Posted in murha, rikos, rikoshistoria

Brittiläisen poliisin Yvonne Fletcherin murha Libyan lähetystön edustalla v 1984

Tapaus on erittäin tunnettu Britanniassa, ja tällä oli useita poliittisia seuraamuksia.

Vuonna 1984 poliisi Yvonne Fletcher ammuttiin Libyan edustajiston ulkopuolella Lontoossa Gaddafin vastaisen mielenosoituksen yhteydessä.

Tämä katkaisi diplomaattisuhteet Libyan ja Iso-Britannian välillä yli vuosikymmeneksi. Kerrotään että Margaret Thatcher, joka oli tuolloin Iso-Britannian pääministeri hyväksi juuri tämän tapauksen johdosta Yhdysvaltojen ilmaiskut Libyaan.

15. huhtikuuta 1986 Ronald Reagan määräsi suuren pommitusiskun, "Operaatio El Dorado Canyon", Tripoliin ja Bengaziin syytettyään Libyaa pommi-iskusta La Belle -diskoon Länsi-Berliinissä 5. huhtikuuta. Libyassa kuoli ainakin 60 ihmistä. Gaddafi itse selvisi hengissä ja lievin vammoin kun häntä ilmeisesti varoitettiin etukäteen, varoittaja oli ilmeisesti Maltan pääministeri joka on kylläkin kiistänyt asian. Toisen lähteen mukaan varottaja oli ollut Italian ulkoministeri Giulio Andreotti

Gaddafi on kertonut että hänen nelivuotias adoptoitu tytär kuoli ilmaiskussa, mutta useast libyalaislähteet ovat kumonneet tiedon ja kertoneet että Hanna työskenteli Tripolissa lääkärinä vielä vähän aikaa sitten. Se että kyseessä oli Gadaffin ottotytär voi olla pelkkä propagandaa, sillä Gaddafin perheen jäsenet ovat etuoikeutettuja, jotka eivät tee ‘tavallista’ työtä.

Libyan pommittaminen johti taas kostoiskuun eli Lockerbie pommi-iskuun. Lockerbien pommi-isku on 21. joulukuuta 1988 suoritettu terrori-isku, jossa 270 ihmistä kuoli lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa.

Terroriteosta tuomittiin 31. tammikuuta 2001 libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed Al Megrahi elinkautiseen vankeuteen. Hänet luovutettiin Libyaan kolme vuotta sitten, julkisuuteen kerrottiin että miehellä on syöpä, mutta hengissä hän on vieläkin. Epäillään että brittihallitus painosti Skotlantia ja taustalla oli monen miljardin arvoinen sopimus, jotta brittiläinen öljyyhtiö British Petroleum voisi aloittaa Libyassä öljytuotuotannon.

Vuonna 1984 Lontoossa Libyan lähetystön edustalla järjestettiin mielenosoitus. Mieleosoittajat vastustivat Gaddafin hallintoa. Paikalle tuli myös Gaddafin tukijoita. Poliisi oli paikalla pitämässä järjestystä yllä. Yhtäkkiä alettiin ampumaan lähetystön ikkunasta Gaddaffin vastustajia kohti. 11 ihmistä sai luoteista vammoja niiden joukossa myös poliisinainen Yvonne Fletcher, joka kuoli sairaalassa.

Tapauksen jälkeen brittipoliisi piiritti lähetystöä 11 päivän ajan. Libya puolestaan piiritti Britannian lähetystä Tripolissa vastatoimena. Tilanne ratkesi kun lähetystö tyhjennettiin ja Libyan diplomaatit poistuivat maasta.
Tapaus jäi selvittämättä, näinhän se usein menee jos poliitikot ovat asialla.

Vuonna 1999 Gadaffin hallitus maksoi korvauksia Fletcherin perheelle.

Kuka on ampuja on epäselvä, epäiltyjä on yhteensä kolme .Telegraph uutisoi muutama päivä sitten että ampuja olisi ollut libyalainen diplomaatti Abdulmagid Salah Ameri, hänen kohtalosta ei ole mitään tietoja.

