Posted in henkirikos, murha, oikeus

Smoking gun Ulvilan surmajutussa? Kertoiko Auer veljelleen teon motiivista?

Iltalehti uutisoi näin:

Anneli Auerin yllättävä puhelu veljelle

Jukka S. Lahden murhasta käräjäoikeudessa tuomittu Anneli Auer kävi yllättävän puhelinkeskustelun veljensä kanssa syyskuussa 2009, jolloin poliisi jo epäili häntä surmasta.

Anneli Auer. Kuva IL

Aueria kuulusteltiin ensimmäistä kertaa epäiltynä syyskuussa 2009. Hänet pidätettiin muutamaksi päiväksi ja laskettiin vielä hetkeksi vapaaksi “muistelemaan surmayötä”.

Auerin ollessa vapaana poliisilla oli käräjäoikeuden lupa Aueriin kohdistuvaan telekuunteluun. Noiden päivien aikana Auer puhui useasti veljensä kanssa puhelimessa.

Auer mainitsi veljelleen, että ihmiset ovat joskus pimahtaneet pienestäkin asiasta ja menettäneet sitten muistinsa.

Puhelu kokonaisuudessa luettavissa Iltalehden sivuilla linkki

Tässä puhelussa ei tule esille se onko Auer tehnyt teon, vaan sisarukset puhuvat siitä onko poliisilla riittävästi näyttöä Auerin syyllisyydestä.

Teon mahdollista motiivia valoitetaan myös: joskus vain ihmiset pimahtaa.

Anneli Auer totesi veljelleen, että hän haluaa kantaa vastuun teosta, jos hänet osoitetaan surmaajaksi. Kyseessä taisi olla ensi hetken paniikkireaktio, myöhemmin hän avustajansa rohkaisemana on kiistänyt jyrkästi koko teon ja jopa syyttänyt poliisia aivopesusta.

Mutta sinänsä hyvä veto poliisilta.

Advertisements
Posted in henkirikos, justice, oikeus, rikos, rikostutkinta

Anneli Auer elinkautiseen puolisonsa Jukka Lahden murhasta

Kun Anneli Auer pidätettiin viime vuonna puolisonsa murhasta epäiltynä, tämä oli monelle shokki ja aiheutti suurta kohua. Poliisin aikaisemman tutkintalinjan mukaan surmasta epäiltiin kommandopipomiestä ja Auer oli vain viaton uhri.

Porin käräjäoikeus on tuoreella päätöksellä tuominnut Auerin elinkautiseen miehensä murhasta. Tuomitun puolustus on ilmoittanut valittavansa päätöksestä hovioikeuteen, Vaasan hovi käsittelee asiaa ilmeisesti ensi keväällä. Syytetty itse – hänen lakimiehensä mukaan – otti uutisen tuomiosta tyynenä vastaan eikä ratkaisu tullut hänelle yllätyksenä.

Tutkinnanjohtajan vaihtuminen ja Auerin osuuden tarkempi syynäminen johti siihen että poliisin hyväuskoisuus ja pari vuotta kestänyt vedätys loppui kuin seinään. Toki, avoimia kysymyksiä jäi paljon ja kaikkiin niihin saamme tuskin koskaan vastausta ellei tekijä avaudu vaikka Alibin sivuilla.

Posted in henkirikos, mielentilatutkimus, oikeus

Anneli Auerin mielentila syynissä

Tänään Iltalehti julkaisi jutun jossa kerrotaan että Auer omalta osalta ei aio millään tavalla vaikeuttaa mielentilatutkimusta, jota hän on vastustanut alusta asti.

Auer ei kuitenkaan aio sabotoida tutkimusta eikä hän sitä pelkää. Olisihan hänen mahdollista olla siellä vain mykkänä, mutta ei hän sitä halua tehdä, vaan hän haluaa olla avoin, Auerin asianajaja Juha Manner sanoo.

Järkevästi toimittu. Mutta mitä pelättävä hänellä olisi?

