Posted in henkirikos, justice, kadonneet, murha, rikos, rikoshistoria, rikostutkinta, sarjamurhaajat, uutiset

Surmasiko Manson murhakultti virolaisnaisen?

Los Angelesin poliisi ilmoitti tällä viikolla että on tunnistanut vuonna 1969 surmattuna löytynyt nuoren naisen, joka on virolainen maahanmuuttaja Reet Jyrvetson (Jürvetson).

Uhri löytyi raa’asti surnattuna Hollywood Hills:ssa kuuluisan Mulholland Drive’n varrelta, marraskuussa vuonna 1969 ja naista oli puukotettu n 150 kertaa kaulan alueelle. Naisen ruumiin löysi joku lintuharrastaja. Murhasta on kulunut 46 vuotta, mutta surma on jäänyt selvittämättä. Uhri oli muuten Viron presdentin Pätsin lähisukulainen.

Kuvassa uhri Reet Jyrvetson (kuva NBC.news)

rjyrvetson

Los Angelesin poliisitutkija Luis Rivera sanoi People-lehdelle että ei ole poissuljettu, että teon takana on ns Manson kauhujen perhe. Vain kolme kuukautta ennen murhaa surmasi Mansonin murhakultti surmapaikan läheisyydessä näyttelijä Sharon Taten. Myös Charles Manson itse on sanonut että uhreja oli enemmänkin. Manson oli surman aikana jo vankilassa mutta hänellä oli useita seuraajia. Yksi todistaja on ilmoittanut että hän on nähnyt uhrin näköisen naisen Spahn Ranchin läheisyydessä, kyseessä oli talo jossa Mansonin seuraajat kokoontuivat.

Vuonn 2003 tapaus avattiin uudestaan ja ainoa todiste joka on säilynyt on uhrin veriset rintaliivit.

‘Tekijä on joku sekopää, teon taustalla saattaa olla myös mustasukkaisuus tai epäonnistunut suhde’, sanoo tutkija Rivera.

Uhri Reet Jyrvetson oli muuttanut Montrealista Los Angelesin vain vähän ennen kohtalokasta päivää.

On tiedossa, että hän matkusti Los Angelesiin miehen perässä jonka nimi oli John tai Jean, ja jonka hän tapasi Kanadassa, mutta tätä miestä ei ole löydetty.

Jyrvetsonin tapausta tutkivat poliisit haastattelivat vankilassa Mansonia vielä viime vuonna, mutta uusia johtolankoja ei ilmaantunut.

Miksi Reet Jyrvetson – joka oli presidentti Pätsin veljentytär – tunnistettiin vasta nyt, johtui siitä, ettei häntä koskaan ilmoitettu kadonneeksi. Uhrin 73-vuotiaan siskon mukaan perhe luuli että uhri on kadonnut vapaaehtoisesti ja eli toivossa että kyllä hän joskus palaa. Syksyllä 1969, vähän aikaa sen jälkeen kun hän oli muuttanut, Reet lähetti vanhemmille postikortin jossa kertoi, että hän on saanut Los Angelesista asunnon ja että aihetta huoleen ei ole. Tämän jälkeen Reet’ista ei koskaan kuulunut mitään.

Vanhemmat luulivat alussa, että Reet halusi olla itsenäinen,mutta kun vuodet kuluivat, vanhemmat alkoivat kuvitella, että Reet on aloittanut uuden elämän. Välillä Reetin äiti soitti tyttären ystäville kysellen, onko Reet’sta kuulunut mitään, mutta siskon mukaan perhe ei koskaan edes ajatellut, että hänelle olisi voinut sattua jotain. Poliisi julkaisi tuolloin piirustuksen uhrin kasvoista, mutta kukaan ei tunnistanut häntä.

