Featured
Posted in õigusemõistmine, crime, Eesti, justice, Kuriteod, rikos, uudised

Eestlaste poolt toime pandud mõrvad Soomes

Eestlaste poolt toime pandud mõrvad Soomes

Kui vaadata Soome kõige süngemat ehk siis mõrvu ja tapmisi kajastavat statistikat, figureerivad eestlased seal sagedamini,kui ühegi teise rahva esindajad, mis on väikese rahva kohta hämmastav näitaja. Üheks põhjuseks on kindlasti moraalne allakäik nõukaaja viljastavates tingimustes. Kui piirid läksid lahti, tõi see kaasa eestlaste poolt sooritatud kuritegude laine Soomes. Kuritegude ohvrid on olnud nii soomlased kui ka oma kaasmaalsed,kelle hulgas nii pereliikmeid, sõpru ja tuttavaid kui ka naabreid. Kolmel korral on tapmiste eest süüdi mõistetud naine.

1992 tappis eestlane Märt Krischka 55-aastase soome armee erusõjaväelase, major Kari Tiitineni. Mõrv pandi toime Artjärvel, kus asus ohvri suvekodu. Ohver suri pussitamise tagajärjel saadud vigastustesse. Krischka oli Soome läinud tallu abitööliseks. Kohe järgmisel aastal, 1993 pani 22-aastane Inga Kruus Karkkilas toime veretõõ, mille eest ta sai eluaegse vanglakaristuse, lastes maha 39-aastase soomlase, ohvi enda kodus. Kruus ennast süüdi ei tunnistanud ja väitis, et ta olla süüdi lavastatud. Kruus vabanes vanglast 2005 aastal ja elab teatavasti Soomes. 1998 aastal tapsid eestlased Marko Mehik ja Alvin Lind Helsingis oma kaasmaalase 28-aastase Kaido Kiige. Ohver seoti kinni ja visati Anjalankoskel jõkke. 22 ja 23- aastased kurjategijad mõisteti Soomes eluks ajaks vangi. Üks meestest vabanes teadaolevalt 2010 aastal.

1999 kägistas 58-aastane Aleksei Rudve Lahtis surnuks oma abikaasa. Tema sai tapmise eest 9 aastat. Paar oli selleks ajaks Soomes elanud 6 aastat.

2000 aastal tappis Alvar Oraver 33-aastase kohaliku naise. Tapmine toimus Tammela vallas, vanas meiereis ja mõrvarelv oli lihanuga, kurjategija oli ametilt lihunik. Oraver oli varem elanud samas majas koos ohvri ja tema meessõbraga. Naine oli soovinud, et mees välja kolib ja teo motiiv oli ilmselt kättemaks. 2001 aastal tappis 38-aastane Sulev Allmere 31-aastase läti kodaniku, Helsingi lähedal Tuusulas. Ohver tapeti lasuga pähe. Kuriteo eest mõisteti talle 12 aasta pikkune vangistus. Teo motiiviks olid erimeelsused, mis oli tekkinud narkorahade jagamisel.

2003 aastal tappis Helsingis Eestist pärit 39-aastane Olga Kello tüli käigus noahoopidega oma abikaasa Viktori. Naine väitis, et tegemist oli enesekaitsega, oma abikaasa surma põhjustamise eest mõisteti talle 6 aastat vangistust. 2004 aastal tappis Soome tööle tulnud 37-aastane Valdo Võrel Raisios 36-aastase soomlase. Mõrv toimus uusaastaööl ja kurjategija oma ohvrit ei tundnud. Võrel elas samas majas, arvatavasti oli soomlane tugevas joobes eksinud korteriga. Samuti alkoholi tarvitanud Võrel tungis talle kallale, ohver suri peksmise tagajärjel. Võrel lohistas ohvri laiba rõdule ja viis selle järgmisel päeval autoga metsa. Võrelile mõisteti 9 aastat vangistust. file63400774_3396d9ab.jpg 2006 aastal tapeti Helsingis 61-aastane majandusteaduste professor. Veretöö eest mõisteti süüdi kaks mees, kellest üks oli Eesti kodanik 23-aastane Mika-Martti Zukov. Teo motiiv oli rööv, mehed soovisid professori purju joota ja temalt väärtasju varastada. Kui korteriperemees külalistel lahkuda palus, lõi Zukov teda viskipudeliga pähe, haarates tema korterist kõik vähegi väärtusliku kaasa. Karistuseks mõisteti talle 11 aastat.

2008 pussitas Vantaas 35 -aastane Jüri Tallerma armukadedushoos oma soomlasest eksabikaasat. Kuritegu leidis aset Martinlaakso bussipeatuses ja mehel polnud see esimene kord oma elukaaslase kallal vägivallatseda. Naise vigastused olid eluohtlikud aga ta jäi siiski ellu. Kuritegu toimus naise 4-aastase lapse silme all. Mees tunnistas ennast süüdi ja sai süüdistuse mõrvakatses. Karistuseks seitse aastat vangistust.

2011 aastal tappis Eestist pärit 37-aastane Oleg Kasutin püstolilaskudega 64-aastase soomlase, tulistades teda ohvrile kuulunud käsirelvast külje pealt kaks korda rindkeresse..Kuritegu pandi toime Kouvolas. erakorteris. Kasutin soovis tappa ka peremehel külas olnud 55-aastast meest, keda ta selga tulistas. Raskelt haavatud ohver suutis aga majast põgeneda ja lasi naabritel abi kutsuda. Karistuseks määrati Kasutinile mõrva ja mõrvakatse eest 12 aastat vangistust

2012 tappis 27-aastane Karmen Kivilo Nurmijärvel oma kaks vastsündinud beebit Algselt sai ta elueagse vangistuse aga ringkonnakohus pidas tegu 4-aasta pikkuse vangistuse vääriliseks .

2014 aastal mürgitas Eestist pärit Lembit Kapanen 84-aastase naise. Mees pidas Salos vanurite hooldusega tegelevat firmat ja oli ohvriga kliendisuhtes. Lisaks mõisteti Kapanen süüdi ebaseaduslikus tervishoiutegevuses, võltsimises, omastamises ning kolmes mõrvakatses. Mõrva motiiviks oli raha ja kasuahnus, sest ohver oli teinud mehe nimele testamendi. Pärandust Kapanen ei saanud, küll aga eluaegse vangistuse.

Pilt kohtusaalist (YLE) kapanen.jpg

2015 aastal laskis 27-aastane aastane Erik Bekker Suonenjoel maha oma 25-aastase venna. Mees sai kaheaastase vangistuse relvaga ettevaatamatult ümberkäimise eest ja kannab karistust Eestis.

Loodetavasti võtavad eestlased end ükskord kätte ja lõpetavad vägivallatsemise hõimurahva juures. Seni aga pole Kalevipoegade ja tütarde suurtest tegudest teisel pool lahte põhjust rääkida.

Artikliis on kasutatud allikatena murha.info foorumit, Soome ja Eesti ajakirjandust
Featured
Posted in henkirikos, justice, kadonneet, murha, rikos, rikoshistoria, rikostutkinta, sarjamurhaajat, uutiset

Surmasiko Manson murhakultti virolaisnaisen?

Los Angelesin poliisi ilmoitti tällä viikolla että on tunnistanut vuonna 1969 surmattuna löytynyt nuoren naisen, joka on virolainen maahanmuuttaja Reet Jyrvetson (Jürvetson).

Uhri löytyi raa’asti surnattuna Hollywood Hills:ssa kuuluisan Mulholland Drive’n varrelta, marraskuussa vuonna 1969 ja naista oli puukotettu n 150 kertaa kaulan alueelle. Naisen ruumiin löysi joku lintuharrastaja. Murhasta on kulunut 46 vuotta, mutta surma on jäänyt selvittämättä. Uhri oli muuten Viron presdentin Pätsin lähisukulainen.

