Posted in henkirikos, murha, oikeus

Smoking gun Ulvilan surmajutussa? Kertoiko Auer veljelleen teon motiivista?

Iltalehti uutisoi näin:

Anneli Auerin yllättävä puhelu veljelle

Jukka S. Lahden murhasta käräjäoikeudessa tuomittu Anneli Auer kävi yllättävän puhelinkeskustelun veljensä kanssa syyskuussa 2009, jolloin poliisi jo epäili häntä surmasta.

Anneli Auer. Kuva IL

Aueria kuulusteltiin ensimmäistä kertaa epäiltynä syyskuussa 2009. Hänet pidätettiin muutamaksi päiväksi ja laskettiin vielä hetkeksi vapaaksi “muistelemaan surmayötä”.

Auerin ollessa vapaana poliisilla oli käräjäoikeuden lupa Aueriin kohdistuvaan telekuunteluun. Noiden päivien aikana Auer puhui useasti veljensä kanssa puhelimessa.

Auer mainitsi veljelleen, että ihmiset ovat joskus pimahtaneet pienestäkin asiasta ja menettäneet sitten muistinsa.

Puhelu kokonaisuudessa luettavissa Iltalehden sivuilla linkki

Tässä puhelussa ei tule esille se onko Auer tehnyt teon, vaan sisarukset puhuvat siitä onko poliisilla riittävästi näyttöä Auerin syyllisyydestä.

Teon mahdollista motiivia valoitetaan myös: joskus vain ihmiset pimahtaa.

Anneli Auer totesi veljelleen, että hän haluaa kantaa vastuun teosta, jos hänet osoitetaan surmaajaksi. Kyseessä taisi olla ensi hetken paniikkireaktio, myöhemmin hän avustajansa rohkaisemana on kiistänyt jyrkästi koko teon ja jopa syyttänyt poliisia aivopesusta.

Mutta sinänsä hyvä veto poliisilta.

Posted in crime, henkirikos, homicide investigation, kadonneet, kidnapped, missing, news, oikeus, rikostutkinta

Video: Sveitsiläisten kaksosten etsintä/ Search for missing Swiss twins

Search for missing Swiss twins underway in Switzerland, near Geneva, in rural area of Confignon

Sveitsiläisten kaksosten etsintää jatkuu Sveitsissä, Genevan lähistöllä, Confignon’in kunnassa

 

Search for missing Swiss twins
Posted in henkirikos, oikeus, rikos, rikoshistoria

Rasistinen isäpuoli Harry Liber pahoinpiteli pikkulapsen kuoliaaksi Virossa, vuonna 1995

 

Oli 28 marraskuuta, 1994. Tallinnan Lastensairalaan tuotiin viisivuotias Helander Stock, jolla oli lukuisIa vakeita vammoja eri puolilla vartaloa. Pikkupoikaa oli pahoinpiteilty erittäin raa’asti. Sairaalan henkilökunta teki ilmoituksen poliisille. Tutkinnassa selvisi, että pojan isäpuoli Harry Liber oli kiduttanut ja pahoinpitellyt pikkupoikaa mitä raaimmilla tavoilla. Sadisti oli hakannut pientä uhria sähköjohdoilla ja lyönyt tätä talouspuukon kahvalla, kiduttanut lasta julmasti mm, pistellyt lasta neuloilla ja pakottanut lasta laittamaan neuloja ihonsa alle aiheuttaen lapselle useita, hengenvaarallisia vammoja mm luumurtumia, vasemman munuaisen repeämmän, aivoshokin. . child2

Pikku-Helanderin äiti oli virolainen ja hänen biologinen isä oli tummaihoinen, joka opiskelujen päätyttyä Tallinnan Merimiesten yliopistossa, muutti takaisin kotimaahansa.

