Posted in henkirikos, julkisuus, rikostutkinta

Ulvilan surma: Julkisuus on hyvä renki mutta huono isäntä

Jukka Lahti

Prosessioikeuden professori Jyrki Virolainen on tehnyt blogissaan useita aivan loistavia havaintoja.

Koko prosessi on tosiaan ajoittain saanut farssin piirteitä

Jukka S. Lahden omaiset tulevat vaatimaan peiteoimintaa koskevaa ainestoa kokonaan julkiseksi, uutisoi tänään Iltalehti.

– Erityisesti peitetoiminnasta saatu tieto pitäisi olla julkista. Se ei riitä, että keskusrikospoliisi vakuuttaa, että peitetoiminnassa ei saatu olennaista tietoa, Kauppila sanoo.

 

Poliisin peitetoiminta on sallittu tutkintamentelmä, samoin tilakuuntelu , kuitenkin näiden menetelmien julkinen riepottelu olisi ennenkuulumatonta.

Varsinkin ns Seppo Soluttautuja on saanut keltaisen median takajaloillen.

Professori Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan seuraavaa

Professori Virolaisen blogista:

Peiteoperaatiosta – operaatio muuten osoittautui käräjäoikeuden tänään antaman "välipäätöksen" mukaan tuloksettomaksi – päättämässä ollutta "peitepomoa" jahdattiin kuvaajien ja reporttereiden toimesta pitkin oikeustalon pihaa lausuntoa kärttäen, vaikka hyvin tiedetään, että suljetuin ovin kuultu todistaja ei saanut kertoa ulkopuolisille asioista; ei ihme, että peitepomon suusta kuultin eetteriin vain yksi sana: PERKELE!

Tuntuu hieman siltä, että Porissa prosessia on käyty pitkälti julkisuuden ja iltapäivälehtien ehdoilla. Pitäisi muistaa, että vaikka oikeudenkäynnin julkisuus on tärkeä asia, se ei ole suinkaan prosessin päätarkoitus. Julkisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämä tuntuu Porissa unohtuneen. Kaikki alkoi mennä tässä suhteessa pieleen jo valmisteluistunnossa, jolloin koko laaja oikeudenkäyntiaineisto lävähti paria viikkoa ennen pääkäsittelyn aloittamista lähes kokonaan julkisuuteen ja mediakäräjät olivat valmiit alkamaan.

Jutun yksityiskohtia selostettiin iltapäivälehdissä ja paikkakunnan päälehdessä päivittäin mahdollisimman tarkasti, esimerkiksi kuuluisa HÄKE-soitto sanasta sanaan lihavoituna, kursiivilla tai muilla mausteilla ja lisukkeilla varustettuna. Julkisuutta on piisannut läpi koko pitkän pääkäsittelyn todella runsain mitoin. Oikeuden istuntosalikin tuntuu välillä muuttuneen jonkinlaiseksi markkinapaikaksi: kuvaajat tallustelevat pitkine putkineen salissa kuvaamassa sinne tuodun oven jokaista lasinsäröä toisten kuvaajien kuvatessa tätä touhua hieman sivummalla jne. Tuomarit istuvat pöytänsä takana tympeää sirkusmeininkiä tyynesti seuraten.

Tänään oli Iltalehdessä seuraavalainen uutinen.

Soluttautuja iski polulla

Maanantai 28.6.2010 klo 05.20

Anneli Auer ehti kiintyä poliisin lähettämään valepoikaystäväänsä.

Miehensä surmasta syylliseksi todettu Anneli Auer tapaili viime vuonna Seppoa, joka paljastui poliisiksi. Iltalehti tapasi Auerin vankilassa, ja nainen kertoi suhteestaan soluttautujaan.

Auerin ja Sepon tarina alkoi lenkkipolulla Turussa maaliskuussa 2009.

– Olin viemässä tytärtäni esikouluun, kun löysin maasta Sepon puhelimen.

Seppo haki puhelimensa Auerin luota, jolloin he tapasivat ensimmäisen kerran.

– Hän toi palkkioksi lahjakortin ja suklaata. Hän antoi sähköpostiosoitteensa ja pyysi kirjoittamaan.

Suhde syveni kirjoittelusta tapailuksi. Minä kiinnyin häneen ja viihdyin hyvin hänen seurassaan. Ajattelin, että hänestä voisi tulla elämänkumppanini.

 

Joku voi ehkä kysyä onko tällanen peitetoiminta varsinkin tämäntyyppisessä surmajutussa ja ns henkilökohtaisella tasolla eettistä, Auer on joutunut jossain määrin manipuloinnin kohteeksi.