Kuvassa uhri Reet Jyrvetson (kuva NBC.news)

rjyrvetson

Los Angelesin poliisitutkija Luis Rivera sanoi People-lehdelle että ei ole poissuljettu, että teon takana on ns Manson kauhujen perhe. Vain kolme kuukautta ennen murhaa surmasi Mansonin murhakultti surmapaikan läheisyydessä näyttelijä Sharon Taten. Myös Charles Manson itse on sanonut että uhreja oli enemmänkin. Manson oli surman aikana jo vankilassa mutta hänellä oli useita seuraajia. Yksi todistaja on ilmoittanut että hän on nähnyt uhrin näköisen naisen Spahn Ranchin läheisyydessä, kyseessä oli talo jossa Mansonin seuraajat kokoontuivat.

Vuonn 2003 tapaus avattiin uudestaan ja ainoa todiste joka on säilynyt on uhrin veriset rintaliivit.

‘Tekijä on joku sekopää, teon taustalla saattaa olla myös mustasukkaisuus tai epäonnistunut suhde’, sanoo tutkija Rivera.

Uhri Reet Jyrvetson oli muuttanut Montrealista Los Angelesin vain vähän ennen kohtalokasta päivää.

On tiedossa, että hän matkusti Los Angelesiin miehen perässä jonka nimi oli John tai Jean, ja jonka hän tapasi Kanadassa, mutta tätä miestä ei ole löydetty.

Jyrvetsonin tapausta tutkivat poliisit haastattelivat vankilassa Mansonia vielä viime vuonna, mutta uusia johtolankoja ei ilmaantunut.

Miksi Reet Jyrvetson – joka oli presidentti Pätsin veljentytär – tunnistettiin vasta nyt, johtui siitä, ettei häntä koskaan ilmoitettu kadonneeksi. Uhrin 73-vuotiaan siskon mukaan perhe luuli että uhri on kadonnut vapaaehtoisesti ja eli toivossa että kyllä hän joskus palaa. Syksyllä 1969, vähän aikaa sen jälkeen kun hän oli muuttanut, Reet lähetti vanhemmille postikortin jossa kertoi, että hän on saanut Los Angelesista asunnon ja että aihetta huoleen ei ole. Tämän jälkeen Reet’ista ei koskaan kuulunut mitään.

Vanhemmat luulivat alussa, että Reet halusi olla itsenäinen,mutta kun vuodet kuluivat, vanhemmat alkoivat kuvitella, että Reet on aloittanut uuden elämän. Välillä Reetin äiti soitti tyttären ystäville kysellen, onko Reet’sta kuulunut mitään, mutta siskon mukaan perhe ei koskaan edes ajatellut, että hänelle olisi voinut sattua jotain. Poliisi julkaisi tuolloin piirustuksen uhrin kasvoista, mutta kukaan ei tunnistanut häntä.

Lopulta, vuosikymmenien jälkeen, perheen ystävät tutkivat USAn Oikeusministeriön tietokantaa josta löysivät tuntemattoman vainajan kuvan, joka muistutti kovasti Reet’ia ja josta he ilmoittivat uhrin siskolle. Uhrilla oli pari sormusta, jotka kuvattiin ja hänen sisko huomasi,´että hänellä itsellä oli samanlainen. Tämän jälkeen selvisi uhrin henkilöllisyys DNA tutkimuksilla.Ruumiinavauksen mukaan uhrille ei oltu tehty seksuaalista väkivaltaa, eikä hänen elimistöstä löytynyt jälkiä alkoholista tai huumeista.

Uhri oli 19 vuotias kun hänet surmattiin, hän oli syntynyt vuonna 1951.

Uhrin vanhemmat pakenivat Virosta Ruotsiin, josta muuttivat vuonna 1951 Kanadaan, Reet Jyrvetson oli tuolloin parin kuukauden ikäinen (hän oli syntynyt Ruotsissa).

Uhrin sisko Anne pyytää yleisön apua tekijän tunnistamiseksi, hän kertoo että Reet oli ‘vapaa sielu’, luonteeltaan iloinen ja seikkailuhaluinen, joka oli siskon mukaan hyväuskoinen ja luotti ihmisiin.

‘On kauhea ajatella, että hän oli yksin ja kauhuissaan kun hän kuoli.’ sanoo uhrin sisko.

Lähteet Delfi.ee, People.com

Käännos: Copyright ThePrimeSuspectblog

 

Featured
Posted in justice

Viron valtiopäämiehen pojan murha

Viron pääministerin ja presidentin (tuolloin tosin käytettin nimitystä ‘riigivanem’) Jaan Tönissonin poika Ilmar surmattiin lokakuussa 1939. Surma tehtiin Ilmarin työhuoneessa Tartossa Tööstuse kadulla noin kuuden aikaan illalla. Tekijä oli hänen vaimonsa Amanda ‘Ama’ Tönisson joka ampui miestään kuusi kertaa.

Kuvassa oikealla Ilmar Tõnisson isänsä ja poikansa kanssa


Amanda suunnitteli tekoa pitkään, hän liittyi Naiskodukaitse-järjestöön (Viron Lotat) sillä halusi ampumaradalle ja aseluvan.

Aseen hankinta ei onnistunut ja hän käytti surmatyössä Jaan Tõnissonin asetta, jonka hän haki tämän pöytälaatikosta. Ilmarin isä Jaan vaimonsa kanssa asui samassa talossa, mutta surmapäivänä pariskunta oli matkustanut Tallinnaan.

‘Olen tappanut Ilmarin, ammuin häntä kuusi kertaa ja nyt kerron tämän asian poliisille’, nainen oli sanonut tyyneenä lapsenvahdille.

Kun rikospoliisin tutkijat tulivat paikalle, he löysivät Ilmarin lukitusta työhuoneesta, hän oli jo menehtynyt, hän makasi selällään työhuoneen oven pielessä.

Jostain syystä Amanda oli piilottanut verisen aseen kylpyhuoneeseen ammen alle. Uhria oli ammuttu läheltä, noin metrin etäisyydeltä. Kuudesta luodista vain kolme oli osunut joten jotain kamppailua on ilmeisesti ollut.

Tiettävästi Amanda oli jo aikaisemmin yrittänyt surmata miehensä kaasulla, tukkien enne  ikkunoiden raot, tämä tapahtui Lontoossa kun nainen oli käymässä Ilmarin luona. Ilmar opiskeli Lontoossa joka oli siihen aikaan erittäin harvinaista.

Ilmar Tõnisson oli kuollessaan 28-vuotias, hän oli jo lapsena lahjakas, ja isä piti hänestä erityisen paljon. Hänelle povattiin suurta tulevaisuutta, hän työskenteli Postimees-lehden toimituksessa uutispäällikkönä.

Jaan Tönisson oli ollut saman lehden päätoimittaja ja ennen itsenäistymistä – mielenkiintoisena seikkana – että Jaan Tönisson oli ollut myös Venäjän Duuman jäsen, mutta kritisoinut keisaria ja istunut tämän takia vankilassa. 

Ilmar oli myös kiinnostunut poliitikasta, ja ennen surmatyötä pariskunta oli ottanut yhteen,  Amandan mukaan mies oli sanonut että hän on etuoikeutettu ja että Viron kansa on tyhmä.

Tämä lienee naisen sepustus.