Daily Mail uutisoi että yksi epäillyistä on Matouk Mohammed Matouk joka on ilmeisesti hengissä ja asuu Tripolissa. Jodenkin tietojen mukaan hänet olisi pidätetty. Brittilähteet eivät kuitenkaan vahvista tätä. Kolmas epäilty on Abdulqadir al-Baghdad, jonka kohtalosta tiedot vaihtelevat, kapinnaliset ilmoittivat että hänet olisi ammuttu.

Matouk Mohammed Matouk


Tutkinta on edelleen avoin ja brittipoliisi toivoo että Gaddafin hallinon kaatumisen jälkeen on mahdollista tapaus selvittää yhteistyössä Libyan viranomaisten kanssa. Scotland Yardin rikostutkijat matkustavat selvittämään tapausta Libyaan kun tilanne siellä rauhoittuu.

Telegraph

Daily Mail

Posted in henkirikos, kadonneet, oikeus, rikoshistoria, uutiset

Kadonneen Sinin mysteeri selvinnyt

Kadonneen Sinin mysteeri selvisi – ruumis löytyi ojasta

19-vuotias Sini Länkinen katosi lauantain 5.3. ja sunnuntain 6.3.2011 välisenä yönä klo.02-03.30 välisenä aikana asunnoltaan Muhoksen Ervintieltä.

Kuvassa Sini Länkinen

Oulun poliisi kertoo löytäneensä maaliskuun alussa kadonneen Sini Länkisen surmattuna.

Länkistä oli aiemmin etsitty laajasti maastosta muun muassa helikopterilla ja poliisikoiran avulla.

19-vuotiaan naisen ruumis löytyi Pohjois-Pohjanmaan Muhoksen alueelta ojasta tänään aamupäivällä.

Poliisille muhoslaisen Sini Länkisen tapaus oli hankala, koska ruumista ei löytynyt ennen kuin poliisi julkaisi viime perjantaina kuvan autosta, jolla todennäköisesti on osuutta tapahtumaan. Auton tuntomerkkien julkistamisen jälkeen poliisi sai ratkaisevan vihjeen, jonka perusteella ruumis vihdoin löytyi.

Tapauksen saaman suuren julkisuuden jälkeen paine poikaystävän lähipiirissä kasvoi niin suureksi, että tänään poliisi sai yleisövihjeen, jonka avulla se löysi Sini Länkisen kuolleena Muhokselta ojasta. Vuonna 1991 syntyneen poikaystävän epäillään tappaneen 19-vuotiaan Sinin heidän yhteisessä kodissaan Muhoksella ja kuljettaneen ruumiin useiden kymmenien kilometrien päähän ojaan, jonka läheisyydessä ei ole asutusta. Poliisin mukaan Sini kuoli riidan päätteeksi.

Pariskunta asui samassa osoitteessa Muhoksen Ervintiellä, jossa Länkinen viimeisen kerran nähtiin elossa sunnuntain vastaisena yönä 6. maaliskuuta. Hän oli aiemmin illalla viettänyt aikaa muun muassa omaistensa luona.

Illalla hän oli palannut parin yhteiseen kotiin. Ovella kello kahden aikaan käyneet vieraat kertovat kuulleensa Länkisen ääniä.

20-vuotias seinäjokelaistaustainen opiskelija otettiin kiinni heti katoamista seuranneella viikolla. Hänet kuitenkin vapautettiin viikko vangitsemisen jälkeen, sillä poliisilla ei ollut riittävästi todisteita vangittuna pitämiseen.

Poliisikuulusteluissa mies vakuutti syyttömyyttään. Hän myös osallistui aktiivisesti Facebook-keskusteluihin heti katoamisen jälkeen jakaen omaisten huolen.