Mutta tarkoitus pyhittää keinot.

 

Ja onko Arer itse kertonut totuudenmukaisesti illan tapahtumista, todennäköisesti ei, näin ollen hän on manipuloinut poliisia oman nahkansa pelastamiseksi koko tutkinnan ajan, moraaliin ei kannata tässä vaiheesa viitataa ja uhrin asemaan heittäytyminen on suorastaan säällitävää hänen asemassaan kun mitä ilmaisemmin hän on valehdellut poliisillr suut ja silmät täyteen, hänen tarinansa ovat muuttuneet moneen otteeseen.

Ja kyllä myös kuulustelumenettelmiin liittyy jonkin verran painostusta, kun totuus yritetään kaivella esille.

 

Teksti on tämän kirjoittajan mielipde

Advertisements
Posted in henkirikos, justice, mord, rikos

19-vuotiaan Lottie Nilssonin tapaus

19 vuotias Lottie Nilsson löytyi surmattuna kotoaan 3 elokuuta 2009.

Surma tapahtui perheen maatilalta Sjöbo:sta, Ruotsissa, jossa Lottie asui perheensä kanssa.

Uhria oli ammuttu kaksi kerta päähän. Naisen melkein alaston ruumis oli yritetty piilottaa vanhojen huonekalujen yms rojujen alle.
Löytöpaikalta, navetasta löytyivät muoviset käsineet, myös verinen pyyhe ja veriset alushousut löytyivät tilalta.
Rikospaikkatutkinnassa selvisi että tyttö oli surmattu talon tiloissa ja siiretty navettaan myöhemmin.
Uhri oli chattaillut msn-ssa kun häntä oli yllättäen ammuttu päähän, sen jälkeen uhri oli kaatunut lattialle, jolloin tekijä ampui häntä toisen kerran, selvisi teknisissä tutkimuksissa.

Rikospaikka kuva

Poliisin mukaan tuntemattoman osuus oli heti poissuljettu sillä perheen dobermanni ei päästänyt ulkopuolisia tilalle. Surman aikana talossa oli neljä ihmistä, Lottie, hänen veljensä David ja perheen äiti ja isäpuoli.

Murhasta epäiltynä pidätettiin tytön 15 vuotias veli David Nilsson.

David Nilsson

Poliisin mukaan poika tiesi lokeron koodin jossa hänen isäpuolensa säilytti asetta.

15 vuotias oli autistinen poika. Uhri oli pelännyt veljeään, joka oli käyttäytynyt uhkaavasti häntä kohtaan ja saanut raivokohtauksia.
Hän kiisti teon, hänen lakimiehensä mukaan poika oli jälkeenjäänyt eikä hän olisi kyennyt teon suunitteluun ja toteuttamiseen.
Kun perheen poika oli vangittuna, niin lokakuussa perhe hakkasi 50- vuotiaan sukulaismiehen, jota uhkaili aseella ja pahoinpiteli viikatteella, sillä epäili että miehellä on jotain tekemistä surman kanssa, mies sai vakavia vammoja.

Tapaus sattui heidän tilalla, kaksi 20 vuotiasta miestä pidätettiin.

Poika sai murhasyytteen, oikeus katsoi näytön riittävän mutta hänet määrättiin syyntakeettomana psykiatriseen hoitoon.

Perheellä on viisi lasta, lapset olivat välillä olleet vuosia huostassa, vanhempien päihdeongelmien ja perheväkivallan takia.
Surman jälkeen tilanne vaan paheni: Emme saaneet mitään kriisiapua sosiaaliviranomaisilta, sanoi perheen äiti.
Tuomittu valitti päätöksestä, mutta Malmön hovioikeus ei muuttanut alioikeuden tuomiota.

Lisätietoja

svenskamord.se

Posted in henkirikos, justice, mord

Tore Hedin – poliisista massamurhaajaksi

Tore Hedin syntyi v 1927 Stora Harrie’ssa, Kävlinge’n lähellä. Ensimmäisen rikoksen hän teki v 1942 jolloin murtautui paikalliseen olutpanimoon josta varasti kauraa. Hän poltti panimon jälkien peittämiseksi.

Tore Hedin. kuva Aftonbladet
Vuonna 1951 hän ryösti ja murhasi ystävänsä John Allan Nilssonin Tjörnarpissa jonka kanssa hän oli pelannut pokeria. Myös tuolloin hän sytytti rakennuksen jossa murhasi miehen, tuleen.
Sama kaavan mukaisesti hän toimi myöhemminkin.
Hedin työskenteli tuolloin poliisina ja oli mukana murhatutkimuksissa.