Todellinen motiivi oli mustasukkaisuus. Kuitenkin aihetta sellaiseen ei ollut, Amanda vaan oli sairaalloisen mustasukkainen ja huomionkipeä nainen. Hänelle oli tapana lähettää itselleen punaisia ruusuja, jolloin hän odotti miehen reaktiota, mies olikin lopulta suivaantunut asiasta ja halunnut ruusut pois silmistään. Nainen oli myös useampaan otteeseen puhunut miehelleen itsemurhasta, ja valittanut että mies on etäinen. Amanda oli myös väkivaltainen ja silminnäkijöiden mukaan hän löi ja potki miestä, väkivaltaisen ja oudon käytöksen vuoksi perheen ystävät epäilivät että naisella on mielenterveysongelmia.

Rikostutkijat löysivät pariskunnan asunnosta kasan kirjeitä, jossa Ama miettii erilaisia keinoja tehdä itsemurha. Yhdestä kirjekuoreesta löytyi hänen testamentti. Kuulustelussa nainen tunnusti teon, muttei katunut tekoaan vaan sanoi että hän suojeli avioliittoaan.

Tapauksen ympärillä velloi paljon huhuja, milloin väitettiin että Ama oli kommunistien yllyttämänä surmannut miehensä, milloin taas että hän oli Tõnissonin poliittisen vastustajan Konstantin Pätsin agentti. 

Amanda tuomittiin korkeimassa sotaoikeudessa työleirille v 1940, tuomio oli voimassa toistaiseksi, mutta vapautui v 1944. Neuvosto-oikeus totesi että perheen ‘kapitalistinen’ ilmapiiri oli ajanut naisen tekoon, sillä hänen ‘ihmisoikeuksia’ oli loukattu, jolloin lopulliseksi tuomioksi jäi 5 vuotta.

Jaan Tönissonin mukaan Amanda oli kunniahimoinen nainen mutta työnteko hänelle ei maistunut.

Ilmar meni Amandan kanssa naimisiin nuorena, mies oli tuolloin 21 vuotias, Amanda oli häntä 4 vuotta vanhempi. Pariskunnalla oli kaksi poikaa, tosin toinen pojista kuoli muutama tunti syntymän jälkeen. 

Kuvassa Ama Tõnisson


Pian vapautumisen jälkeen Amandasta leivottiin Viron Neuvostotasavallan taidemuseon johtaja, mutta hänet erotettiin 1950 luvun kommunistisen puhdistuksen tiimellyksessä ja tämän jälkeen nainen eli pelossa ja hänellä oli kuulemma reppu aina pakattuna siltä varalta ‘että tullaan hakemaan’ eikä hän uskaltanut liikkua ulkona.

Myöhemmin hän työskenteli kirjastonhoitajana eläkeiän saakka.

Ilmarin ja Amandan poika Tònis oli surman aikana 7-vuotias, hän pakeni isoäidin mukana Ruotsiin 1943 ja Tõnis on myöhemmin kertonut että perhe pelkäsi että Ama vapautuu ja hän voisi tehdä pojalle jotain sillä hän oli joskus tokaissut että olisi pitänyt tappaa poika myös.

Äitiään hän tapasi seuraavan kerran 1970-luvulla Viru hotellissa. Myöhemmin hän tarjosi äidille elatusapua, mutta tämä kieltäytyi sillä ‘Minä en ole häntä kasvattanut’

Amanda asui Tallinnan keskustassa sijaitsevassa yksiössä pienessä puutalossa eikä hän mennyt enää uudestaan naimisiin. Ihmiset välttelivät häntä, eikä hänellä ollut ystäviä, mutta kun joku puhutteli häntä, hän oli itse ottanut asian puheeksi ja sanonut ‘kyllä minä kuolin Ilmarin mukana’.

Valtiomies Jaan Tõnissonin kohtalosta ei ole tietoa, kun Neuvostoliitto miehitti Viron, hänet pidätettiin ja ilmeisesti hänet telotettiin v 1941.

Amanda Tõnisson (s 1906) kuoli Virossa, Irun vanhainkodissa vuonna 91-vuotiaana

http://etv.err.ee/v/elusaated/ajavaod/saated/569b81ac-3359-4034-b651-34fb34a53cce

Featured
Posted in justice, kohtud, kriminaalasi, Kuriteod

Kenderist ja kultminni isehakanud tõekomisjonist ehk mis kinni ei jää saab kinni löödud

Kes ütleb et kirjandus ja kunst peab tekitama ainult positiivseid, meeliülendavaid emotsioone. Selleks on ellu kutsutud Kultmini ‘tõekomisjon’ aga nemad on pigem sellised isehakanud valvekoerad-moraalijüngrid, ega keegi neile seda rolli otseselt pakkunud pole. See on ülimalt kahtlane, et keegi väidab, et tema teab lõplikku tõde. Kolumbus Krisostomus? see ei lähe mitte!! Bruuno Benno Bernhard peab saama lapsele nimeks,kuulutab kultmin nagu köster kantslist. Kultmini ‘tõekomisjon’ ütleb, et teos tuleb keelata, sest mine sa tea, äkki inimesed veel loevad ja kiidavad. Kas teos on tõesti labane ja ropp, et nagu vägistamine ei olegi ilus tegu? Mis te räägite?! Vat ise ei oleks selle peale tulnudki! 

Võib ju olla, et keskmine eesti inimene vajab kultmini tõekomisjoni käehoidmist antud asjas, võibolla inimestel endal polegi niipalju mõistust, et roppust ja vägivalda mitte soosida. Õnneks on olemas kultmin, kes meie hinge eest hoolt kannab ja meid vaeseid patuseid õigele teele juhatab, nagu Julk-Jüri Lutsu Kevades. Tema juba teadis, et kui õigel ajal kätt ette ei pane, siis pärast ei jõua ära kiruda kui madalale võib üks inimlaps langeda ilma isaliku/emaliku õpetuse ja juhatuseta.

 Kuigi karta on, et kui keegi lausa naudib taolist kirjandust, siis saab ta oma laksu kätte ka ilma Kenderi vaimusünnitiseta. Samas: kinos ja telekas jooksevad vägivallast tulvil Hollywoodi filmid; kuulid lendavad ja veri pritsib otse kaamerasse, aga kultminist ei tule kippu ega kõppu, seda siis peetakse aktsepteeritavaks meelelahutuseks. Või mis Hollywood! Viimases Kättemaksukontori osas kuritegelik vanamuttide kamp vehkis automaatidega ja rammis tankiga, politseinikel-korravalvuritel oli tegemist, et mitte kuulirahe alla jääda. Kus on tõekomisjoni kasvatajad nüüd. Käärige aga käised üles, seda mis tuleks ära keelata on oi-kui-palju, tõmmake pastakaga kriips peale, nagu teie eelkäija Glavlit, tööpõld on lai.

Igasuguste tõekuulutajate vastu tekkis mul vastikus juba varases nooruses.

Koolitüdrukuna sügaval stagnaajal joonistasin Vabariigi aastapäeval oma päevikusse sinimustvalge lipu. Klassijuhatajast ‘tõekomisjon’ viibutas näppu ja tõmbas punase vildikaga lipule risti peale. Minul tuli sellega leppida, sest tema teadis tõde, tema asi oli mind õpetada, mis kõlbab ja mis mitte. Mis siis, et minul oli õigus. 

Featured
Posted in õigusemõistmine, justice, Kuriteod, uudised

Veelkord Kenderi kaitseks

Üleskutse Kenderile kambakas teha võib esmapilgul isegi ilusa üritusena tunduda. Ega Kenderi teost ei pea lugema, ka endal puudub sellelaadse üllitise vastu igasugune huvi. Kuid samas ei tohiks keegi kellegi teise eest ära otsustada, kas tema tohib ja saab Kenderi teost lugeda. Vastasel juhul me paneme kahtluse alla kellegi teise moraali. 