– Tapauksen saaman julkisuuden myötä paineet epäiltyä kohtaan kasvoivat liian suuriksi. Tämä edesauttoi rikoksen selviämistä, kertoo rikoskomisario Kari Rantanen MTV3 uutisille.

Nyt poikaystävä on teon tunnustanut

LISÄYS: Sinin surmasta on vangittu hänen poikaystävä Pavel Harjunpää. (kuvassa)

Pavel Harjunpää

Pavel on syntynyt Romaniassa vuonna 1991, josta hänet adoptoitiin Suomeen. Jossain vaiheessa otettiin huostaan, asui seka sijaisperheessä Lapualla että perhekotissa Muhoksella.
Nuorukainen on harrastanut painia sekä Seinäjoella että Oulussa. Hänellä on yksi pieni lapsi aikaisemmasta parisuhteesta.
Epäiltyä on painijapiireissä luonnehdittu ujoksi ja hiljaiseksi pojaksi, joka mieluiten oli omissa oloissa eikä pitänyt suurta meteliä itsestään.
Poikaystävä on aiemmin jäänyt kiinni näpistyksistä, mutta mitään vakavampaa rikostaustaa hänellä ei ole. Kuulusteluissa aikaisemmin vaitonainen nuori mies on nyt ollut poliisin mukaan hyvin yhteistyöhaluinen rikoksen taustojen selvittämisen suhteen.
Kuolinsyy ei ole vielä selvinnyt, mutta teräasetta ei ole maikkarin uutisoinnin mukaan käytetty.

Sini Länkinen asui tässä Ervintiellä sijaitsevassa talossa

Kuvat ja teksti MTV3.fi linkki

Posted in henkirikos, oikeus, rikos, rikoshistoria

Rasistinen isäpuoli Harry Liber pahoinpiteli pikkulapsen kuoliaaksi Virossa, vuonna 1995

 

Oli 28 marraskuuta, 1994. Tallinnan Lastensairalaan tuotiin viisivuotias Helander Stock, jolla oli lukuisIa vakeita vammoja eri puolilla vartaloa. Pikkupoikaa oli pahoinpiteilty erittäin raa’asti. Sairaalan henkilökunta teki ilmoituksen poliisille. Tutkinnassa selvisi, että pojan isäpuoli Harry Liber oli kiduttanut ja pahoinpitellyt pikkupoikaa mitä raaimmilla tavoilla. Sadisti oli hakannut pientä uhria sähköjohdoilla ja lyönyt tätä talouspuukon kahvalla, kiduttanut lasta julmasti mm, pistellyt lasta neuloilla ja pakottanut lasta laittamaan neuloja ihonsa alle aiheuttaen lapselle useita, hengenvaarallisia vammoja mm luumurtumia, vasemman munuaisen repeämmän, aivoshokin. . child2

Pikku-Helanderin äiti oli virolainen ja hänen biologinen isä oli tummaihoinen, joka opiskelujen päätyttyä Tallinnan Merimiesten yliopistossa, muutti takaisin kotimaahansa.

Äiti puolustaa miestään, ei lastaan

Helanderin äiti Marian pyysi oikeudessa miehelleen lievempää rangaistusta ja vetosi puolustuspuheessaan mm siihen että mies joskus käyttäytyy ’hieman’ agressiivisesti, sillä hän on taistellut Neuvosto-Armeijassa Afganistanissa ja Tsetseniassa. (eli Hirviö-isäpuoli katsoi sitten parhaaksi siellä opittuja metodeja sovittaa myös lapsen kasvatukseen). Hän viittasi myös siiheen että mies oli sodassa menettänyt parhaan ystävän, jonka surmaaja oli joku tummanihoinen. Mies oli Tallinnassakin hakannut tummaihoisia turisteja.

Oikeus päätti että mies voidaan vapauttaa heti tutkintavankeudesta ja tuomioksi tuli 3 vuotta ehdollista vankeutta. Oikeus otti huomioon päätöksessään lapsen äidin mielipiteen.