Äiti puolustaa miestään, ei lastaan

Helanderin äiti Marian pyysi oikeudessa miehelleen lievempää rangaistusta ja vetosi puolustuspuheessaan mm siihen että mies joskus käyttäytyy ’hieman’ agressiivisesti, sillä hän on taistellut Neuvosto-Armeijassa Afganistanissa ja Tsetseniassa. (eli Hirviö-isäpuoli katsoi sitten parhaaksi siellä opittuja metodeja sovittaa myös lapsen kasvatukseen). Hän viittasi myös siiheen että mies oli sodassa menettänyt parhaan ystävän, jonka surmaaja oli joku tummanihoinen. Mies oli Tallinnassakin hakannut tummaihoisia turisteja.

Oikeus päätti että mies voidaan vapauttaa heti tutkintavankeudesta ja tuomioksi tuli 3 vuotta ehdollista vankeutta. Oikeus otti huomioon päätöksessään lapsen äidin mielipiteen.

Helanderin äiti katsoi että elämää saa jatkua entiseen malliin ja hänellä ei ole aihetta harkita eroa miehestään tms.
Liberillä oli sen verran vaikea luonne että hänet irtisanottiin kaikista työpaikoista, sillä entisen kollegan mukaan ’kukaan ei pystynyt työskentelemään hänen kanssa’. Lopulta hän päätyi ns koti-isiksi ja vaimo ryhtyi perheen elättäjäksi, hankkimalla itselleen myös toisen työpaikan. Vaimon työpäivät kestivät usein noin 12 tuntia. Sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet perheen tilanteeseen. Liberilla ja Helanderin äidillä oli myös toinen, yhteinen poika.

Isäntä ja orja

Helanderin nöyryyttäminen ja kiduttaminen jatkui samaan maliin. Helander ei saanut esim koskea pikkuveljen leluihin, tällisestäkin ’rikkeesta’ saattoi seurata ankara rangaistus, joskus hän pieksi poikaa remmillä, joskus pakotti poikaa tekemään kyykkyjä montakymmentä kertaa samalla lasta halveksuen ja pilkaten. Samoin 5v lapsi pakotettiin tekemään suuren osan kotitöistä, pyykinpesu, tiskaaminen, siivominen jne

Poikaa hän ei kutsunut Helanderiksi, vaan joko apinaksi tai neekeriksi.

”Minä olin isäntä ja pikkupoika oli minun orja. Hän totteli käskujäni mukisematta ja vieläpä juoksujaloin”, Liber oli todennut erittäin tyytyväisenä oikeudessa.

Hänellä oli tapana kutsua poika ’likaiseksi’, viron kielellä sana ’musta’ tarkoitta myös ’likaista’. Hän lähetti pojaan suihkuun joskus 4-5- kertaa päivässä ja kommentoi samalla: Ei tää parane yhtään, poika on edelleen musta (likainen). Jos perhe lähti esim matkalle, niin Leber sanoi: Otammeko tämän ’likaisen’ pojan mukaan, hän varmsti likaa kaikki paikat ja nauroi samalla omalle vitsilleen.Pojan äiti oli tietoinen tästä, mutta poika tarvitsee isää ja’kyllä mies tietää mitä mies tekee’, ajatteli tämä.

Pikkupoika kuolee pahoinpiteyn seurauksena

Kolme kuukautta tuomion jälkeen isäpuoli toimitti Helanderin Loksan sairalaan. Poika oli hengenvaarallisessa tilassa ja koomassa, joten hänet kiidätettiin teho-osastolle Tallinnan sairaalaan. . Helanderin isäpuoli selitti että he joutuivat autonnettomuuteen kolaroidessa hirven kanssa, heidän toisella lapsella ei ollut taas mitään vammoja muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.