Lopulta, vuosikymmenien jälkeen, perheen ystävät tutkivat USAn Oikeusministeriön tietokantaa josta löysivät tuntemattoman vainajan kuvan, joka muistutti kovasti Reet’ia ja josta he ilmoittivat uhrin siskolle. Uhrilla oli pari sormusta, jotka kuvattiin ja hänen sisko huomasi,´että hänellä itsellä oli samanlainen. Tämän jälkeen selvisi uhrin henkilöllisyys DNA tutkimuksilla.Ruumiinavauksen mukaan uhrille ei oltu tehty seksuaalista väkivaltaa, eikä hänen elimistöstä löytynyt jälkiä alkoholista tai huumeista.

Uhri oli 19 vuotias kun hänet surmattiin, hän oli syntynyt vuonna 1951.

Uhrin vanhemmat pakenivat Virosta Ruotsiin, josta muuttivat vuonna 1951 Kanadaan, Reet Jyrvetson oli tuolloin parin kuukauden ikäinen (hän oli syntynyt Ruotsissa).

Uhrin sisko Anne pyytää yleisön apua tekijän tunnistamiseksi, hän kertoo että Reet oli ‘vapaa sielu’, luonteeltaan iloinen ja seikkailuhaluinen, joka oli siskon mukaan hyväuskoinen ja luotti ihmisiin.

‘On kauhea ajatella, että hän oli yksin ja kauhuissaan kun hän kuoli.’ sanoo uhrin sisko.

Lähteet Delfi.ee, People.com

Käännos: Copyright ThePrimeSuspectblog

 

Posted in justice, murha, oikeus, rikos, rikostutkinta, sarjamurhaajat, uutiset

Neljä pimeää henkirikosta Tampereella, poliisi keskittyy sensuuriin

Tampereen poliisi topuutteli toissapäivänä Iltasanomissa väitteitä joiden mukaan Tampereen seudulla olisi liikkeellä sarjamurhaaja ja ilmoitti ettei aiheesta kannata kovin näyttävästi uutisoida.
Ehkäpä suomalaiset ovat helposti panikoituva ja hätäinen kansa siksi poliisi-setä hyssyttelee lehdessä että ei pelkoa sarjamurhaajasta.

Mutta asioiden laita on näin ettei poliisilla ole hajuakaan tekijästä, ei yhdessäkään tapauksessa. Luultavasti ei ole epäiltyä myös. Kiinattaren tapauksessa se epäilee ehkä aviomiesta joko murhaajaksi tai murhan tilaajaksi, mutta näyttö ei riitä. Ehkäpä näyttöä häntä vastaan ei ole kun hänellä ei ole surmaan ei osaa eikä arpaa.

Tässä surmattiin Nokian työntekijä Yuqing Yin

image

Kiinalaisen uhrin aviomies kanteli jopa oikeusasamiehelle,
jolloin hän valitti että Suomen poliisi on tehoton ja kiusaa perheen tytärtä.

Tampereen seudulta on tiedossa ainakin neljä pimeää henkirikosta.

  • 37- vuotias Markku Mallat surmattiin Nokialla vuonna 1996 baariillan päätteeksi.
  • Pasi Miettinen surmattiin kotiinsa ravintolaillan päätteksi vuonna 2002.
  • Vuonna 2011 surmattiin Hervannassa Nokian työntekijä Yuqing Yin.
  • Perheenisä löytyi surmattuna Tesomalta kevytliikenne väylältä 29. joulukuuta.

Neljän pimeän henkirikoksen lisäksi Tampereen seudulla on myös kaksi tunnettua katoamistapausta joita voi epäillä henkirikokseksi, Teemu Puumalan ja Raisa Räisäsen tapaukset.
Ehkäpä uhreja on tulossa lisää.

Jollekin sarjatekijälle Tampereen seutu saattaa olla ihanteellinen työmää, jossa saa listiä ihmisiä syrjäisillä metsäteillä eikä poliisi puutu asiaan.
Tampereen poliisi kun keskittyy sensuuriin ja mahdollinen sarjatekijä saa puuhastella rauhassa.