Helanderin äiti katsoi että elämää saa jatkua entiseen malliin ja hänellä ei ole aihetta harkita eroa miehestään tms.
Liberillä oli sen verran vaikea luonne että hänet irtisanottiin kaikista työpaikoista, sillä entisen kollegan mukaan ’kukaan ei pystynyt työskentelemään hänen kanssa’. Lopulta hän päätyi ns koti-isiksi ja vaimo ryhtyi perheen elättäjäksi, hankkimalla itselleen myös toisen työpaikan. Vaimon työpäivät kestivät usein noin 12 tuntia. Sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet perheen tilanteeseen. Liberilla ja Helanderin äidillä oli myös toinen, yhteinen poika.

Isäntä ja orja

Helanderin nöyryyttäminen ja kiduttaminen jatkui samaan maliin. Helander ei saanut esim koskea pikkuveljen leluihin, tällisestäkin ’rikkeesta’ saattoi seurata ankara rangaistus, joskus hän pieksi poikaa remmillä, joskus pakotti poikaa tekemään kyykkyjä montakymmentä kertaa samalla lasta halveksuen ja pilkaten. Samoin 5v lapsi pakotettiin tekemään suuren osan kotitöistä, pyykinpesu, tiskaaminen, siivominen jne

Poikaa hän ei kutsunut Helanderiksi, vaan joko apinaksi tai neekeriksi.

”Minä olin isäntä ja pikkupoika oli minun orja. Hän totteli käskujäni mukisematta ja vieläpä juoksujaloin”, Liber oli todennut erittäin tyytyväisenä oikeudessa.

Hänellä oli tapana kutsua poika ’likaiseksi’, viron kielellä sana ’musta’ tarkoitta myös ’likaista’. Hän lähetti pojaan suihkuun joskus 4-5- kertaa päivässä ja kommentoi samalla: Ei tää parane yhtään, poika on edelleen musta (likainen). Jos perhe lähti esim matkalle, niin Leber sanoi: Otammeko tämän ’likaisen’ pojan mukaan, hän varmsti likaa kaikki paikat ja nauroi samalla omalle vitsilleen.Pojan äiti oli tietoinen tästä, mutta poika tarvitsee isää ja’kyllä mies tietää mitä mies tekee’, ajatteli tämä.

Pikkupoika kuolee pahoinpiteyn seurauksena

Kolme kuukautta tuomion jälkeen isäpuoli toimitti Helanderin Loksan sairalaan. Poika oli hengenvaarallisessa tilassa ja koomassa, joten hänet kiidätettiin teho-osastolle Tallinnan sairaalaan. . Helanderin isäpuoli selitti että he joutuivat autonnettomuuteen kolaroidessa hirven kanssa, heidän toisella lapsella ei ollut taas mitään vammoja muutamia pintanaarmuja lukuunottamatta.

Lääkärit sanoivat et mies oli rauhallinen jopa välinpitämätön. Lääkärit tutkivat lapsen vammoja ja päättelivät että mistään hirvikolarista ei ole ollut kyse vaan lasta on raa’asti pahoinpitelty. Sairaalan henkilökunta ilmoitti tapauksesta poliisille. Helander oli edelleen kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Pojalla oli aivoturvotus, aivotärähdys, kallonmurtuma ja useita ruhjeita ja mustelmia kasvossa ja eri puolilla vartaloa.
Seuraavana päivänä Helanderin äiti haettiin kuulusteltavaksi, äiti kertoi että edellisenä päivänä lapset ja Liber ajoivat autolla mökille. Hän piti mahdollisena että isäpuoli oli käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta kohtaan.

25.elokuuta 6-vuotias Helander Stock kuoli tulematta tajuihinsa sairalaan teho-osastolla.

Tutkinta ja tuomio

Kuulusteluissa Harry Liber esitteli useita eri versioita tapahtuneesta, mutta autosta ei löydetty mitään kolariin viittavaa. Miehellä itsellä ei ollut minkäänlaisia vammoja. Teknisissä tutkimuksissa selvisi että Liber valehtelee ja on itse aiheuttanut pojan väkivaltaisen kuoleman.