Lääkärit sanoivat et mies oli rauhallinen jopa välinpitämätön. Lääkärit tutkivat lapsen vammoja ja päättelivät että mistään hirvikolarista ei ole ollut kyse vaan lasta on raa’asti pahoinpitelty. Sairaalan henkilökunta ilmoitti tapauksesta poliisille. Helander oli edelleen kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Pojalla oli aivoturvotus, aivotärähdys, kallonmurtuma ja useita ruhjeita ja mustelmia kasvossa ja eri puolilla vartaloa.
Seuraavana päivänä Helanderin äiti haettiin kuulusteltavaksi, äiti kertoi että edellisenä päivänä lapset ja Liber ajoivat autolla mökille. Hän piti mahdollisena että isäpuoli oli käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan.

25.elokuuta 6-vuotias Helander Stock kuoli tulematta tajuihinsa sairalaan teho-osastolla.

Tutkinta ja tuomio

Kuulusteluissa Harry Liber esitteli useita eri versioita tapahtuneesta, mutta autosta ei löydetty mitään kolariin viittavaa. Miehellä itsellä ei ollut minkäänlaisia vammoja. Teknisissä tutkimuksissa selvisi että Liber valehtelee ja on itse aiheuttanut pojan väkivaltaisen kuoleman.

13. syyskuuta sai Harri Liber syytteen kuolemantuttamuksesta. Liber kiisti kaikki syytteet.
Syyttäjä Ylvisten mukaan Liber toimi silkkaa pahuuttaan.
Oikeuden edessä hirviö-isäpuoli oli jopa vuodatti muutaman kyynelen, anosi oikeudelta armoa, mutta vakuutti edelleen olevansa syytön.

21. kesäkuuta 1996 hänet tuomittin 9 vuodeksi vankeuteen. Liber valitti hoviin mutta tuomio pysyi samana.

Kun lapsen äidiltä kysyttiin oikeudessa, miksi tämä ei halunnut auttaa poikaansa, kun lapsi kärsi tälläisen tyrannin, väkivaltaisen ja rasistisen ihmisen mielivallan alla, niin lapsen äiti Marian sanoi hiljaisella äänellä lattiaa tujottaen: ’’Kyllä minä lapsiani rakastan.’’

Rakkautta näemmä on niin monenlaista.

Lähde: Kriminaalne Eestimaa-kirja, osa 2, Tiiu Põld (Tammeraamat 2007)

Posted in henkirikos, kuriteod, oikeus, rikoshistoria

Äidin sydän, 2 vuotiaan Mailisin katoamistapaus vuonna 1989 Virossa

Pärnu-Jaagupin poliisikomisario Heino Õige oli juuri tullut kotiin työpäivän jälkeen kun hän sai puhelun. Oli perjantai-ilta, 19 toukokuuta 1989. Puhelu tuli hätääntyneeltä naiselta Ertsman kylästä, joka kertoi että hänen 2–vuotias tytär on kadonnut.
Lapsen äiti Malle kertoi, että hänen tyttärensä 2-vuotias Mailis oli leikkinyt pihalla hiekkalaatikossa, lapsen äiti oli mennyt vähäksi aikaan taloon pesemään pyykkejä ja palatessa huomannut että lapsi on kadonnut. ’Lapseni on siepattu, lapseni on tapettu ja raiskattu’ huusi hysteerinen äiti. Hän pyysi poliisia tuomaan heti vainukoirat paikalle.

Etsinnät


Poliisikomisario kiirehti tapahtumapaikalle ja ilmoitti asiasta Pärnun poliisilaitokseen. Uutinen levisi pienellä paikkakunnalla nopeasti ja oli saanut liikkeelle myös naapuruston asukkaat. Kadonneen lapsen perhe asui kerrostalossa, lähellä sijaitsi vanhan kartanon puisto ja muita rakennuksia, kuten autotalli ja varasto, joiden takana sijaitsi lammikko. Poliisin saapuessa paikalle, etsinnät olivat jo käynnissä vapaaehtoisten voimin. Kun lapsen äidiltä kysyttiin, onko tyttöä etsitty näistä varastorakennuksista, onko katsottu oliko tyttö tippunut lammikkoon, niin äiti sanoi: ’Ei hän näin kauas ole voinut mennä.’ Oli kaunis kevätpäivä, naapurit yrittivät rauhoittaa paniikissa olevaa äitiä: eihän tässä mitään hätää ole, kyllä hän varmasti on ihan kunnossa, luultavasti pikkutyttö harhailee jossain lähistöllä, ehkä hän väsyi ja nukahti matkalla.