Eesti (ja ka Soome) on üldse nagu Putini Venemaa kus kòiki asju tõlgendatakse kellegi, tavaliselt mingi truu ketikoera, ametniku-asjapulga, suva järgi.  Hea, et Kender ei kirjeldanud mõnda verist mõrva, oleks ehk tapmisele ässitamise vms eest kinni pandud. Kui Kenderi kompuutrist oleks leitud mõni lapspornovideo, siis see oleks küll kriminaalne, sest sellisel juhul on olemas kusagil REAALNE ohver, kelle kannatused on reaalsed. Kenderi teoses puudub reaalne ohver, kui väljamõeldist pakutakse reaalse (kuri)teo pähe, siis on tegemist skisofreenia esimese faasiga.

Praegu on tegemist puhtakujulise tsensuuriga. 

Ka Soomes on sama asjaga piike murtud. Kunstnik Ulla Karttunen pani mõned aastad tagasi näitusele oma töö ‘Neitsythuorakirkko’ (eesti keeles ‘Neitsihoorakirik’ ) Mitu päeva sai teos rahulikult rippuda Helsingi Kluuvi galeriis, kuid siis läks trall lahti. Kohale ilmus politsei, näitus suleti, teos konfiskeeriti. 

Fotol Karttuneni raamat ‘Donna Criminale’ (ullakarttunen.wordpress.com)

Politsei algatas kriminaalasja lasteporno levitamise paragrahvi järgi, mitmed eri kohtuastmed arutasid asja mitu kuud. Loomeringkonnad kirusid tsensuuri ja netis käis vilgas diskussioon. Lõpuks kohus otsustas, et tegemist on lastepornoga aga otsustas siiski jätta kunstiku karistamata. Kohtu otsus oli iseenesest imelik, nagu poleks lasteporno levitamine üldse karistatav. Teosel oli muide kujutatud internetis vabalt saadaval olevat materjali. Ega ametnik naljalt ei tunnista kusagil, et ta loll on.

Pornokomisjon hindab Kenderi tööd ‘labaseks, pealetükkivaks ja väljakutsuvaks’. Kunst peab hinge ülendama, õhkavad ühed. See siin on roppus, manavad teised. Kunst peabki elu peegeldama, imestavad kolmandad. Kunst peab shokeerima, usuvad neljandad. 

Aga kui me jälkusele punase pliiatsiga risti peale tõmbame, kas jälkus lakkab siis olemast? Üldsegi  mitte! Jälkus elab ikka edasi. Praegu lükatakse praht vaiba alla ja tehakse nägu, et kui on silma alt ära, järelikult pole olemas. 

(Ma ei imestaks kui sellised silmakirjatsejad on valmis ka tegelikus elus sellised kuriteod maha salgama, mõttelaad paistab olevat sama, teeme näo, et pole olemas, las pedofiil toimetab edasi, keda see ikka nii väga segab; meie pigistame silma kinni, meie ei märka midagi, peasi et meie meelerahu ei saaks häiritud; aidaku ainult keegi kulisse püsti hoida). 

Millised poolemeelsed sellistes komisjonides küll istuvad. 

Featured
Posted in Eesti, justice, kriminaalasi, kuriteod, politsei

Kenderi kaitseks

See, et Kenderi lühijutu pöhjal alustati kriminaaluurimine on juba iseenesest pretsedenditu.


Eestist on kujunemas ilmselt politseiriik, kus riigiorganid tegelevad tsensuuriga ja sekkuvad loomeinimeste töösse, kuigi ise ei jaga nad sellest ei ööd ega mütsi. Riik on asjata võtnud endale valvekoera ja moraalijüngri rolli. Kenderi väidetava kuriteo puhul jääb ebaselgeks, kes on olnud ohver. Kellele tekitati kahju, kes kannatas? 

Kui kirjanik kirjutab oma teksti, siis ega see ei tähenda, et kirjanik ise nöustuks kõige sellega, mis selles tekstis kirjas on. Detektiivromaanide meister Agatha Christie ‘tappis’ oma teostes kokku umbes 50 inimest, olles ise kõigiti ontlik naisterahvas, kelle puhul pole teada, et ta seadusega pahuksis oleks olnud. Samamoodi ei oleta keegi, et lugeja või potensiaalne lugeja peaks kõik avaldatu heaks kiitma. Samas keelata sellised tekstid, mis on moraali seisukohast küsitava väärtusega, ei ole öige. Kui rookida köik tekstid puhtaks ebameeldivast, – enesetapud, vägivald, ropendamine, valetamine-, ja  sada muud asja,  sellisetest nähtustest, mida me heaks ei kiida, ja jätta alles ainult sellised tekstid, mis on meie moraali ja väärtustega kooskõlas,  siis tuleks pooled maailmakirjanduse väärtteosed ahju ajada.

Me ei kiida heaks seda, et Romeo ennast mürgiga tappis, samas kui Julia ennast pistodaga surnuks pussitas. Fausti leping saatanaga tekitab meis mitmeid küsimusi. Ja mis toimub raamatute raamatus piiblis: Jeesus mõisteti surma mille eest? Mis oli tema kuritegu? Kes oli ohver? Kui see ei olnud õiglus, mis võidule pääses, siis oli see meelevald. Milleks siis sellist karjuvat ülekohust avaldada ja tõlkida sajasse keelde? Miks mitte avaldada teos, kus kuri saab oma teenitud karistuse ja iga hea saab kuhjaga tasutud. 

Püha lihtsameelsus, hüüatas Jan Hus kui ta tuleriidal põletati. Või oli see variserlikkus? Anna aga hagu, mutike. 

Featured
Posted in justice, rikos, rikostutkinta, sarjamurhaajat, uutiset

Tampereen seudun pimeät henkirikokset – sarjatekijäkö?

Vuoden viimeisinä päivinä surmattiin Tampereen seudulla, tarkemmin Tesomalla mieshenkilö, joka löytyi makaamasta elottomana kevytliikenteen väylältä. Uhri oli vuonna 1974 syntynyt paikallinen mies. Rikospaikan läheisyydestä löytyi veitsi. Mediassa julkaistun kuvan perusteella voisi otaksua ettei ko veitsi liity rikokseen, sillä veitsi ei ole verinen. Toki on mahdollista että veitsi on pudonnut tekijältä.

Veitsi

Melkein samanlainen tapaus löytyy Nokialta vuodelta 1996, jolloin uhri surmattiin baariillan päätteksi. Tällöin 37-vuotias Markku Mallat (kuvassa) löytyi surmattuna kevytliikenneväylältä pitkäperjantaiaamuna. Tämä tapaus jäi myös selvittämättä.

Kuvassa Markku Mallat
mallat

Tampereen Hervannassa surmattiin vuonna 2011 Nokian kiinalainen työntekijä. Nainen löytyi kuolleena metsäpolulta keskellä kirkasta päivää.

Kuvassa rikospaikka Hervannassa

Samankaltaisuuksia on näissä tapauksissa monta: ensinnäkin uhrit on surmattu julkisilla paikoilla, tekijä on ollut sekä onnekas että ilmeisesti älykäs sillä ei ole jäänyt kiinni, teot ovat tapahtuneet Tampereen seudulla. (Nokialta on Tampereelle matkaa n 17 km).
Surmaase on mitä ilmeisemmin kaikissa tapauksissa teräase, vaikkakin surmatapaa ei ole kerrottu julkisuuteen yhdessäkään tapauksessa.

Mahdollisesti tullaan kuulemaan että kyseessä on sattuma. Todennäköisesti kyseessä oli pieleen mennyt ryöstö taikka ryöstön yritys. Tekijällä on ehkä mielenterveysongelmia. Vielä todennäköisimmin tekijä oli akuutissa rahapulassa oleva päihdeongelmainen ja uhri vaan oli väärässä paikassa väärään aikaan.