13. syyskuuta sai Harri Liber syytteen kuolemantuttamuksesta. Liber kiisti kaikki syytteet.
Syyttäjä Ylvisten mukaan Liber toimi silkkaa pahuuttaan.
Oikeuden edessä hirviö-isäpuoli oli jopa vuodatti muutaman kyynelen, anosi oikeudelta armoa, mutta vakuutti edelleen olevansa syytön.

21. kesäkuuta 1996 hänet tuomittin 9 vuodeksi vankeuteen. Liber valitti hoviin mutta tuomio pysyi samana.

Kun lapsen äidiltä kysyttiin oikeudessa, miksi tämä ei halunnut auttaa poikaansa, kun lapsi kärsi tälläisen tyrannin, väkivaltaisen ja rasistisen ihmisen mielivallan alla, niin lapsen äiti Marian sanoi hiljaisella äänellä lattiaa tujottaen: ’’Kyllä minä lapsiani rakastan.’’

Rakkautta näemmä on niin monenlaista.

Lähde: Kriminaalne Eestimaa-kirja, osa 2, Tiiu Põld (Tammeraamat 2007)

Posted in henkirikos, kuriteod, oikeus, rikoshistoria

Äidin sydän, 2 vuotiaan Mailisin katoamistapaus vuonna 1989 Virossa

Pärnu-Jaagupin poliisikomisario Heino Õige oli juuri tullut kotiin työpäivän jälkeen kun hän sai puhelun. Oli perjantai-ilta, 19 toukokuuta 1989. Puhelu tuli hätääntyneeltä naiselta Ertsman kylästä, joka kertoi että hänen 2–vuotias tytär on kadonnut.
Lapsen äiti Malle kertoi, että hänen tyttärensä 2-vuotias Mailis oli leikkinyt pihalla hiekkalaatikossa, lapsen äiti oli mennyt vähäksi aikaan taloon pesemään pyykkejä ja palatessa huomannut että lapsi on kadonnut. ’Lapseni on siepattu, lapseni on tapettu ja raiskattu’ huusi hysteerinen äiti. Hän pyysi poliisia tuomaan heti vainukoirat paikalle.

Etsinnät


Poliisikomisario kiirehti tapahtumapaikalle ja ilmoitti asiasta Pärnun poliisilaitokseen. Uutinen levisi pienellä paikkakunnalla nopeasti ja oli saanut liikkeelle myös naapuruston asukkaat. Kadonneen lapsen perhe asui kerrostalossa, lähellä sijaitsi vanhan kartanon puisto ja muita rakennuksia, kuten autotalli ja varasto, joiden takana sijaitsi lammikko. Poliisin saapuessa paikalle, etsinnät olivat jo käynnissä vapaaehtoisten voimin. Kun lapsen äidiltä kysyttiin, onko tyttöä etsitty näistä varastorakennuksista, onko katsottu oliko tyttö tippunut lammikkoon, niin äiti sanoi: ’Ei hän näin kauas ole voinut mennä.’ Oli kaunis kevätpäivä, naapurit yrittivät rauhoittaa paniikissa olevaa äitiä: eihän tässä mitään hätää ole, kyllä hän varmasti on ihan kunnossa, luultavasti pikkutyttö harhailee jossain lähistöllä, ehkä hän väsyi ja nukahti matkalla.