Etsinnät suoritettiin heti paikallisten voimin. Paikalliset koululaiset pyöräilivät pitkin kylää huudellen Mailisia. Lapsen äiti ei itse osallistunut etsintöihin, vaan näytti olevansa sekavassa tilassa, hän hoki jatkuvasti ’Lapseni on siepattu, hänet on raiskattu ja tapettu!’ Äidin outo käyttäytyminen laskettiin sokin piikkiin.
Naapurit yrittivät puhua hänelle ja tarjota hänelle apua, lapsen itkevä äiti oli kuitenkin sanonut että mitään ei ole enää tehtävissä ja sillä ’äidin sydän’ sanoo ettei lapsi ole enää elossa.
Todistaja Meelis Lehtsalu: ’’Pyöräilin naapurustossa etsien pikkutyttöä. Etsin häntä puistosta ja tarkistin, oliko tyttö pudonnut ojaan tai kaivoon. Sitten ajelin paikkaan missä sijaisti tämä lammikko ja huomasin että vedessä kellui pienen tytön ruumis’’.

Ruumis nostettiin vedestä ja myöhemmin selvisi että lapsi oli ollut vedessä muutamia tunteja. Aluksi paikalla ollut poliisi kirjasi tapahtuman onnettomuudeksi. Myös paikalliset rauhottuivat ja pitivät tapausta selvänä. Kaikki muistelivat eloisaa pikkutyttöä surullisena. Lapsen äitiä ei kuitenkaan ymmärretty, miksi hän oli jättänyt näinkin pienen lapsen yksin leikkimaan pihalle, joka ei ollut edes aidattu ja muutaman silminnäkijän mukaan joskus jopa tunneiksi. tiik

Kuva by tulp ei liity tapaukseen.

Tutkinnassa tapahtuu yllätyskäänne

Ruumiinavauksessa selvisi järkyttävä fakta, lapselle oli tehty raakaa seksuaalista väkivaltaa. Oikeuslääkärin raportin mukaan lapsi oli kuollut tukehtumisen seurauksena, ei ollenkaan hukkumalla lammikkoon. Samalla selvisi että lapsi oli surmattu sisätiloissa ja ruumis oli heitetty lammikkoon myöhemmiin. Lapsen äiti oli siis ollut oikeassa!! Poliisi ilmoitti asiasta lapsen isälle, joka järkyttyneenä kertoi uutisen avovaimolleen. Tämä oli sanonut uhmakkaana: ’Ihanko totta? Mitä mitä sanoin, tämä venäjän miliisi ei tiedä mistään mitään.’  (Virossa tosiaan silloin poliiseja kutsuttiin miliiseiksi)

Tutkinta

Tapausta alettiin tutkimaan seksuaalimurhana. Kauhea uutinen järkytti koko paikkakuntaa. Vanhemmat pelkäsivät lastensa puolesta, joista isommat leikkivät usein ulkona ilman valvontaa.
Myös isommat lapset, jotka ymmärsivät, mitä oli tapahtunut, olivat peloissaan.
Ensimmäisenä kuulusteluihin joutuivat naapurit. Kukaan ei ollut huomannut katoamispäivänä mitään erikoista tai epäilyttävää, ei tuntemattomia ihmisä tai autoja liikkumassa kylällä. Selvisi että valtaosa naapureista olivat kyseisenä päivänä kotona, jotkut lomalla, joillakin taas vapaapäivä jne
Viimeinen havainto tytöstä oli klo 13.30, jolloin naapuri näki hänet pihalla leikkimässä kissanpennun kanssa. Tämän jälkeen oli useita havaintoja Mailisin äidistä joka liikkui vanhan kartanon pihalla ja puistossa. Luultavasti hän oli etsinyt tyttöä yksin ennen kuin nosti metelin.
Poliisi alkoi käymään läpi omia rekistereitä, mm maakunnassa asuvien seksuaalirikollisten alibit tarkistettiin.