Lähteet Iltasanomat ja Tamperelainen.

Posted in justice, rikos, rikostutkinta, sarjamurhaajat, uutiset

Tampereen seudun pimeät henkirikokset – sarjatekijäkö?

Vuoden viimeisinä päivinä surmattiin Tampereen seudulla, tarkemmin Tesomalla mieshenkilö, joka löytyi makaamasta elottomana kevytliikenteen väylältä. Uhri oli vuonna 1974 syntynyt paikallinen mies. Rikospaikan läheisyydestä löytyi veitsi. Mediassa julkaistun kuvan perusteella voisi otaksua ettei ko veitsi liity rikokseen, sillä veitsi ei ole verinen. Toki on mahdollista että veitsi on pudonnut tekijältä.

Veitsi

Melkein samanlainen tapaus löytyy Nokialta vuodelta 1996, jolloin uhri surmattiin baariillan päätteksi. Tällöin 37-vuotias Markku Mallat (kuvassa) löytyi surmattuna kevytliikenneväylältä pitkäperjantaiaamuna. Tämä tapaus jäi myös selvittämättä.

Kuvassa Markku Mallat
mallat

Tampereen Hervannassa surmattiin vuonna 2011 Nokian kiinalainen työntekijä. Nainen löytyi kuolleena metsäpolulta keskellä kirkasta päivää.

Kuvassa rikospaikka Hervannassa

Samankaltaisuuksia on näissä tapauksissa monta: ensinnäkin uhrit on surmattu julkisilla paikoilla, tekijä on ollut sekä onnekas että ilmeisesti älykäs sillä ei ole jäänyt kiinni, teot ovat tapahtuneet Tampereen seudulla. (Nokialta on Tampereelle matkaa n 17 km).
Surmaase on mitä ilmeisemmin kaikissa tapauksissa teräase, vaikkakin surmatapaa ei ole kerrottu julkisuuteen yhdessäkään tapauksessa.

Mahdollisesti tullaan kuulemaan että kyseessä on sattuma. Todennäköisesti kyseessä oli pieleen mennyt ryöstö taikka ryöstön yritys. Tekijällä on ehkä mielenterveysongelmia. Vielä todennäköisimmin tekijä oli akuutissa rahapulassa oleva päihdeongelmainen ja uhri vaan oli väärässä paikassa väärään aikaan.

Sarjatekijöiden jäljittämiseen tarvitaan usein ns outside the box- ajattelua, sillä tämäntyyppiset tekijät eivät ole ihan rivikansalaisia ajatuksenjuoksultaan. Kukaan ei esimerkiksi tullut ajatelleeksi että Oulun vauvasurmaajalla olisi kuolleita vauvoja kylmäkaapissa, mutta näin siinä sitten kävi.

Posted in henkirikos, rikostutkinta, sarjamurhaajat, serial killers

Sydän muovikassissa – virolainen sarjamurhaaja ja kannibaali Andreas Hanni

Sarjamurhaajan tarina

Oli maaliskuun alku ja vuosi oli 1982. Neuvosto-Viron miliisi oli naistenpäivän lähestyessä juhlatuulella (naistenpäivä oli Neuvosto-Virossa virallinen pyhäpäivä) kun tuli tieto: Tallinnan Nömmen kaupunginosasta, kerrostalon takapihalta on löytynyt miehen ruumis. Uhria oli puukotettu useita kertoja eri puolille vartaloa, hänen kurkkunsa oli viilletty auki, ja hänen kasvoissa oli myös puukkohaava. Uhrin reidestä oli leikattu iso, noin tiilikiven kokoinen palaa irti.

Uhrin henkilöllisyys varmistui pian. Hän oli Saarenmaalta kotoisin oleva merimies.