Sarjatekijöiden jäljittämiseen tarvitaan usein ns outside the box- ajattelua, sillä tämäntyyppiset tekijät eivät ole ihan rivikansalaisia ajatuksenjuoksultaan. Kukaan ei esimerkiksi tullut ajatelleeksi että Oulun vauvasurmaajalla olisi kuolleita vauvoja kylmäkaapissa, mutta näin siinä sitten kävi.

Featured
Posted in kadonneet, rikostutkinta

Viron outo sieppausjuttu edelleen mysteeri

Viron sieppausjutussa poliisi nojaa siepatun vaimon kertomukseen jonka mukaan virolainen liikemies, 43-vuotias Kajar Paas siepattiin joulukuun alussa Tallinna – Tartto maantiellä noin puolenyön aikoihin.

Kuvassa rikospaikka joka sijaitsee n 60 km Tallinnasta

Pariskunta oli matkalla Tallinnaan, noin 60 km Tallinnasta he pysäyttivät autonsa kun näytti siltä että joku on ongelmissa tiellä ja tarvitsi apua. Sitten alkoi ammuskelu ja Paas siepattiin tumman maasturin kyytiin. Tekijöitä oli vaimon mukaan kaksi. Tekijöiden tuntomerkeistä tai auton rekisterista vaimolla ei ole ollut juurikaan havaintoa.
Sairaalassa selvisi että vaimo oli saanut luodista osuman, jolloin sairaalaan henkilökunta ilmoitti asiasta poliisille.
Vaimon mukaan siepattu mies ei saanut tilanteessa vammoja.

Vaimon vamma jäi lieväksi ja hän pääsi sairaalasta kotiin jo muutaman päivän kuluttua. Vaimo on tapauksen ainoa silminnäkijä.
Ei ole tiedossa puhuivatko sieppaajat jotain sieppauksen aikana joka olisi ehkä valottanut teon motiivia.

Pariskunnan Mercedes Benz-merkkinen auto josta uhri siepattiin

Ei ole myöskään tiedossa että Paas olisi sekaantunut mihinkään hämärään.
Paasilla ei ole poliisin mukaan rikostaustaa, hänen veljensä tuomittiin hiljattain huumausaine-rikoksesta, mutta Paasilla ei tiedetä olevan osuuttaa tähän tapauksen.

Vaimon kertomus herättää monia kysymyksiä: miksi pariskunta oli yöllä liikenteessä, vaimon mukaan he olivat matkalla ystäviensä luo, mutta ajankohta on outo. Miksi vaimo meni sairaalaan vasta kuusi tunti väitetyn sieppauksen jälkeen. Mutta miksi hän ei ilmoittanut tapauksesta poliisille?
Pariskuntaa tuntevien ihmisten mukaan ei ole mitään syytä epäillä että vaimolla olisi osuutta tapaukseen, todennäköisesti hän oli järkyttynyt ja peloissaan. Pariskunnalla olivat lämpimät välit, he viihtyivät aina yhdessä, milloin hirvimetsässä, milloin kalareissulla.

Olisiko siepattu voinut itse järjestää sieppauksen, esimerkiksi vakuutusrahojen toivossa, oliko hän taloudellisessa ahdingossa?
Teon motiivi voisi olla kosto tai kiristys, mutta tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen. Myöskään lunnasrahavaatimusta ei ole tullut. Poliisi odotti noin viikon päivät ennen kun tapauksesta kerrottiin julkisuudessa, odottaen ilmeisesti yhteydenottoa sieppaajilta, mutta sellaista ei kuulunut.
Paas omisti rakennusfirman Muhun saarella ja lisäksi pienen kartanon Järvanmaalla Lammaskylässä. Samassa kylässä hän oli myös kasvanut. Kyläläiset kertovat että perhe viihtyi lähinnä omissa oloissaan.

Paasista ei ole sieppauksen jälkeen mitään havaintoja ja tapaus näyttää olevan täysi mysteeri myös poliisille.
Viron poliisi vakuuttaa että Tallinna – Tartto maantie on autolijoille edelleen turvallinen.

Kuvassa Kajar Paas vaimonsa Veeran kanssa (Postimees)

Lähteet:Delfi.ee Ohtuleht.ee

Featured
Posted in mõrv, uudised

Malaisias tapetud Eesti modelli elukaaslane oli Johori prints

Regina Soosalu, kes Malaisias eelmisel nädalal ilmselt tapeti, elukaaslane Tengku Alang Reza on sealse kuningliku perekonna liige, Johori prints.

Paarike oli tihti käinud Pulau Rawa saarel puhkamas. Tundub et Regina oli Malaisias suhteliselt edukas modell.
Eestiga oli tal praktiliselt suhted katkenud, kodustega suhelnud ta väga harva.
Saatuslikul päeval oli Regina läinud randa jalutama ja tema elukaaslane oli jäänud hotelli. Rannalt hiljem tema surnukeha ka leiti. Saarele oli paarike saabunud samal päeval.

Pildil Regina elukaaslasega

Kohalik politsei ütleb, et tema elukaaslasel ei ole Soosalu surmaga mingit pistmist. Samas on kahtlane kas printsi osalust seal vaevalt keegi uurida julgeb, ta ei pruugi tapja olla, ta on võinud näiteks ka mõrva tellida. Ilmselt suurema skandaali ärahoidmiseks Soosalu mõrva siiski uuritakse ja uppumisversioon on nüüd lõplikult kõrvale heidetud, võib olla leitakse isegi süüdlased. Samas ei tähenda et prints oleks Malaisias tuntud isik, kuninglikke perekondi on Malaisias mitmeid ja lapsi on neil alati palju, neli-viis. Johor on üks arenenumaid piirkondi Malaisas. Samas nö kuulujuttude tasemel on räägitud et printsil on olnud  tülisid Johori sultaniga, ja tema maine pole just kõige parem. Kuninglikus hierharhias ta kõrgel kohal pole.

Pildil Pulau Rawa saar, kus Regina Soosalu tapetuna leiti

Sõprade sõnul oli Reginal ja tema elukaaslasel viimasel ajal palju tülisid. Ajaleht ei täpsusta, miks nad tülitsesid, ilmselt mängis rolli kultuuride erinevus, Soosalu elukaaslane oli moslem.
Malaisia politsei teatel on seitse inimest üle kuulatud seoses Soosalu juhtumiga ja kaks on hetkel kinni peetud.
(Kohalik meedia, muide tutvustab Regina kodumaad kui ‘väikeriiki Venemaa külje all)
The Straits Times

Featured
Posted in henkirikos, justice, rikoshistoria, rikostutkinta

Uunisurman lähteellä

Kokemäellä Muurarintiellä sijaitsee vanha talo, jossa vuonna 1960 surmattiin paikallinen nainen. Muurarintie on nimetty uunisurmaajan mukaan, joka on mielestäni outoa.
Talon ympärillä kulkee pieni, uteliaiden tallaama polku, on paljon kasvillisuutta ja puita.

uunis2

Naapuri kertoi että kyllä hän itsekin on käynyt talolla, mutta jos se hänestä olisi kiinni hän olisi polttanut koko talon.
Tosin kyseessä on aikamoinen haamutalo, tunnelma on synkkä ja ahdistava. Polun varrella kasvaavat nokkoset ja ojaleinikit joka on myrkyllinen kasvi. Netissä eräs talolla käynyt kertoi että talossa oli ampiaspesä ja hänen kaveri joutui ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi.