Epäilty

Poliisin katseet kohdistuivat pian Mailisin perheen naapuriin Zinoviin. Hän oli 47-v yksin asuva mies. Hän oli muuttanut Viroon Venäjän Tshuvassiasta, mies oli alkoholisoitunut ja tiedettiin että hän harrasti itsensäpaljastelua varsinkin lapsien edessä. Hän oli kutsunut myös nuoria poikia asuntoonsa ja tarjonnut näille viinaa. Poliisi oli aivan varma että tekijä on paikallinen henkilö ja Zinovista tuli pääepäilty. Zinovi haettiin kuulusteluihin ainakin kolmeen otteeseen, mutta epäilty kiisti jyrkästi että hänellä olisi jotain tekemistä rikoksen kanssa. Zinovin asuntoon tehtiin kotietsintä, mutta mitään todisteita hänen mahdollisesta osallisuudesta rikokseen ei saatu. Poliisi passitti miehen myös mielentilatutkimukseen.
Tutkinnanjohtajalla oli jo pidätysmääräys valmiina. Kun hän keskusteli asiasta syyttäjän kanssa, niin tämä pyysi odottamaan. Jos Zinovi on syytön, niin rikoksentekijä on edelleen vapaana. Poliisilla ei ollut todisteita häntä vastaan eikä myös tunnustusta.
Tosin surman ajankohtana Zinovi väitti olleensa yksin kotona, hän asui Mailisin perheen viereisessä asunnossa. Kukaan ei pystynyt vahvistamaan hänen alibia.
Zinovi sopii loistavasti profiiliin, mutta poliisi päätti että häntä ei ollut siinä vaiheessa syytä vangita.

Tutkinta jatkuu

Valitettavan usein rikostutkinnassa käy näin että jos poliisi epäilee vahvasti jotain henkilöä rikoksesta, joka ns sopii profiiliin, niin kaikki voimavarat käytetään todisteiden löytämiseksi häntä vastaan. Kaikki muut tutkintalinjat unohdetaan. Jos kyseinen henkilö osoittautuu lopulta syyttömäksi, niin tutkinta on taas alkupisteessä tai umpikujassa, ja kallisarvoista aikaa on menetetty. Kyseisen rikoksen tutkinnassa tälläiset karit pystyttin kiertämään.
Seuraavaksi poliisi alkoi haastattelemaan lähipiiriä, sillä valitettavan usein tekijä on lapsen perhepiiriin kuuluva henkilö.
Kuulusteluissa tuli esille että Malle oli äitinä pahimmasta päästä. Mallen isoäiti kertoo: ’hän on huolimaton ja laiska. Pientä tytärtä hän kohteli todella huonosti, hän kuritti lasta kovin ottein, huusi tytölle ja läpsi ja löi tätä usein. Mielestäni hän ei edes kärsinyt lapsensa menetyksen johdosta.’

Mallen ex-puoliso Alar: Asuimme yhdessä joitakin vuosia, meillä on yhteinen tytär. Malle oli väkivaltainen, kävi jopa kimppuuni, hän oli äärimmäisen mustasukkainen.
Tutkinnassa selvisi myös että Mallen yhteiselo uuden avomiehen Mailisin isän Matin kanssa ei sujunut. Malle halusi lopettaa suhteen. Mati oli kuitenkin uhkaillut Mallea, että mikäli Malle jättää hänet, niin hän tappaa tämän. Hän oli esim. kätkenyt Mallen passin. Mies ei ollut valmis missään nimessä luopumaan tyttärestään. Mallen ex-mies Alar oli pyytänyt tätä palaamaan luokseen.