Seuraava karmiva löytö tehtiin saman vuoden maaliskuussa, jolloin Viron kohtla-Järveltä löytyi 75-vuotiaan Ivanin ruumis. Uhri oli surmattu raa’asti ja häneltä oli silvottu mm sukuelimet. Heinäkuussa löytyi keskiikäisen Jelenan ruumis, Jelenaa oli mm raiskattu. Uhri oli surmattu puukottamalla ja ruumis oli osin paloiteltu.

Jopa kokeneemmat rikostutkijat eivät olleet nähneet mitään vastaavaa. Miliisi tutki tapausta kuumeisesti mutta mitään johtolankoja ei ollut. Siihen aikaan Virossa ei murhista lehdissä kirjoitettu. Viranomaiset eivät muka halunneet aiheuttaa paniikkia ja kauhua, mutta kuului ‘ajan henkeen’ ettei ikävistä asioista puhuttu, sillä kommunistisessa valtioissa kaikki on aina hyvin.
Kaupingilla pyörivät kuitenkin sitkeät huhut ihmisiä jahtaavasta sarjamurhaajasta ja kannibaalista ja pariskunnasta jotka kaupittele mm ihmislihasta valmistettyjä säilykkeitä Tallinnan torilla.

Pillen ja Andreaksen tarina

Pille ja Andreas tutuistuivat toisiinsa jo teini-iässä. Molemmat varttuivat uskonnollisissa perheissä, jotka kuuluivat paikallisen baptistiseen seurakuntaan. Andreaksen isä oli seurakunnan pappi. Pille rakastui Andreakseen ensi silmäyksellä. Andreas ei ollut kuitenkaan kiinnostunut hänestä ja hänellä oli useita muita tyttöystäviä. Andreaksen rikollinen elämä alkoi varsin nuorena, jonka seurauksena hän joutui jo 15 vuotiana nuorisovankilaan. Vankilakierre jatkui vuosia.
Pille puolestaan keskittyi opiskeluun, hän mm kävi yliopiston ja kouluttautui vakaamuksensa mukaisesti teologiksi. Kun Andreas taas kerran vankilasta vapautui, hän yhtäkkiä kiinnostui Pillestä ja alkoi lähettelemään hänelle mm kukkia. Hän hankki itselleen myös työpaikan. Muutaman kuukauden seurutelun jälkeen Pille ja Andreas menivät naimisiin. Andreas oli komea mies ja osasi tarvittaessa käyttäytyä herrasmiesmaisesti. Hän oli töissä pääkaupungin ehkä maineikkamman hotellin Palacen ravintolassa tarjoilijana.

Pille ihmetteli usein miksi mies nukkuu naisten pinkissä yöpaidassa tai miksi hänellä on tallelokerossa kalleita naisten alusvaatteita, muttei kuitenkaan sanonut mitään. Pille tiesi että miehellä oli useita muita rakastajia, sekä miehiä että naisia. Välillä Andreas oli hyvin mustasukkainen ja uhkaili naista.
Eräänä iltana kun Pille tuli kotiin, mies odotti tätä. Pille aavisti että jotain on tapahtumassa ja he menivät yhdessä kävelylle läheiseen Glehnin puistoon. Siellä mies tunnusti Pillelle tehneensä nämä kauheat surmatyöt. Pille päätti antaa miehelleen ns hiljaisen tuen eikä antanut tätä ilmi. Andreas ei kuitenkaan luottanut siihen ja päätti hoitaa vaimonsa pois kuvioista. Eräänä elokuisena yönä Pillen nukkuessa Andreas iski tätä kaksi kertaa vasaralla päähän. Pille ei kuitenkaan kuollut iskujen seurauksena, joten Andreas toimitti hänet sairaalan. Sairaalassa hän kertoi, että joku tuntematon oli hyökännyt naisen kimppuun kotimatkallaan, Pille vahvisti tarninan.