Uteliaita ihmisiä ei tänne haluta.
uunis1

Talossa surmattiin Hilkka Hillevi Saarinen vuonna 1960. Hänent löydettiin vasta 12 vuotta myöhemmin muurattuna leivinuuniin. Teosta epäiltiin hänen aviomiestä Pentti Saarista, joka sai tapauksen vuoksi lisänimen – vapaamuurari. Hän ei koskaan tunnustanut tekoa. Hän kuoli vuonna 1982.

Oven pielessä näkyy osa puretusta uunista.

uunis4

Featured
Posted in justice, oikeus, rikostutkinta, uutiset

Mafiaratsia Virossa, mistä nyt tuulee?

Viron mafiaratsia – mistä nyt tuulee?

Viron poliisi on pidättänyt 11 henkilöä joilla kaikilla epäillään olevan kytköksiä alamaailmaan.
Heidän joukossa itse Assar Paulus, 51, jota on vuosia pidetty alamaailman johtohahmona. (KGB-koulutettu Nikolai Tarankov on lehtitietojen mukaan Viron venäjänkielisen mafian, johtaja)

Paulusta epäillään mm rikollisjärjestön perustamisesta ja mielivallasta. (mielivalta tässä kontekstissa tarkoittaa esim oman käden oikeuden toteuttamista tms)
Valtaosa pidätetyistä on jo vangittu tuomioistuimessa, osalla pidätetyistä on aikaisempaa rikostaustaa, osalla ei.

Kuvassa Assar Paulus

Image
Assar Paulus

Paulus on ollut pidätettynä aikaisemminkin epäiltynä mm tapon yrityksestä, mutta vapautunut aina todeisteiden puutteessa. Mistään paatuneesta rikollisesta tuskin voidaan puhua, sillä päällisin puolin hän elää aivan tavallista elämää: hän on perheellinen liikemies. Hän mm Viron kaitseliitin (Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö) aktiivijäsen.
On niitäkin jotka pitävät häntä isämaallisena miehen, hän tiettävästi rahoitti muistomerkin pystyttämisen virolaiselle metsäveljelle August Sabbelle
Ironista kyllä, hän sai poliisilta kiitosta kun kuljetti kotoa karannut lapsen poliisiasemalle. Sydämmellinen mafiooso?

Niin tai näin, Operaatiota valmisteltiin puoli vuotta ja pidätykset tehtiin K-Kommandon (Viron Karhu-ryhmä) toimesta. Pidätykset sujuivat rauhallisesti ja ongelmitta, kertoo virolainen lehdistö.

Viron alamaailma tiettävästi pyörittää huumeita, he tehtailevat talousrikoksia: rahanpesu, veronkierto jne Varmaan myös kiristäminen, uhkailu ja esim velanperintä kuuluu toimenkuvaan, useilla on myös vaäkivaltarikostausta. Viron alamaailmalla on kytköksiä esim Suomen moottoripyöräkerhoihin, joille toimitetaan huumeita.
Viron alamaailma on tiettävästi aktiivinen myös kiinteistöalalla. Yleisesti ottaen Viron alamaailma pitää matalaa profiilia: jos joku ammutaan kadulle niin todennäköisesti on kyse rikollisten välienselvittelystä, tavallisen kansalaisen osalta tuskin menevät näin pitkälle.

Vironmafian tyylinäyte
Mafiapomo ammuttiin kadulle vaimon ja lastensa edessä (PM)

Image

Toinen tyylinäyte, uhrina tässä tapauksessa tavallinen kansalainen, teon motiivi oli pelottelu
Asunto kärsii lieviä palovaurioita kun polttopullo heitettiin ikkunasta sisään (Kuva ekspress/delfi)

Image

Koska nämä miehet ovat saaneet olla (melkein) rauhassa tähän asti ja jotkut elää aika leveääkin elämää, niin voi tuumia mistä nyt tuulee.
Virossa vaihtui äsken hallitus, uusi virkaintoinen oikeusministeri on Andres Anvelt, joka on Viron KRP:n entinen päällikkö.
Tässä vaiheessa ei ole tietoa, ketkä ovat muut pidätetyt. Nähtäväksi jää, onko nyt Ns vironmafian johtoporras ihan sekaisin ja  rikolliset polvillaan vai onko kyseessä noin sanotusti myrsky vesilasissa.

Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on hieman todennäköisempi.

lähteet Postimees, Delfi, Ekspress

Posted in murha, oikeus, rikoshistoria, uutiset

Takapajuinen pohjoisen poliisi tutkiikin nyt tyttörakkautta? 

 

 

Seinäjoella surmattiin 15- vuotias tyttö ja tekijäksi epäillään tytön samanikäistä kaveria.

Tapausta tutkiva poliisi antoi medialle oudon kommentin

Kaveruuden laatu ja syvyys selvitetään mahdollisimman tarkasti esitutkinnan aikana. 

Mielenkiintoista.

Miksi Porin lenkkeilijätytön surmajutussa poliisi ilmoitti että ‘tutkinnallisista syistä emme kerro motiivista tai uhrin ja epäillyn välisestä suhteesta mitään’.

Monessa henkirikostapauksessa motiivi on jäänyt kokonaan selvittämättä. Eikä sellainen ole aikaisemmin ketään haitannut.

Mutta toisin on asia kun uhri ja epäilty ovat samaa sukupuolta, silloin poliisi kääntää jokaisen kiven ja ilmoittaa että ‘suhteen laatu ja syvyys’ on selvitettävää perinpohjaisesti.

Ettei vaan olisi jostain tyttörakkaudesta kyse.

Silloinhan on päivänselvä että tälläinen ehkä jopa kieroutunut ja sairaskin suhde johtaa nimenomaan tälläiseen lopputulokseen.

Ja kun poliisi tutkii nyt erikseen tyttöjen välistä suhdetta, niin miten olennaista on sellainen ylipäätään rikoksen selviämisen kannalta.

Vai onko poliisi muuten vaan utelias tai sitten on kyse yksinkertaisesti siitä että kukaan ei ole poliisisedille sanonut että ko homopykälä on rikoslaista poistettu jo vuosikymmeniä sitten.

Posted in justice

Katrin Pautsi egotripp ehk psühhopaadid meie keskel

Mötlesin pikalt kas üldse könealusele inimesele tähelepanu pöörata aga juhul kui ta oma blogi peaks maha vötma, nagu tal kuuldavasti tavaks, siis möned pärlid väärivad kindlasti jäädvustamist tulevastele pölvedele.

Too preili kirjutab blogist blogisse, kuidas ta küll on sunnitud telefoni seadeid muutma kuna see piiksub kogu aeg, sest inimesed muudkui kmmenteerivad tema blogi.

Tegelikult oli sissekannete all täpselt 0 kommentaari.

Et kedagi tema plära ei huvita, on ta leidnud huvitava mooduse enese ego upitamiseks.

Nimelt väidab ta et ahistajad uhavad tema blogis kommentaare kirjutada, ja seepärast on ta sunnitud kommentaariumi sulgema.

VAENLASI ON KÖIKJAL, KOLLEEGID, KLASSIKAASLASED. KOMMENTAATOR ON KA VAENLANE

Anonüümsete kommenteerijate hulgas võib olla loo autori kadedaid kolleege, endisi klassikaaslasi ja sõpru-tuttavaid, kellega on suhted katkenud Kommenteerijate hulgas võib olla ka neid, kellest sa vaenlast ei kahtlustaks.

AJAKIRJANIKU AMETIST on preilil oma blogis nii möndagi pajatada. Teksti vasturääkivuste töttu ei saa lugeja öiget sotti, mis toimub.

Lugejatel ja ka loo allikatel on raske mõista, et ajakirjanikule ei ole see lugu mingi isiklik asi ega spetsiaalne huviobjekt, vaid ta on oma töises rollis nagu näitleja.