Mitä jos Malle halusi aloittaa uuden elämän ja pikkutyttö oli tiellä? Pikkutyttö oli ainoa kytkös mieheen jonka kanssa hän ei halunnut enää elää. Mallen tuttavapiiri selosti poliisille, että tytön hautajaisissa nainen oli käyttäytynyt oudosti. Hän ikäänkuin näytteli, hänessä ei ollut mitään aitoa, hän vaan esitti kärsivää äitiä, sanoivat nämä. Ei, Malle ei ollut kovin suosittu persoona, mutta joskus ihmiset vaan puhuvat pahaa toisistaan, tutkinnanjohtaja pohti.
Heti katoamisen jälkeen Malle puhui siitä että hänen lapsensa on raiskattu ja surmattu, mistä hän tiesi tämän, oliko hän selvännäkijä, vai oliko hänellä poikkeuksellisen vahva äidinvaisto.
Kaiken varalta poliisi halusi tehdä perheen asuntoon kotietsinnän, mutta ensin päätettiin hakea tytön äiti kuulusteluihin.

Myös poliisi osaa tehdä teatteria

Kun Malle saapui poliisiasemalle, häntä pyydettiin vähän aikaa odottamaan ja hänet siirrettiin odotushuoneeseen. Pian saapui samaan huoneeseen kiukkuinen mustalaisnainen, joka valitti Mallelle että poliisi ahdistelee häntä ja syyttää huijariksi. Mutta hän ei ole mikään huijari, hän ihan oikeasti näkee tulevaa sekä korteista että ihmisen kädestä. ’Koko ihmisen elämänkaaren saa selville ihmisen kädenviivoja katsomalla, kertoi mustalainen. Malle pyysi mustalaisnaista ennustamaan. Mustalaisnainen (joka oli siis poliisin apulainen) kertoi Mallelle asioita hänen elämästään. Nämä olivat tietysti tietoja joita poliisi oli kerännyt hänestä. ’Kaikki pitää paikkansa’, sanoi Malle. ’Kerro nyt tulevasta!’ . ’Mustalaisnainen’ kertoi :Hyvänen aikaa, mitä minä näen! Näyttää aivan siltä että sinä joudut vankilaan, mitä pahaa sinä olet tehnyt?’ tuijottaen samalla syvälle Mallen silmiin.

Malle karjahti ja pakeni paniikissa ulos kadulle. Siellä pysäytti hänet rikoskomisario: Malle XXXX? Minne te olette menossa eikö teidän pitäisi tulla tänään poliisikuuusteluihin.’ Malle palasi poliisiasemalle. Kyseinen menettely oli tietysti sallitun ja kielletyn rajalla. Kyse oli jossain määrin epäillyn manipuloinnista ja provokaatiosta, mutta poliisi laski paljon sen varaan että mikäli Malle on syytön, niin eihän hän ’mustalaisen’ höpinöistä välitä. Tietysti poliisilla oli siinä vaiheessa jo vahva epäily todellisesta tekijästä.

Tunnustus

’Olkaa hyvä istukaa’, sanoi rikoskomisario.’Saisinko teidän passin?’ Mallen kädet tärisivät kun hän ojensi rikostutkijalle passin.
Kokenut kuulustelija huomasi että nainen pelkäsi tilanteessa todella paljon.
Kuulustelu kesti useita tunteja. Epäilty, tytön äiti tunnusti että hän oli surmannut tytön ja lavastanut tytön surman seksuaalimurhaksi.
Epäilty kuitenkin kiisti että kyseessä olisi ollut suunniteltu teko. ’Pesin pyykkiä ja tyttö häiritsi minua. Käskin häntä menemään ulos leikkimään. Mutta hän ei kuunnellut minua ja pyörii jatkuvasti jaloissani.. Raivoistuin hänelle ja vihapuuskassa kuristin hänet. Hänen ruumiin kätkin pyykin joukkoon ja heitin sitten ruumin siihen lammikkoon, samalla kuin vein pyykkejä ulos kuivumaan’. Tytön äiti ilmaisi katumusta teostaan.
Lapsen äiti tunnusti myös että hän oli itse aiheuttanut lapselle vammat, jotka viittaisivat seksuaalirikokseen, johtaakseen poliisin väärille jäljille. Kotietsinnöissä löytyi hellan polttopuiden välistä pyyhe jossa oli tytön verta. Tekijä oli unohtanut polttaa tämän.