Vaikka henkilö kieltäytyisi yhteistyöstä niin tämä ei olennaisesti vaikuttaisi hänen mielentilan selvittämistä. Rikostutkinta ja mielentilatutkimus ovat aivan eri asioita jotka ovat menneet nyt asianajajalla sekaisin.

Auerin intressin mukaista olisi että hänet todetaan terveeksi, niin hän voi rauhassa viedä asian eteenpäin hovioikeuden puitavaksi, erilaiset stressireaktiot näinkin traumaattisten kokemusten jälkeen ovat hänen asemassaan täysin normaaleja. Mikäli näitä ei ilmene, tämä taas ei ole normaalia.

Auerin käytöstä on usein pidetty liian rauhallisena, tosin esim sokkitilassa ihmiset reagoivat eri tavalla.

Mitään paniikkireaktiota tai hysteerisiä tunteenpurkauksia ei ole missään vaiheessa, esim häkepuhelun aikana tai oikeudessa, havaittu.

Ei kyyneleitä, ei itkua, ei suurta surua, ei edes seuraavana päivänä sairaalassa, tunteet hän on pitänyt hyvin kurissa, toisaalta voi olla että sellaisia tunteita hänellä ei ole ollutkaan.

Tässä jutussa on jo alla käräjäoikeuden päätös jonka mukaan Auer on syyllinen miehensä surmaan.

Ruumiinavausraportti on salainen, mutta käräjäoikeuden perustelu on paljonpuhuvaa

Jukka Lahdelle aiheutetun vammojen laatu ja määrä sekä väkivallan teossa käytetyt esineet huomioiden käräjäoikeus määrää Anneli Auerin mielentilan tutkittavaksi. (sivu 47)

Eli jos hän kärsii sellaisista mielenterveydellisistä ongelmista jonka johdosta häntä ei voida tuomita teosta, niin Auer on heikoilla kun juttu päätyy hoviin. Silloin voidaan jo otaksua että hän on varmemmin tekijä kun siinä tapauksessa kun hänet todetaan terveeksi.

Mielestäni aivan aukottomasti hänen syyllisyyttä ei ole kyetty tässä vaiheessa osoittamaan.

Jos rikospaikkatutkinta tehdään joiltain osin ‘yleissilmayksellä’, niin tulos ei vakuuta juurikaan ketään.

Auer sairaalakuulustelussa kuvaili tekijää sarjakuvahahmonai, joten todellisuustajun heikentyminen on varsin todennäköistä. Skitsofrenia on esim sairaus jota ei aina edes lähiomaiset välttämättä huomaa, sillä jossakin tapauksissa älykkäämpi henkilö osaa hyvin piiloutua terveen ihmisen naamion taakse.

Psykopaattiset tai narsistiset piirteet eivät tee henkilöstä mielisairasta, kuitenkin siinä tapauksessa hänet voidaan todeta alentuneesti syyntakeiseksi.

Posted in henkirikos, julkisuus, rikostutkinta

Ulvilan surma: Julkisuus on hyvä renki mutta huono isäntä

Jukka Lahti

Prosessioikeuden professori Jyrki Virolainen on tehnyt blogissaan useita aivan loistavia havaintoja.

Koko prosessi on tosiaan ajoittain saanut farssin piirteitä

Jukka S. Lahden omaiset tulevat vaatimaan peiteoimintaa koskevaa ainestoa kokonaan julkiseksi, uutisoi tänään Iltalehti.

– Erityisesti peitetoiminnasta saatu tieto pitäisi olla julkista. Se ei riitä, että keskusrikospoliisi vakuuttaa, että peitetoiminnassa ei saatu olennaista tietoa, Kauppila sanoo.

 

Poliisin peitetoiminta on sallittu tutkintamentelmä, samoin tilakuuntelu , kuitenkin näiden menetelmien julkinen riepottelu olisi ennenkuulumatonta.

Varsinkin ns Seppo Soluttautuja on saanut keltaisen median takajaloillen.