Seuraavana vuonna, 1952 hän teki murhasarjan, josta hänet eniten tunnetaan ruotsalaisessa rikoshistoriassa, tapaus tunnetaan nimellä ‘Hurvamorden’ paikkakunnan mukaan.

Hurva-murhiin johtaneet tapahtumat lähtivät liikkeelle kihlauksen purkamisesta ja poliisiuran kariutumisesta.

Hedinin ex-tyttöystävä Ulla Östberg oli tehnyt hänestä rikosilmoituksen jossa kertoi että mies oli häntä pahoinpidellyt. Hedin oli laittanut naisen käsirautoihin, pitänyt veistä hänen kurkullaan ja uhkaillut häntä aseeella. Tämän seurauksena Hedin menetti poliisin paikan.

22 elokuuta 1952 Hedin surmasi vanhempansa kirveellä, ‘jotta nämä eivät joutuisi kärsimään hänen takia’, heidän talon hän sytytti tuleen.
Samana yönä hän tunkeutui vanhainkotiin Hurvassa, jossa hänen ex-tyttöystävänsä työskenteli ja asui ja surmasi myös tämän kirveellä. Samanlaisen kohtalon koki samassa huoneessa nukkunut, hoitokodin johtaja Agnes Lundin.
Sitten hän sytytti vanhainkodin, jonka ulospääsyn hän oli tukkinut, tuleen, jolloin vielä 5 ihmistä kuoli.

Aamuyöstä hän hukutti itsensä Bosarpasjön-järveen, hän jätti jälkeensä itsemurhakirjeen jossa tunnusti kaikki rikoksensa, myös ystävänsä murhan.

Poliisit raahavat Hedinin ruumista
Poliisit raahavat Hedinin ruumista

Skanska Dagbladet etusivu

Sydsvenskan.se

skanskamord.se

Posted in henkirikos, justice, mord, rikos

3- vuotias Anna Mäkinen Persson

3 vuotias pikkutyttö Anna Mäkinen Persson surmattiin elokuussa vuonna 2003 Värnämön lähistöllä Ruotsissa.

Annan isä ja äiti olivat eronneet, heillä oli yhteishuoltajuus ja tyttö asui isovanhempiensa kanssa.

Pikkutytön surmasi hänen 23 vuotias isänsä, joka kertoi poliisille että he olivat yhdessä sienestämässä ja hän löysi tytön hukkuneena joesta.
Kuitenkin ruuminavauksessa todettiin että tytöllä oli päävamma, selkäranka oli poikki ja hänellä oli muita ulkoisia vammoja, joten lapseen oli kohdistettu voimakasta väkivalta.

Poliisi sai haltuunsa miehen uuden tyttöystävänsä päiväkirjan, tämän mukaan mies oli kertonut haluaneensa surmata lapsen.
‘Tiesin että hän menee tappamaan pikkutyttöä’, kirjoitti tyttöystävä.

Tyttöystävää epäiltiin alussa myös osallisuudesta murhaan, mutta myöhemmin hänet vapautettin.

Teon motiivi oli halu päästä irti edellisestä elämästä ja lapsesta, joka oli hänelle rasite.

Lapsen isä William Jonny Richard Nordh todettiin mielisairaaksi ja hänet määrättiin psykiatriseen hoitoon v 2004. Mies oli myös ollut masentunut ja kuullut ääniä päässä.

Miehelle tehtiin äsken uusi mielentilatutkimus ja lääkärin mukaan ‘hän on vaarallisempi kuin koskaan’.
Mies on nyt tunnustanut teon ja syyttänyt surmasta ex-tyttöystävää joka on tämän mukaan aivopessyt hänet ja manipuloinut hänet surmatekoon.
Hän lähetti tyttöystävälleen viestin heti surman jälkeen jossa ilmoitti että tyttö on nyt kuollut, nainen kirjoitti päiväkirjaansa : tiedän että hän on nyt onnellinen. He menivät v 2003 naimisiin mutta erosivat pian.

Nyt tämä tyttöystävä pidätetty uudestaan, hän on 30 vuotias Anna Veronica Elisabeth Thorn, hän on saanut syytteen yllytyksestä murhaan.
Annan äidin mukaan uusi tyttöystävää oli mustasukkainen pikkutytöstä.

kuva rekonstruktiosta.Aftonbladet

svenskamord.se

Aftonbladet