26. lokakuuta 1989 tuomittiin Malle 8 vuodeksi vankeuteen tyttärensä surmasta.

Lähteenä käytin tässä jutussa Viron entisen syyttäjän Heino Tõnismäen muistelmia (Ajaroimad – Viron kuohutuimmat rikostapaukset, 1997)

Posted in henkirikos, uutiset

Tanskalainen isä surmasi kylmäverisesti 3 lastaan helmikuussa 2011

44-vuotiasta Morten Skipper-Pedersen ‘a syytetään kolmen lapsensa murhasta. Surmat tapahtuivat helmikuussa tänä vuonna Tanskan Birkerødissä, uhrit olivat Alexander, 10 v, Amanda 8 v ja Adam 2 v.

Mies on kertonut poliisille yksityiskohtaisesti teoistaan, surmatyöt hän oli suunnitellut tarkkaan etukäteen ja ampunut lapset kylmäverisesti heidän nukkuessa. Hän yritti myös surmata itsensä, mutta epäonnistui. Hän surmasi lapset omana syntymäpäivänään.

Skipper-Pedersen oli eronnut lasten äidistä, ja huoltajuus oli äidillä. Isällä oli kuitenkin tapaamisoikeus.

Rikos tuli ilmi kun, kun äiti otti yhteyttä poliisiin ja kertoi olevansa huolissaan isän luona olleista lapsistaan. Poliisi meni tarkastamaan tilanteen, ja löysi 2-, 8- ja 10-vuotiaat lapset kuolleina isän asunnosta. Heidät oli ammuttu kiväärillä.

Hän oli tappanut myös perheen koiran muutaman päivän ennen murhia. Mies oli intohimoinen metsästäjä.

Naapureiden mukaan mies ei koskaan tervehtinyt ketään ja oli sulkeutunut. Hän menetti myös työnsä mielisairautensa takia. Hänen entiset kollegansa sanovat että miehessä oli jotain ‘uhkaavaa’, hän oli synkkä eikä hymyillyt koskaan. Hän työskenteli osastopäällikkönä tanskalaisessa yrityksessä.

Tapaus on hyvin samanlainen kadonneiden sveitsiläisten kaksosten tapauksen kanssa, vaikka siinä tapauksessa on vielä hieman toivoa että lapset löytyvät hengissä – motiivina julma kosto ex-puolisolleen kun elämä ja kenties myös mielenterveys romahtavat eron jälkeen.

Mies on tällä hetkellä hoidossa vankimielisairaalassa.

Kuvassa syytetty huutaa medialle/kuvaajille kun häntä kuljetetaan poliisiautossa

Samankaltaisia tapauksia on ollut Tanskassa viime vuonna useampia.

46- vuotias Torben Vincentz surmasi kaksi lastaan teräaseella noin vuosi sitten. Hän yritti myös itsemurhaa ja hänet todettiin mielisairaaksi.
Toukokuussa Steen Lassen surmasi perheensä, sekä vaimon että kaksi lastaan erittäin raa’alla tavalla.
Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Surmatöihin hänet olivat ajaneet pelivelat ja heikko taloustilanne.

Joukukuussa Morten Nysten tappoi 8-vuotiaan poikansa ja lopulta itsensä

lähde Ekstabladet.dk