Professori Jyrki Virolainen kirjoittaa blogissaan seuraavaa

Professori Virolaisen blogista:

Peiteoperaatiosta – operaatio muuten osoittautui käräjäoikeuden tänään antaman "välipäätöksen" mukaan tuloksettomaksi – päättämässä ollutta "peitepomoa" jahdattiin kuvaajien ja reporttereiden toimesta pitkin oikeustalon pihaa lausuntoa kärttäen, vaikka hyvin tiedetään, että suljetuin ovin kuultu todistaja ei saanut kertoa ulkopuolisille asioista; ei ihme, että peitepomon suusta kuultin eetteriin vain yksi sana: PERKELE!

Tuntuu hieman siltä, että Porissa prosessia on käyty pitkälti julkisuuden ja iltapäivälehtien ehdoilla. Pitäisi muistaa, että vaikka oikeudenkäynnin julkisuus on tärkeä asia, se ei ole suinkaan prosessin päätarkoitus. Julkisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämä tuntuu Porissa unohtuneen. Kaikki alkoi mennä tässä suhteessa pieleen jo valmisteluistunnossa, jolloin koko laaja oikeudenkäyntiaineisto lävähti paria viikkoa ennen pääkäsittelyn aloittamista lähes kokonaan julkisuuteen ja mediakäräjät olivat valmiit alkamaan.

Jutun yksityiskohtia selostettiin iltapäivälehdissä ja paikkakunnan päälehdessä päivittäin mahdollisimman tarkasti, esimerkiksi kuuluisa HÄKE-soitto sanasta sanaan lihavoituna, kursiivilla tai muilla mausteilla ja lisukkeilla varustettuna. Julkisuutta on piisannut läpi koko pitkän pääkäsittelyn todella runsain mitoin. Oikeuden istuntosalikin tuntuu välillä muuttuneen jonkinlaiseksi markkinapaikaksi: kuvaajat tallustelevat pitkine putkineen salissa kuvaamassa sinne tuodun oven jokaista lasinsäröä toisten kuvaajien kuvatessa tätä touhua hieman sivummalla jne. Tuomarit istuvat pöytänsä takana tympeää sirkusmeininkiä tyynesti seuraten.

Tänään oli Iltalehdessä seuraavalainen uutinen.

Soluttautuja iski polulla

Maanantai 28.6.2010 klo 05.20

Anneli Auer ehti kiintyä poliisin lähettämään valepoikaystäväänsä.

Miehensä surmasta syylliseksi todettu Anneli Auer tapaili viime vuonna Seppoa, joka paljastui poliisiksi. Iltalehti tapasi Auerin vankilassa, ja nainen kertoi suhteestaan soluttautujaan.

Auerin ja Sepon tarina alkoi lenkkipolulla Turussa maaliskuussa 2009.

– Olin viemässä tytärtäni esikouluun, kun löysin maasta Sepon puhelimen.

Seppo haki puhelimensa Auerin luota, jolloin he tapasivat ensimmäisen kerran.

– Hän toi palkkioksi lahjakortin ja suklaata. Hän antoi sähköpostiosoitteensa ja pyysi kirjoittamaan.

Suhde syveni kirjoittelusta tapailuksi. Minä kiinnyin häneen ja viihdyin hyvin hänen seurassaan. Ajattelin, että hänestä voisi tulla elämänkumppanini.

 

Joku voi ehkä kysyä onko tällanen peitetoiminta varsinkin tämäntyyppisessä surmajutussa ja ns henkilökohtaisella tasolla eettistä, Auer on joutunut jossain määrin manipuloinnin kohteeksi.

Mutta tarkoitus pyhittää keinot.