Etsinnät suoritettiin heti paikallisten voimin. Paikalliset koululaiset pyöräilivät pitkin kylää huudellen Mailisia. Lapsen äiti ei itse osallistunut etsintöihin, vaan näytti olevansa sekavassa tilassa, hän hoki jatkuvasti ’Lapseni on siepattu, hänet on raiskattu ja tapettu!’ Äidin outo käyttäytyminen laskettiin sokin piikkiin.
Naapurit yrittivät puhua hänelle ja tarjota hänelle apua, lapsen itkevä äiti oli kuitenkin sanonut että mitään ei ole enää tehtävissä ja sillä ’äidin sydän’ sanoo ettei lapsi ole enää elossa.
Todistaja Meelis Lehtsalu: ’’Pyöräilin naapurustossa etsien pikkutyttöä. Etsin häntä puistosta ja tarkistin, oliko tyttö pudonnut ojaan tai kaivoon. Sitten ajelin paikkaan missä sijaisti tämä lammikko ja huomasin että vedessä kellui pienen tytön ruumis’’.

Ruumis nostettiin vedestä ja myöhemmin selvisi että lapsi oli ollut vedessä muutamia tunteja. Aluksi paikalla ollut poliisi kirjasi tapahtuman onnettomuudeksi. Myös paikalliset rauhottuivat ja pitivät tapausta selvänä. Kaikki muistelivat eloisaa pikkutyttöä surullisena. Lapsen äitiä ei kuitenkaan ymmärretty, miksi hän oli jättänyt näinkin pienen lapsen yksin leikkimaan pihalle, joka ei ollut edes aidattu ja muutaman silminnäkijän mukaan joskus jopa tunneiksi. tiik

Kuva by tulp ei liity tapaukseen.

Tutkinnassa tapahtuu yllätyskäänne

Ruumiinavauksessa selvisi järkyttävä fakta, lapselle oli tehty raakaa seksuaalista väkivaltaa. Oikeuslääkärin raportin mukaan lapsi oli kuollut tukehtumisen seurauksena, ei ollenkaan hukkumalla lammikkoon. Samalla selvisi että lapsi oli surmattu sisätiloissa ja ruumis oli heitetty lammikkoon myöhemmiin. Lapsen äiti oli siis ollut oikeassa!! Poliisi ilmoitti asiasta lapsen isälle, joka järkyttyneenä kertoi uutisen avovaimolleen. Tämä oli sanonut uhmakkaana: ’Ihanko totta? Mitä mitä sanoin, tämä venäjän miliisi ei tiedä mistään mitään.’  (Virossa tosiaan silloin poliiseja kutsuttiin miliiseiksi)

Tutkinta

Tapausta alettiin tutkimaan seksuaalimurhana. Kauhea uutinen järkytti koko paikkakuntaa. Vanhemmat pelkäsivät lastensa puolesta, joista isommat leikkivät usein ulkona ilman valvontaa.
Myös isommat lapset, jotka ymmärsivät, mitä oli tapahtunut, olivat peloissaan.
Ensimmäisenä kuulusteluihin joutuivat naapurit. Kukaan ei ollut huomannut katoamispäivänä mitään erikoista tai epäilyttävää, ei tuntemattomia ihmisä tai autoja liikkumassa kylällä. Selvisi että valtaosa naapureista olivat kyseisenä päivänä kotona, jotkut lomalla, joillakin taas vapaapäivä jne
Viimeinen havainto tytöstä oli klo 13.30, jolloin naapuri näki hänet pihalla leikkimässä kissanpennun kanssa. Tämän jälkeen oli useita havaintoja Mailisin äidistä joka liikkui vanhan kartanon pihalla ja puistossa. Luultavasti hän oli etsinyt tyttöä yksin ennen kuin nosti metelin.
Poliisi alkoi käymään läpi omia rekistereitä, mm maakunnassa asuvien seksuaalirikollisten alibit tarkistettiin.