Pillen parantumisen jälkeen Andreas Hanni päätti että pariskunnan on tehtävä yhteinen surmatyö, jotta Pillestä tulisi tiivimmin hänen rikoskumppaninsa. Hän laati suunnitelman, jonka mukaan heidän olisi surmattava joku taksinkuljettaja. Surmatyötä valmisteltiin huolella ja kaikki yksityiskohdat käytiin läpi. Eräänä iltana pariskunta meni bussipysäkille Tallinan Nömmen kaupunginosassa, he pysäyttivät ensimmäisen taksin. Jostain syystä taksi ei ottanut heitä kyytiin vaan kiirehti pois paikalta. Toinen taksi kuitenkin pysähtyi ja pariskunta pääsi ‘hommiin’. Pienen ajelun jälkeen, he pyysivät kuljettajaa pysäyttämään taksin, jolloin Andreas iski takapenkiltä puukolla kuskia kaulaan. Hän käski vaimoa puukottamaan uhria suoraan sydämeen. Pille ei kuitenkaan pystynyt siihen. Taksikuski kamppaili hengestään, sai vedettyä puukon kaulastaan, avasi auton oven ja pakeni paikalta.
Pille oli älykäs nainen, hän tiesi että heitä oli nähty ja kuljettaja voi mahdollisesti tunnistaa hänet. Pille meni ystävän työpaikalle ja alkoi kirjottamaan tämän koneella tunnustusta, kirjettä viranomaisille, kaikesta mitä tiesi. Pille ei ehtinyt koskaan lähettämään tätä kirjettä sillä joku huomasi tämän ja teki siitä ilmoituksen viranomaisille.
Pariskunta pidätettiin välittömästi.

Tuomio

Miliisi kävi hakemassa Andreaksen tämän työpaikaltaan, kuulusteluissa Johannes Andreas Hanni myönsi heti syyllisyytensä kolmeen murhaan ja kahteen murhan yritykseen. Pian pidätyksen jälkeen teki kannibaali ja sarjamurhaaja Andreas Hanni Tallinnan keskusvankilassa itsemurhan hirttäytymällä. Itsemurhakirjeessä hän syytti vanhempiaan ja heidän ankaraa kasvatusta teoistaan. Hänen mukaan he olivat uskonfanaattikkoja jotka olivat ilmeisesti sitä mieltä että ‘lapsen sielu on tehty puusta’. Hänen vanhempansa sanoituvat irti pojastaan eivätkä suostuneet hautamaan tätä.

Siihen aikaan Virossa pahimmat murhaajat teloitettiin ampumalla, ja Hanni olisi varmaan saanut kuolemantuomion.

Johannes-Andreas Hanni

Kun syyttäjä kysyi Pilleltä onko hän pahoillaan tai tunteeko hän häpeää, Pille vastasi: pitääkö minun hävetä rakkauttani?
Pille muistaa vieläkin ‘sen kamalan ihmislihan hajun’ kotonaan. Hän kertoo että paistinpannua oli putsattava ainakin 3 päivää ennen kuin haju siitä lähti.
Tuomari ei uskonut Pillen selityksiä joiden mukaan hän toimii miehensä väkivaltaisen painostuksen alla.
Helmikuussa vuonna 1983 tuomittiin Pille Hanni ehdottomaan vankeusrangaistukseen 12 vuodeksi, josta 1,5 vuotta hän istui eristyssellissä. Tuomio tuli osallisuudesta miehensä henkirikoksiin, todisteiden hävittämisestä, tietojen pimittämisestä tms. Pille oli vankilassa yhteensä 10 vuotta, jonka jälkeen presidentti armahti hänet.

Pille meni vähän aikaa ennen vapautumistaan naimisiin ja muutti pian Suomeen, jossa hän aloitti uuden elämän uuden henkilöllisyytensä turvin ja missä hän edelleen tiettävästi asuu. Pille on kirjoittanut elämästään kirjan ‘Ma armastasin kiskjat’ (‘Mä rakastin petoa’).

Ekspress