 

Ja onko Arer itse kertonut totuudenmukaisesti illan tapahtumista, todennäköisesti ei, näin ollen hän on manipuloinut poliisia oman nahkansa pelastamiseksi koko tutkinnan ajan, moraaliin ei kannata tässä vaiheesa viitataa ja uhrin asemaan heittäytyminen on suorastaan säällitävää hänen asemassaan kun mitä ilmaisemmin hän on valehdellut poliisillr suut ja silmät täyteen, hänen tarinansa ovat muuttuneet moneen otteeseen.

Ja kyllä myös kuulustelumenettelmiin liittyy jonkin verran painostusta, kun totuus yritetään kaivella esille.

 

Teksti on tämän kirjoittajan mielipde

Posted in henkirikos, oikeus

Anneli Auer ja epäilyksen varjo

Ulvilan surma

Kuva Iltalehti

Anneli Auer on Porin käräjäoikeuden tuoreen päätöksen mukaan syyllinen miehensä Jukka Lahden surmaan.
Olisin ollut lievästi yllättynyt mikäli oikeus olisi ollut toista mieltä.

Olen seurannut tapausta melkein alusta asti. Tutkinnanjohtaja Joutsenlahti oli aivan varma Auerin syyttömyydestä, joten hänen aikana mahdollisen ulkopuolisen osuutta tutkittiin hartaasti ja pitkään DNA massatestauksia myöten.
Tutkinnanjohtajan vaihtuminen sai koko tutkinnan selvästi kääntymään uuteen suuntaan jolloin Auerin mahdollista osuutta alettiin tutkia tarkemmin.
Auer vakuuttaa nyt olevansa syytön, tunnustuksen hän teki omien sanojen mukaan poliisin painostuksen alla.

Itse en pidä tätä uskottavana että aikuisen ja enemmän tai vähemmän järjissään olevan ihmisen voisi aivopestää niin perusteellisesti että hän tunnustaa rikoksen jota hän ei ole tehnyt, jopa lapselleen.

Onko kyseessä sama henkilö joka osoitti syyttävällä sormella porilaista näyttelijää?

Auer oli surmapaikalla, hänellä oli sekä tilaisuus, välineet että ilmeisesti myös motiivi tehdä teko.

Mielentilatutkimuksessa selvitetään onko Auer ollut tekohetkellä täydessä ymmärryksessä.
Tuoreessa haastattelussa iltalehdelle hän sanoo että aika käy vankilassa pitkäksi, mutta sanoo olevansa sopeutunut vankilan oloihin.
Oikeuden päätös oli hänelle takaisku, laukut oli jo pakattuna.
Mutta vankilan ovet pysyvät suljettuna, siviiliin hänellä ei ole asiaa ainakaan vielä, vaan matka suuntautuu kohti vankimielisairaalaa.

Jukka Lahdelle aiheutetun vammojen laatu ja määrä sekä väkivallan teossa käytetyt esineet huomioiden käräjäoikeus määrää Anneli Auerin mielentilan tutkittavaksi.

(tuomion s. 47)

Iltapäivälehtien toimittajat ovatkin tavattoman kiinnostuneita tapauksesta. Iltalehti julkaisi jo mieluisensa uutisen – Auer vapautettu!
Ulvilan surmaa verrataan jo Bodomin kolmoismurhaan, vaikka tapakset eivät ole mitenkään samanlaisia. Tosin yhtä kuumeisesti syytön-syyllinen kysymyksestä kiistellään netin keskustelupalstoilla.

Käräjäoikeuden päätös ei ollut yksimielinen.
Mutta riippumatta siitä mihin ratkaisuun oikeus lopulta päätyy pitkän valitusprosessin aikana – oikeuden myllyt jauhavat hitaasti – oikeuslaitos saa kritiikkia niskaan joka tapauksessa.

Aina tulee olemaan niitä jotka uskovat hänen syyttömyyteen ja niitä jotka uskovat hänet surmaajaksi – ja jos hänet todettaisiin lopulta syyttömäksi, riittävän näytön puutteessa, epäilyksen varjon kanssa hän joutuu elämään pitkään, kenties aina.

Ylläoleva teksti on tämän blogin pitäjän mielipide.