron kuohutuimmat rikostapaukset, 1997)