See siiski pole psühho- ega sotsiopaatia. Seda nimetatakse emotsionaalseks distantsiks. Samasuguse seina ehitavad endale ümber politseinikud, tuletõrjujad, arstid, kohtupatoloogid. Arvan, et mingil määral ka sotsiaaltöötajad ja pedagoogid. Kui nad elaksid teiste inimeste ellu ja emotsioonidesse sisse ning laseksid end mõjutada, põleksid nad kiiresti läbi (mõni ei suudagi seina ehitada ja põlebki).

Ja vähemalt osa nimetet elukutsete puhul kehtib, et kui võtad liiga palju südamesse ja muutud emotsionaalseks, ei tee sa oma tööd hästi.

Aga juba tuleb järgmine sissekanne.

See on rohkem eluviis, mille eest juhtumisi ka makstakse. Piirid on hägusad, sest ajakirjanik filtreerib kõike läbi enda arvamuste ja tunnete – paratamatult. Lood ja nendega seotud emotsioonid trügivad igale poole kaasa, neid ei ole võimalik välja lülitada nii, nagu raamatupidaja paneb Exceli kinni või müüja keerab kassa lukku. Inimajul ei ole nuppu ega lukku. Kui sa töötad teiste inimeste emotsioonidega, siis sa ei saa jääda ka ise mõjutamata.

Tööemotsioonid tulevad koju ja ka eraelu tuleb tööle.

Siia otsa pikk tiraad et ajakirjanik on eriti tundliku sotsiaalse närviga inimene, kel piltlikult öeldes kogu aeg antenn pysti, uue loo jahil.

Isegi oma elukaaslase juttu kuulavat ta tagamöttega: kas siit saab loo?

Saame teada et ajakirjanik kiusab oma peret: lubab lehte panna

Su pere ja sugulased on väsinud ja solvunud, kuna “sulle ei või ju midagi rääkida”.

ERAVESTLUSE MEEDIASSE PANEK POLE TALLE MINGI PROBLEEM, SAMAS KIRUB ET EETLINE AJAKIRJANIK ON KÖIGIL PINNUKS SILMAS

On uskumatu, kui tihti langevad reporterid sõimu ja klatši ohvriks ainult seepärast, et nad tegid kõik õigesti ja käitusid oma kutsereeglite kohaselt, nagu eetika ette näeb.

KA KUULSUSED POLE PREILILE MOKKAMÖÖDA

Kuulsustega on aga ääretult närvesööv töötada, sest nad elavad mingis boheemlikus paralleeluniversumis, kus aeg voolab teises tempos. Nad ei tunnista tähtaegu, unustavad kokkuleppeid, pirtsutavad.

Samas on tore Muhus laiata sellega et tema teab Ivo Linna telefoninumbrit.

Ilmast ilma on ta hädas teiste ajakirjanikega.

Oleks tema tegemine, laseks ta pooled üldse lahti, alustades Kärt Karpast (Anveltist)

ilmselt tuleks ka pooled praegused koosseisud vähemalt 50 % ulatuses puhtaks rookida inimestest, kes eetikareeglite kohaselt ei sobi ajakirjanikuks.

#

Kuni meie toimetustes pole sellised reeglid üles kirjutatud, ei saa räigete rikkumiste korral kedagi isegi lahti lasta.

#

Kui küsid ülemustelt, miks see tüütu haisev joodik ikka veel ametis püsib, kuuled: “Ootame ja kannatame veel, oleme mõistvad. Tal on praegu eraelus suuri muresid…”

#

USA kvaliteetlehes saaks vaevalt uudistetoimetuses tööd inimene, kes on abielus ministriga.

(Siin on muidugi vihje ajakirjanik Kärt Anveltile kes on abielus justiitsministri Andres Anveltiga)

Muideks USAs CBS uudistetoimetuse juht (Chairman of CBS News) on David Rhodes kelle vend Ben Rhodes töötab körgel kohal Valges majas (Deputy Security adviser for strategic communication for President Obama )

ABC uudistekanali juht (ABC News President) on Ben Sherwood, kelle öde Elizabeth Sherwood-Randall on samuti Obama nöunik. Valge maja endise pressisekretäri Jay Carney abikaasa on ABC uudiste kauaaegne reporter.

Selliseid näiteid on veel, aga Pauts ei viitsi googletamisega vaeva näha, temal on oma töde.

Midagi head tal oma kolleegide suhtes öelda pole: neil pole eneseväärikust, nad lipitsevad, ilmnevad käitumisprobleemid.

Mind nimelt häirib hirmsasti kodumaiste väljaannete ja reporterite madal eneseväärikus. lipitsev reporter on häbiplekk kogu oma professioonile. Igauks käitub nagu paremaks peab.

See pole veel kõik, ajakirjanikud on ka ÄRAOSTETAVAD

Kui tahab, laseb endale toimetusse kokku kanda kalleid kingitusi ja tasuta kutseid üritustele, kuhu lihtsurelikuna tuleks pilet osta – seda isegi siis, kui tal pole plaaniski midagi kajastada. Kui tahab, nurub ta kontserdipromootorilt priipääsmeid kogu oma suguvõsale.

Ärgu keegi arvaku et tema teeb vähem tööd kui teised.

Kontoris tehakse tegelikult palju rohkem molutamispause kui kodus

Sest TEMA EI MOLUTA VAID RABAB TÖÖD TEHA

Kui mingist lõunapausist üldse kõnelda, tõstan oma rokamolli rinnale ja luristan arvutisse jõllitades suppi.

AGA OH HÄDA: TEMA RABAB JA SEDA EI MÄRGATA

Aga mida ei näe, seda pole olemas. Ülemused peavad rohkem lugu tagumikutundide uhajatest, kes istuvad ülemuste nägemisraadiuses Facebookis ja solitääri taga. On kontoris, järelikult töötab.

PAUTSI ENDA TIHE TÖÖPÄEV MÖÖDUB VOODIS VEDELDES

Mul polegi töölauda. On köögilaud, kus mõnikord töötan.

Tavaliselt vedelen läpakaga oma suures voodis (kuhu on üldse pool mu elamist koondunud – raamatud, ajakirjad, küpsised jne).

TÖÖTEGEMISEGA EI TOHI LIIALE MINNA

Pigem kardab minu alateadvus, et kui kord olen alustanud, järgneb pidurdamatu uhamine, kus pole hoo ega hoobi vahet ning kui ükskord lõpetan, on mu ajust ja kerest alles närustatud kaltsukubu.

PAUTS LAHKUS, OH IMET ÖHTULEHT JÄTKAS ILMUMIST

Teised võivad saada – ja kae imet, saavadki! – ilma minuta hakkama. See on jõle asi käed rüpes pealt vaatamiseks. Mis mõttes nagu?

PAUTS PALJASTAB et ajakirjanikud peavad oma lugejat lolliks

toimetajad väitsid, et nn “lihtne lugeja” ei saa suurt millestki aru – ei mõista irooniat ega loe ridade vahelt, rääkimata keerukamatest väljenditest.

Usun, et paljud reporterid ei loe oma kolleegide kirjutisi. Need pole lihtsalt piisavalt huvipakkuvad. Need on liiga lihtsakoelised, mõeldud palju rumalamale lugejale kui reporter ise.

EESTI AJAKIRJANDUS ON MANNETU, tema loeb Vanity Fair’i

Lugemiseks on tekstid liiga banaalsed ja ajast maha jäänud. Ning ega see ole ainult Õhtulehega nii. Olen teinud ka Postimehe ja Päevalehe proovitellimusi ning siiski käega löönud

KADE KOLLEEG USSITAB, PAUTS PEAB PIKKA VIHA

Edukat ja andekat ei armasta keegi. Kohe on platsis kibestunud kolleeg kes kadestab preili ilusat välimust

Yhe sellisega jagab ta maid tänaseni. Intsident ise leidnud aset 14 aastat tagasi. Aga Pautsi viha on pikk.