Epäilty

Poliisin katseet kohdistuivat pian Mailisin perheen naapuriin Zinoviin. Hän oli 47-v yksin asuva mies. Hän oli muuttanut Viroon Venäjän Tshuvassiasta, mies oli alkoholisoitunut ja tiedettiin että hän harrasti itsensäpaljastelua varsinkin lapsien edessä. Hän oli kutsunut myös nuoria poikia asuntoonsa ja tarjonnut näille viinaa. Poliisi oli aivan varma että tekijä on paikallinen henkilö ja Zinovista tuli pääepäilty. Zinovi haettiin kuulusteluihin ainakin kolmeen otteeseen, mutta epäilty kiisti jyrkästi että hänellä olisi jotain tekemistä rikoksen kanssa. Zinovin asuntoon tehtiin kotietsintä, mutta mitään todisteita hänen mahdollisesta osallisuudesta rikokseen ei saatu. Poliisi passitti miehen myös mielentilatutkimukseen.
Tutkinnanjohtajalla oli jo pidätysmääräys valmiina. Kun hän keskusteli asiasta syyttäjän kanssa, niin tämä pyysi odottamaan. Jos Zinovi on syytön, niin rikoksentekijä on edelleen vapaana. Poliisilla ei ollut todisteita häntä vastaan eikä myös tunnustusta.
Tosin surman ajankohtana Zinovi väitti olleensa yksin kotona, hän asui Mailisin perheen viereisessä asunnossa. Kukaan ei pystynyt vahvistamaan hänen alibia.
Zinovi sopii loistavasti profiiliin, mutta poliisi päätti että häntä ei ollut siinä vaiheessa syytä vangita.

Tutkinta jatkuu

Valitettavan usein rikostutkinnassa käy näin että jos poliisi epäilee vahvasti jotain henkilöä rikoksesta, joka ns sopii profiiliin, niin kaikki voimavarat käytetään todisteiden löytämiseksi häntä vastaan. Kaikki muut tutkintalinjat unohdetaan. Jos kyseinen henkilö osoittautuu lopulta syyttömäksi, niin tutkinta on taas alkupisteessä tai umpikujassa, ja kallisarvoista aikaa on menetetty. Kyseisen rikoksen tutkinnassa tälläiset karit pystyttin kiertämään.
Seuraavaksi poliisi alkoi haastattelemaan lähipiiriä, sillä valitettavan usein tekijä on lapsen perhepiiriin kuuluva henkilö.
Kuulusteluissa tuli esille että Malle oli äitinä pahimmasta päästä. Mallen isoäiti kertoo: ’hän on huolimaton ja laiska. Pientä tytärtä hän kohteli todella huonosti, hän kuritti lasta kovin ottein, huusi tytölle ja läpsi ja löi tätä usein. Mielestäni hän ei edes kärsinyt lapsensa menetyksen johdosta.’

Mallen ex-puoliso Alar: Asuimme yhdessä joitakin vuosia, meillä on yhteinen tytär. Malle oli väkivaltainen, kävi jopa kimppuuni, hän oli äärimmäisen mustasukkainen.
Tutkinnassa selvisi myös että Mallen yhteiselo uuden avomiehen Mailisin isän Matin kanssa ei sujunut. Malle halusi lopettaa suhteen. Mati oli kuitenkin uhkaillut Mallea, että mikäli Malle jättää hänet, niin hän tappaa tämän. Hän oli esim. kätkenyt Mallen passin. Mies ei ollut valmis missään nimessä luopumaan tyttärestään. Mallen ex-mies Alar oli pyytänyt tätä palaamaan luokseen.

Mitä jos Malle halusi aloittaa uuden elämän ja pikkutyttö oli tiellä? Pikkutyttö oli ainoa kytkös mieheen jonka kanssa hän ei halunnut enää elää. Mallen tuttavapiiri selosti poliisille, että tytön hautajaisissa nainen oli käyttäytynyt oudosti. Hän ikäänkuin näytteli, hänessä ei ollut mitään aitoa, hän vaan esitti kärsivää äitiä, sanoivat nämä. Ei, Malle ei ollut kovin suosittu persoona, mutta joskus ihmiset vaan puhuvat pahaa toisistaan, tutkinnanjohtaja pohti.
Heti katoamisen jälkeen Malle puhui siitä että hänen lapsensa on raiskattu ja surmattu, mistä hän tiesi tämän, oliko hän selvännäkijä, vai oliko hänellä poikkeuksellisen vahva äidinvaisto.
Kaiken varalta poliisi halusi tehdä perheen asuntoon kotietsinnän, mutta ensin päätettiin hakea tytön äiti kuulusteluihin.