Mul on väga hästi meeles, kuidas sa kord 14 aastat tagasi kahtlustasid, et uudistejuht soosib mind, ja nähvasid: “Vaata ette, tüdruk, sa ei jää igavesti nooreks ja ilusaks!” Sa tegid mulle kõige ilgema ja ebaõiglasema vihje, mida üks kibestunud vanamutt võib endast poole nooremale naisterahvale teha – andsid mõista, et saan paremaid töid oma välimuse pärast. Aga nagu sa mulle korduvalt tõestasid, jäid sina parematest teemadest ilma mitte seepärast, et keegi pidas sind vanaks ja paksuks, vaid seepärast, et sa olid laisk ja ebausaldusväärne. Kirja panin sinu loo siia kõigile noortele naisreporteritele hoiatuseks – selliseid kadedaid vanamutte on igas toimetuses, kes ihuvad oma mürgihambaid, jahtides värsket liha. )

KES MINEVIKKU EI MÄLETA..

Minu uskumatult viletsat faktimälu arvestades on ehk imelik, et kõige kauem olen õppinud TÜs ajalugu ja umbes paari loengu jagu ka ajakirjandust.

KARJÄÄR

Karjääriredelil töusmine pole naljaasi, Pauts teab et midagi on vöimalik saavutada ‘löugamisega’

Lõugasin peatoimetajal kõrvad kurdiks, et pean saama toimetajaks, muidu lähen minema.

KA TOIMETAJA AMET POLE MEELAKKUMINE

Kui ta toimetajaks sai oli see mitte tema probleemide löpp, vaid algus.

MNist loobusin varsti, sest mu närvikava polnud selleks loodud, et keegi jätab oma töö tähtajaks esitamata. See ongi toimetajate argipäev, aga või ma siis sellest teadsin. Mulle endale on deadline alati püha olnud ja kui ma just ootamatult jala pealt surivoodile ei kuku, püüan minust sõltuvaid kolleege mitte alt vedada. Ma ei saa aru tüüpidest, kes suudavad rahulikult olla, kui keegi peab nende järel ootama.

Siiski saame teada et toimetaja töö on hea,kui ‘ei viitsi lugusid kirjutada’

Kolleegid ei oska hinnata et Pauts toimetajana nende lugusid ümber kirjutas.

(Ei tea kas pani oma nime alla ka)

Jälle on ere näide ‘intrigandist’ varnast vötta.

Üks tibi, kes minu ülemvõimu ajal töölt lahkus, sai sellise trauma, et kribas ühele naisteajakirjale hirmukülvava reportaaži, kuidas kõmulehe toimetuses tegelikult tööd tehakse. Minust oli maalitud midagi Terminaatori sarnast

HÄDAD LAISKADE KOLLEEGIDEGA EI LÖPE

Ikka ja jälle põrkusin ühele ja samale – inimesed on vastutustundetud ja laisad. Erandeid on imevähe.

KUI KOLLEEGID ON LAISAD MIDA TEEB PAUTS

suvatsesin kohale ilmuda alles lõunaks.

Unistuste töökohta pakuti ajakirjas stiil. Ei pidanud hommikul vara tööle minema, öieti ei pidanud üldse midagi tegema. Vähemalt nii ta arvas.

Umbes teise nädala keskel pärast numbri ilmumist algas midagi töölaadset”

Lisaks sai tasuta nänni, kosmeetikat, parfüüme. Aga sedagi röömu polnud kauaks. Vastu ootusi tuli ka tööd teha.

-Aga paar nädalat, mille jooksul ajakiri pidi valmis saama, olid väga pingelised ja hõlmasid tuhat korda rohkem tööd, kui olin ette näinud.

Ma ei olnud üldse osanud arvestada selliste asjadega et Teha tuli üllatavalt palju lugusid – peale persooni- ja feature-lugude oli vaja igasuguseid reklaamlugusid ajakirja lisadesse, veerutäiteks klotsikesi kuulsuste kõikvõimalike lemmikutega jms.
#
Niisiis sain järjekordse õppetunni (milliseid noor ajakirjanik palju vajab), et unistused ja ettekujutus lähevad vaid haruharva tegelikkusega kokku.
#
Naisteajakirjas töötamisel oligi ainult kaks boonust – tasuta nänn ja põhimõtteliselt vaba nädal, mis järgnes ajakirja trükikotta saatmisele.
#
See oli ikka traumeeriv kogemus.

AJAKIRJANIK KAS PSÜHHOPAAT: lehetoimetustes kinniste uste taga kuhu pääseb ainult kaardiga, varjavad ennast psühhopaadid.

Parimad ajakirjanikud ongi otsapidi sotsiopaadid.

Tartus lasi üks majaelanik end koduhoovil maha ning ajutükid vedelevad ikka veel lumel, siis minna, pilt ajutükkidest silme ees, kõrvalasuvasse toidupoodi lõunaks rosoljet ostma. Läksin toimetusse ja kirjutasin, salatikahvel hambus, pealkirja: “See oli õudne!”
#
Kord helistas mulle avariis surma saanud lapse ema, kes ei saanud aru, kuidas suutsin kirjutada, et avariipaigas oli kraaviperv verd täis. Tema lapse verd.

#
ELU KALESTAB

Täna olen ilmselt üks külmema ja julmema südamega tüüpe, keda üldse võib leida.

#

Kui keegi pole veel aru saanud siis ega Pauts köige olulisemat vaka all hoia. Nimelt seda et ta on andekas.

Olen siin ausalt tunnistanud, et ajakirjandusharidust mul pole (kogemust see-eest kuhjaga), aga mul on üks eelis – ma olen andekas.

TEMA ANNE LÖÖB VÄLJA JUST TÄISKUU AJAL. Siis on jälle oht ennast tühjaks kirjutada.

Täiskuu ajal olen kirjutanud mitu vapustavat lugu.

Kui täiskuu läbi saab, on tunne, nagu oleks nädal aega joonud või grippi põdenud. Energiast tühjaks imetud keha on lödi ja magu valutab. Peas pole enam ühtki mõtet. Ja lugejad saadavad kirju, ähvardades tellimuse tühistada, kui lehes veel rohkem jama ilmub.

ÖÖS ON ASJU

Minult küsitakse tihti, kuidas küll suudan öösel töötada ja miks seda teen. Ööd seostatakse ju ikka vaimude, vampiiride, kurjuse ja hullusega.

Tuttavate jaoks olen Muhu Madu, aga lisaks mulle selle hüüdnime teeninud piprasele suuvärgile olen ka Mao aastal sündinud. Ma ei usu horoskoope, aga see teadmine mulle meeldib, sest mul ongi mao eluviis – liikuda varjatult, eelistatult öösel, hääletult hiilida ligi ja täpselt rünnata õndsas teadmatuses unelevat sihtmärki.

SEE NAINE ON HULL, HULL!

Igal elualal on obsessiivseid fanaatikuid, kellel on tunnelnägemine. Mingit muud elu ei ole. Mis kuradima hobid, pehmed väärtused ja romantika? Keda see huvitab? Okei, ehk ma ise olen ka üks selline. Kinnismõtetega, neurootiline, natuke hull

HAIGENA TÖÖL KÄIMISEST

Kui ülemus nii mõistlik pole, tuleb minna arsti juurde. See on siiski tricky business, sest arst saab asjale läheneda meditsiinilisest vaatevinklist ja kirjutab välja rahustid või antidepressandid. No las aga kirjutab, neid pole ju vaja võtta.

NO COMMENTS.
Tsitaadid katrinpauts.wordpress.com