Myös poliisi osaa tehdä teatteria

Kun Malle saapui poliisiasemalle, häntä pyydettiin vähän aikaa odottamaan ja hänet siirrettiin odotushuoneeseen. Pian saapui samaan huoneeseen kiukkuinen mustalaisnainen, joka valitti Mallelle että poliisi ahdistelee häntä ja syyttää huijariksi. Mutta hän ei ole mikään huijari, hän ihan oikeasti näkee tulevaa sekä korteista että ihmisen kädestä. ’Koko ihmisen elämänkaaren saa selville ihmisen kädenviivoja katsomalla, kertoi mustalainen. Malle pyysi mustalaisnaista ennustamaan. Mustalaisnainen (joka oli siis poliisin apulainen) kertoi Mallelle asioita hänen elämästään. Nämä olivat tietysti tietoja joita poliisi oli kerännyt hänestä. ’Kaikki pitää paikkansa’, sanoi Malle. ’Kerro nyt tulevasta!’ . ’Mustalaisnainen’ kertoi :Hyvänen aikaa, mitä minä näen! Näyttää aivan siltä että sinä joudut vankilaan, mitä pahaa sinä olet tehnyt?’ tuijottaen samalla syvälle Mallen silmiin.

Malle karjahti ja pakeni paniikissa ulos kadulle. Siellä pysäytti hänet rikoskomisario: Malle XXXX? Minne te olette menossa eikö teidän pitäisi tulla tänään poliisikuuusteluihin.’ Malle palasi poliisiasemalle. Kyseinen menettely oli tietysti sallitun ja kielletyn rajalla. Kyse oli jossain määrin epäillyn manipuloinnista ja provokaatiosta, mutta poliisi laski paljon sen varaan että mikäli Malle on syytön, niin eihän hän ’mustalaisen’ höpinöistä välitä. Tietysti poliisilla oli siinä vaiheessa jo vahva epäily todellisesta tekijästä.

Tunnustus

’Olkaa hyvä istukaa’, sanoi rikoskomisario.’Saisinko teidän passin?’ Mallen kädet tärisivät kun hän ojensi rikostutkijalle passin.
Kokenut kuulustelija huomasi että nainen pelkäsi tilanteessa todella paljon.
Kuulustelu kesti useita tunteja. Epäilty, tytön äiti tunnusti että hän oli surmannut tytön ja lavastanut tytön surman seksuaalimurhaksi.
Epäilty kuitenkin kiisti että kyseessä olisi ollut suunniteltu teko. ’Pesin pyykkiä ja tyttö häiritsi minua. Käskin häntä menemään ulos leikkimään. Mutta hän ei kuunnellut minua ja pyörii jatkuvasti jaloissani.. Raivoistuin hänelle ja vihapuuskassa kuristin hänet. Hänen ruumiin kätkin pyykin joukkoon ja heitin sitten ruumin siihen lammikkoon, samalla kuin vein pyykkejä ulos kuivumaan’. Tytön äiti ilmaisi katumusta teostaan.
Lapsen äiti tunnusti myös että hän oli itse aiheuttanut lapselle vammat, jotka viittaisivat seksuaalirikokseen, johtaakseen poliisin väärille jäljille. Kotietsinnöissä löytyi hellan polttopuiden välistä pyyhe jossa oli tytön verta. Tekijä oli unohtanut polttaa tämän.

26. lokakuuta 1989 tuomittiin Malle 8 vuodeksi vankeuteen tyttärensä surmasta.

Lähteenä käytin tässä jutussa Viron entisen syyttäjän Heino Tõnismäen muistelmia (Ajaroimad – Viron kuohutuimmat rikostapaukset, 1997)